Esitämme, että valtion ravitsemusneuvottelukunta antaa tämän suosituksena. Ennen julkaisua tulisi kuitenkin käydä keskustelua laajassa sidosryhmässä (ml. kauppa ja elintarviketeollisuus) ja löytää yksimielisyys suosituksen sisällöstä.

Onko kyseessä ohjeistuksen sijaan pikemminkin suositus? Valtion ravitsemusneuvottelukunnalla on uskottavuutta ravitsemuksen edistämisessä. Siten Ruokaviraston alaisuudessa toimiva Valtion ravitsemusneuvottelukunta voisi julkaista suosituksen sen jälkeen, kun on laajassa sidosryhmässään (ml. elintarviketeollisuus ja kauppa) keskustellut ja löytänyt yksimielisyyden dokumentin sisällöstä.

Maa- ja metsätalousministeriön tai Ruokaviraston. Lisäksi on tärkeä määrittää ohjeistusta valvovat ja valvontaoikeuden omaavat tahot sekä ohjeistuksen laiminlyönnistä määrättävät seuraamukset.

Ei kenenkään, ohjeistus ei tuo lisäarvoa nykyiseen lainsäädäntöön ja itsesääntelyyn nähden. Mikäli ohjeistusta edistetään, siinä tulisi nimenomaisesti mainita, että kyse ei ole velvoittavasta sääntelystä, vaan suositusluonteisesta ohjeistuksesta.

Kannatamme a) ohjeen huolellisempaa valmistelua käytännön toteutettavuus huomioon ottaen yhdessä eri sidosryhmien, mm. ravintoloiden ja muiden elintarvikealan yritysten kanssa ja b) sen käyttöönottoa vapaaehtoisesti, esimerkiksi sitoumuksena, jonka toimeenpanosta sovittaisiin tarkemmin eri osapuolten kesken (esim. valtion ravitsemusneuvottelukunta, ministeriöt, toimialaliitot).

Ennen päätöstä siitä, kenen ohjeistus pitäisi antaa, pitäisi kokonaisuudesta tehdä kunnolliset vaikutusarviot. Vain sitä kautta saadaan tietoa myös siitä, miten ohjeistus toimisi kaikkein parhaiten.

Tehokkainta olisi, jos ohjeistuksesta annettaisiin lainsäädäntöä tai sitten ohjeistusta valvoisi alan itsesäätelyelin, jolla olisi valtaa esim. sakottaa.

Ohje tulisi antaa KKV:ssa, joka on markkinointia valvova viranomainen, ja joka valmistelee linjauksia yhdessä elinkeinoelämän kanssa. KKV:lläkään ei tosin ole toimivaltaa antaa luonnoksessa kuvatun kaltaisia kieltoja.

Mielestäni ohjeistus tulisi jatkokehittää yhdessä elinkeinon kanssa. Näin ohjeistuksesta tulee toteuttamiskelpoinen, ja kaikki sitoutuvat siihen. Ulkoa annettu ohjeistus tuottaa ongelmia käytännön toteutuksessa. Pelkkä ota-kantaa ei riitä.

Ei kenenkään, näin epämääräisesti ja tulkinnanvaraisesti esitetyllä ohjeistuksella ei tule edetä. Ohjeistuksesta puuttuu maininta siitä, että kyse ei ole velvoittavasta sääntelystä. Tämä tulisi todeta suoraan ohjeistuksen johdannossa, jotta ei jää epäselvyyttä siitä, että kyse on suositusluonteisesta ohjeistuksesta, ei velvoittavasta sääntelystä.

Ohjeistus ei tuo lisäarvoa nykyiseen lainsäädäntöön ja itsesääntelyyn nähden. Kuluttajansuojalain hyvän tavan vastaisen markkinoinnin kielto huomioi jo nyt alaikäisten erityisaseman. Nykyinen sääntely on riittävä.