Sieltä, missä jo on, olipa se mikä taho hyvänsä. Päiväkoti, seurakunta, harrastus, perhekerho. Ammattilaiset voisivat jalkautua lähelle ihmisiä.

Nuorisotyöntekijöiltä. He tekevät paljon yhteistyötä eri tahojen kanssa, joten osaavat antaa vinkkejä perheelle sopivista tahoista.

Nuorille suunnatut "walk in" tyyppiset mielenterveyspalvelut olisivat tarpeellisia niille. Opiskeluhuoltopalvelut ensisijaisia, mutta joka koulussa ei ole psykologia tai kuraattoria ollenkaan tai käy harvoin. Mielenterveyteen erikoistunut lapsille ja nuorille suunnattu toiminta, jossa selvitettäisiin tuen tarve ja varmistettaisiin tuen pariin pääseminen ja ohjeet, mitä itse voi tehdä mielialansa tueksi.

Mistä vaan, josta sitä matalalla kynnyksellä saa nopeasti. Jonotimme nuorisoasemalle kesä aikaan yli 2kk ensimmäistä aikaa. Se on kohtuutonta lapselle/nuorelle. Ainoa vaihtoehto jonottaessa oli käydä päivystystä kuormittamassa.

Jokin muu paikka, jossa nuorella on säännöllinen kontakti aikuiseen. Voi olla esim. harrastus tai vapaa-ajanviettopaikka, jossa on aikuisia, joilla on aikaa kuunnella ja keskustella. Tai kouluissa voisi olla aikuisia, joilla olisi nuorille aikaa. Usein terveydenhoitajat ja kuraattorit ovat kiireisiä ja heitä voi olla vaikea tavoittaa. Aikuisten tulisi olla nuorten arjessa saatavilla ilman kiirettä silloin, kun haasteet tai huolet ovat vielä pieniä ja helpommin ratkaistavissa kevyemmällä tuella. Tulisi olla paikkoja, joihin pääsee ilman ajanvarausta.

Lasten päivähoidosta.

Nuorisotoimi

Matalan kynnyksen terveyspalveluista

siltä missä nuoret liikkuvat, harrastustoiminta, nuorisotilat, kauppakeskukset, kirjastot, seurakunta
Matalan kynnyksen mielenterveyspalveluja voisi olla isoissa kauppakeskuksissa, nuorisotilojen yhteydessä
Nuorisoneuvola
Jokaisessa koulussa pitäisi olla oppilashuollon toimijoiden lisäksi psykiatrinen hoitaja ja yhteisöpedagogi. Kouluterveydenhoitajan työ sisältää tosi paljon muutakin kuin mielenterveystyötä, rahkeet ei riitä kaikkeen. Lisäksi kouluilla pitäisi olla myös psykologi ja kuraattori, näin ei todellakaan enää ole

Erityisesti opiskeluhuollosta, kun kyseessä kouluikäisten asiat. Niiden lisäksi toki esimerkiksi neuvoloissa ja perhekeskuksissa pitäisi olla matalan kynnyksen palveluita tarjolla. Opiskeluhuolto tulisi olla kattavampaa, ei voi olla niin, että esimerkiksi kuraattori on koululla yhden päivän viikossa. Lisäksi, opiskeluhuollon työntekijöillä juurikin voisi olla lyhytterapiakoulutus. Kuraattoreiden ja psykologien osalta pitäisi lisätä mahdollisuutta luokkatyöskentelyyn, erilaisten menetelmällisten ryhmien hyödyntämiseen, jne. Tällä hetkellä opiskeluhuollon palvelut on jätetty "retuperälle" - liian vähäiset resurssit auttaa kouluilla, eikä näihin tehtäviin myöskään hakeuduta, kun tiedetään ammattilaisten keskuudessa, että liian matala palkka ja liikaa töitä.
Lisäksi nostaisin esiin harrastustoimijat - siellä olevien aikuisten tärkeän roolin. Pitäisi olla enemmän osaamista myös harrastuksissa toimivilla aikuisilla kohdata sen oman lajin harjoittelun lisäksi kaikkea, mitä lapsilta ja nuorilta saattaa kuulla tai mitä voi tapahtua.
Avun tulee olla mahdollisimman lähellä lapsen ja nuoren tavallista arkielämää. Jos sitä saa koulusta tai harrastuksen kautta, ei sen saamiseen tarvitse osata hakeutua jonnekin, eikä se nosta lasta/nuorta erilaiseksi muiden silmissä.
Kouluympäristössä todella tärkeää olisi myös koko ikäluokkaan vaikuttamisen mahdollisuudet - menetelmällisiä ryhmiä ja luokkatyöskentelyä lisää.