Asiakasmitoitus lapsiperheiden sosiaalityöhön, vammaispalveluiden resurssointi ja palveluiden saatavuus paremmaksi.
Vahvempi rooli vammaispalveluiden vastuuseen erityistarpeisten lasten asioissa. Tiedonsaantia ei taritse helpottaa, lähtökohtaisesti ihmisillä on yksityisyyden suoja, ja sen ylittämiseen on jo riittävät, ellei jopa liiallisetkin valtuudet esim. lastensuojelussa. Asiakkaan tulee olla toimija omassa asiassaan, eikä niin että moniammatillinen verkosto on se joka pohtii rekisteritietojen pohjalta "parhaat" toimintatavat. Rekisteritieto on aina ensinnäkin vääristynyttä, se kuvaa asioita mitä sen tuottaja pitää tärkeänä ja mitä, sekä miten asia halutaan kirjata tai sanoittaa. Asiakkaan luvalla tietoja saadaan vaihtaa hyvin ja jouhevasti, ilman lupaa taas täytyy olla lain antamat perusteet, ja se on ihan oikein.
Kompleksiset kysymykset vaativat integratiivisen monialaisen työn säätelyä
Shl-asiakkuuksien parempi resursoiminen.
• Mielenterveys- ja päihdepalveluiden saatavuus tulisi turvata niin lasten kuin aikuisten kohdalla. Nyt palveluita puuttuu tai niihin on pitkät jonot.
• Tarvitaan palveluintegraatiota tukevia ohjeistuksia ja lainsäädäntöä
Laki lasten kanssa toimivien vapaaehtoisen rikostaustan selvittämisestä (148/2014) -lainkohdan tulisi kattaa kaikki lasten kanssa toimivat vapaaehtoiset, mukaan lukien seurakunnan edustajat.
Lainsäädännön tasolla olisi myös syytä saada oikeus selvittää vapaaehtoisten soveltuvuutta laajemminkin (nk. kuntalausunto ja poliisin rekisteritiedot) jo valmennusvaiheessa. Kyseessä on vastuullinen tehtävä, johon hakeutuminen on vapaaehtoista.
Nykyinen perhehoitolaki ei huomioi riittävästi eri tapoja järjestää perhehoitoa vrt. mm. lyhytaikainen perhehoito, perhehoito hoidettavan kotiin, toistaiseksi voimassa oleva perhehoito. Se ei myöskään turvaa riittävästi perhehoitajan toimintaedellytyksiä, mm. turvallisuutta sijoituksen päättyessä ennakoimattomasti. Perhehoitajan sosiaaliturvaa on tarkasteltava sekä perhehoitolain että sosiaaliturvaa koskevan lainsäädännön näkökulmasta.
Perhehoidon valvonta vaatii uudistukselta erityistä huomiota. Perhehoitolain lisäksi huomiota on kiinnitettävä siihen, ettei nykyinen tietosuojalainsäädäntö mahdollista yksiselitteisesti perhehoidon turvallisuutta, vrt. perhehoitajuutta harkitsevan soveltuvuus tehtävään.
On huolehdittava, että vauvasta asti huostaanotettuna asunut lapsi jonka kotiutuminen ei ole todennäköistä, saa elää rauhassa eikä joudu pelkäämään esim kouluikäisenä joutuvansa pois sijaisperheestä, joka useassa tapauksessa on ainoa perhe jonka lapsi tuntee. Huostaanotetun lapsen asema on muutenkin erityisen haavoittuva, ja haavoittuvammaksi sen tekee se että lapsi kokee olevansa aina "muiden armoilla" uskaltamatta kiinnittyä mihinkään. Suunniteltu pysyvä huostaanotto, jossa mahdollistuisi yhteydenpito ja tapaamiset mutta kodin pysyvyys taattaisi, toisi turvaa lapselle.