Valintaperusteet laaditaan yliopistoissa jo varsin varhain syksyllä. Niiden tulisi olla hakijalle hyvin informatiiviset. Jos uudistettu koe tulisi käyttöön jo 2025, miten valintaperusteista saadaan riittävän informatiiviset? Millaisessa asemassa ensi kevään hakijat ovat, jos tietoja ei voida antaa heille nykyisen vuosikellon mukaisesti? Valintaperusteissa on tapana esittää mm. sellaisia tärkeitä seikkoja, kuin millaisista osioista koe koostuu, mitä osaamista osioilla mitataan ja miten kukin osio pisteytetään. Myös osioiden keskinäinen painotus pitäisi pystyä kertomaan sekä alin hyväksytty pistemäärä osiokohtaisesti. Eli oikeastaan kokeen raamit täytyisi olla erittäin pitkälle valmiina, ennen kuin valintaperusteita pystyy kirjoittamaan. Näin ollen kaavailtu aikataulu on kiperän haasteellinen ja aiheuttaa kovaa aikataulullista painetta yliopistoille. Konkreettinen ratkaisuehdotus: saada aikaa rauhassa laatia kokeen raamit lukuvuonna 24-25 (raamit valmiit keväällä 2025), laatia sen pohjalta valintaperusteet syksyllä 2025 ja ottaa koe käyttöön 2026. (Kommentti koskee sekä yhteisiä että eriytyviä osioita.)
Kielten ja kirjallisuuden kokeessa on 13 eriytyvää osiota. Kokelaalla täytyy olla realistinen mahdollisuus suorittaa yhteisen osion lisäksi useita eriytyviä osioita. Erityisesti kielten alalla tämä on hyvin tärkeää, sillä hakijamäärät muihin kieliin kuin suomen ja englannin kieleen pienenevät jo muutenkin, joten valintakokemallin pitäisi tukea mahdollisimman monen osion suorittamista. On oletettavaa, että jos opiskelija ehtii suorittaa vain yhden eriytyvän kokeen, hän valitsee vahvimman kielensä. Vahvin kieli on luultavimmin se, mitä koulussa on pisimpään ehtinyt opiskella (yleensä englanti).
Vaadimme, että kokelaalla tulee ajan puitteissa olla mahdollisuus suorittaa yhteisen osion lisäksi 3 eriytyvää koetta. Se, kuinka paljon aikaa kunkin kokeen tekemiseen tarvitaan riippuu paljon kokeiden sisällöstä, mutta 3 tunnin koe on ehdottomasti liian lyhyt! Joku muu oli ehdottanut viittä tuntia, se kuulostaa jo mahdolliselta.
Alunperin 3 tunnin koeaikaa ehdotettiin, jotta yhtenä päivänä voisi järjestää kaksi valintakoetta. Emme kannata tätä ehdotusta, sillä opiskelijalla tulee olla mahdollisuus panostaa myös kahteen eri valintakokeeseen, mikä ei onnistu, jos kaksi koetta on samana päivänä.
Eriytyvässä osiossa monivalintatehtävien pitää olla opiskelukielellä. Eriytyvissä kokeissa pitää kuitenkin huomioida eri kielten erilaiset kielitaitotasot (esim. englannin hakijoiden lähtötaso kielitaidossa huomattavasti parempi kuin ranskan tai saksan hakijoiden).
Kokeen kesto: Ei missään nimessä 30 min/eriytyvä koe. Tämä esiintynyt jossain keskusteluissa. Jos eriytyvä osio koostuu pelkästään monivalintatehtävistä, 60 min. riittää. Voisiko eri kielillä olla eri kesto eriytyvässä osiossa? Englannin kokeessa voisi olla enemmän aikapainetta, jotta koe erottelisi hakijat.
Turun yliopistossa kirjallisuustieteet muodostavat oman, kieliaineista erillisen hakukohteensa. I-valintakokeessa kirjallisuustieteille on tärkeää, että eriytyvä osio sisältää esseetehtävän. Kirjallisuustieteessä tarvitaan erityisesti tekstin erittelyn ja tulkinnan taitoa, johon kuuluvat myös oma luova ajattelu ja omaääninen, mutta akateemiseen argumentointiin pohjaava tekstin tuottamisen taito.
Lähtötasoa vaativille kielille on välttämätöntä olla omat kokeensa. Mahdollisuus osallistua useamman kielen osioon tulee turvata koeaikaa pidentämällä.
Yhteinen koe (1 h) + yksi eriytyvä koe (1 h) + toinen eriytyvä koe (1 h) olisi malli, joka kannustaisi osallistumaan kahden kielen eriytyvään kokeeseen. Vielä parempi malli olisi, jos aikaa olisi enemmän, jotta useamman kielen kokeen tekeminen on mahdollista ja jotta malli edes kannustaa tekemään muiden kielten kokeita. Keskusteluissa on ehdotettu esimerkiksi 5 tuntia.
Oulun yliopiston kielten ja kirjallisuuden tutkimusyksikön, englannin oppiaineen mukaan on ensisijaisen tärkeää, että jokaisella pääaineena opiskeltavalla vieraalla kielellä, kuten englannilla, on oma, erillinen kokeensa. On myös erittäin tärkeää, että näille eriytyville osioille varataan riittävästi aikaa pääsykokeessa; puoli tuntia ei missään nimessä riitä, ja tuntikin on erittäin vähän. Ottaen huomioon vastauksemme edelliseen b. kysymykseen, tämä eriytyvä osio voisi myös muodostaa ainoan tarvittavan pääsykokeen englantiin pääaineen opiskeluoikeutta hakeville. Siinä tapauksessa tarvittava suomen kielen kielitaito voidaan osoittaa erikseen, ja ilman yhteyttä pääsykokeeseen (esim. yleisen kielitutkinnon YKI:n kautta).
Eriytyvillä osioilla täytyy varmistaa riittävä kielitaidon taso sekä kullakin alalla vaadittavat perustaidot, joilla valituksi tulleet opiskelijat pystyvät myös etenemään opinnoissa ja suorittamaan tutkinnon. Yliopistoilla on entistä suurempi paine saada opiskelijat valmistumaan tavoiteajassa.
HY:n kotimaisten kielten hakukohteet, joissa kirjallisuus ja kieli ovat yhdessä, tulevat edellyttämään hakijalta vain kielen eriytyvän osion, ei kirjallisuuden osiota. Suomen ja ruotsin eriytyvät osiot on mahdollista laatia siten, että voidaan mitata erilaisia valmiuksia, jotka ovat edellytyksenä sekä kieliaineiden että kirjallisuuden opinnoissa menestymiseen.
Monivalintatehtävät eivät mittaa kirjoitustaitoa ja itsenäistä argumentointia. Koulutamme asiantuntijoita, jotka sijoittuvat laajasti erilaisiin tekstien tuottamisen ja editoinnin tehtäviin, viestinnän asiantuntijoiksi, kirjoittamisen opettajiksi jne. Tässä mielessä uudistus on merkittävä huononnus. Hakijamääriltään kohtuulliset hakukohteet (Suomen kieli ja kulttuuri, Pohjoismaiset kielet sekä Pohjoismaiset kielet ja pohjoismainen kirjallisuus) haluavat kokeeseen suomeksi/ruotsiksi kirjoitetun tuottotehtävän (esim. essee, referaatti). Näiden alojen eriytyvissä osissa esseiden tarkistus ja pisteytys voidaan suorittaa lyhyessäkin ajassa, ja arviointimatriisin avulla oikaisuvaatimuksiin voidaan reagoida nopeasti
Kirjallisuus: Kirjallisuuden eriytyvä osio tulee säilyttää ja siinä täytyy olla mahdollisuus esseemuotoiseen vastaukseen/vastauksiin. Tämänhetkisen esseen pituus 6 000 merkkiä Jyväskylässä (n. 2 sivua tekstiä).
Kielet: Ennakkomateriaalia ei tarvita, mutta mikäli sitä käytetään, kannatetaan valtakunnallisessa keskustelussa esiinnousseita asioita. Koeajan tulisi olla 5 tuntia, jotta hakijat voisivat tehdä niin monta eriytyvää osiota kuin haluavat. Tämän osion kohdalla toivomme joustavuutta niin, että eriytyviä osioita voidaan muokata ja/tai lisätä tulevaisuudessa mm. meidän kielten tutkinto-ohjelmien tulevaisuuden muotoa, määrää ja sisältöä ei vielä tiedetä, joten olisi hyvä olla mahdollisuus lisätä eriytyviin osioihin tarpeen mukaan esimerkiksi soveltavan kielitieteen tai yleisen kielitieteen osio.
Kyseisessä kokeessa eriytyvien osioiden määrää on välttämätöntä rajata, jotta koeaika ei ylitä 4 tuntia. Kokeen tulee kuitenkin mahdollistaa hakeminen hakijalle realistiseen määrään hakukohteita. Helsingin yliopisto katsoo, että realistinen ja hakijan kannalta riittävä määrä eriytyviä osia olisi 3kpl. Kokeen osioiden aikamäärittely pitäisi suunnitella sen mukaisesti. Tämä olisi toteutettavissa esimerkiksi 2h yhteisellä osiolla ja 40min eriytyvillä osioilla tai 1,5h yhteisellä osiolla ja 50min eriytyvillä osioilla. Helsingin yliopisto esittää mallia, jossa kirjallisuudella ei olisi omaa eriytyvää osiota, vaan kirjallisuuden ja ensikielen tasoisen suomen/ruotsin hakijat suorittaisivat suomen/ruotsin kielen ja kirjallisuuden eriytyvän osion. Tämä parantaa hakijan hakumahdollisuuksia yhden eriytyvän osion verran. Kotimaisten kielten ja kirjallisuuden hakukohteet näkevät tärkeänä mahdollisuuden myös kirjoittamisen mittaamiseen valintakokeen eriytyvässä osiossa.
Kirjallisuustieteen tekstianalyysi- ja tulkintataitoja ei voi mitata automaattitarkisteisilla tehtävätyypeillä, vaan ne vaativat hakijalta kykyä tuottaa itsenäistä tekstiä, joka perustuu käsitteiden käyttämiseen ja soveltamiseen, ja joko etukäteen tai koetilanteessa annetun materiaalin hyödyntämiseen. Kirjallisuustiede eroaa monista muista aloista siinä, että opiskelijoilta vaaditaan opintojen alkuvaiheesta lähtien laajojen tekstien tuottamista. Koulutusala ei hyödy valintakokeesta, joka mittaa vain yksittäisten tieteenalan käsitteiden tai kirjallisten keinojen mekaanista nimeämistä ja tunnistamista, vaan lähtökohtana on oltava näiden taitojen osoittaminen jo hakuvaiheessa.
Esseetehtävässä olisi syytä olla sekä tutkimuksellista aineistoa että kaunokirjallista aineistoa. Ongelma on, että aineiston pitäisi olla riittävän kattava sekä saatavilla suomeksi ja ruotsiksi. Kuitenkin käännös toiseen kieleen voi korostaa tai häivyttää joitain tulkinnalle ominaisia piirteitä.