Johdannossa on avattu hyvin terminologiaa ja elämäntapahtumalähtöisen digitalisaation kehittymistä ja etenemistä vuosien varrella. Kuten monet aiemmatkin ovat kommentoineet, on tästä melko pitkästä historiasta huolimatta tällaisia palveluja vielä vähän. Miten kehittämistä saataisiin vauhditettua ja vietyä näitä elämäntapahtumalähtöisiä palveluja aidosti maaliin asti?

Elämäntapahtuma- ja liiketoimintatapahtumalähtöisen digitalisaation edistäminen on tärkeää, ja hyvä, että kokonaisuus on koottu yhteen kehittämissuunnitelmaan. Koska kyse on nimenomaan kehittämissuunnitelmasta, tulisi siinä kuvata, miten suunnitelmassa esitettyjä kyvykkyyksiä ja palvelukokonaisuuksia lähdetään konkreettisesti viemään eteenpäin ja miten kokonaisuutta johdetaan. Suunnitelman tulisi sisältää konkreettisemmalla tasolla ehdotus etenemisestä aikajanalla, joka sisältäisi sekä tunnistetut kyvykkyydet (edellytysten luominen tehokkaalle palvelukokonaisuuksien toteuttamiselle) että priorisoidut palvelukokonaisuudet. Lisäksi tulisi tunnistaa esim. toimijat, roolit ja vastuut kehittämistoimenpiteiden eteenpäin viemiseksi. Johdannossa olisi hyvä todeta, että kyse on edelleen myös isosta toimintakulttuurin muutoksesta, mikä tulee ottaa huomioon elämäntapahtuma- ja liiketoimintatapahtumalähtöisessä kehittämisessä.

KEHA-keskus, Single Digital Gateway (SDG) -asetuksen toimeenpanon sekä Once Only Technical Systemin (OOTS) näkökulma: Suunnitelma edistää ihmiskeskeistä ja ekosysteemilähtöistä palvelukehitystä, joka on linjassa EU:n digitaalisen sisämarkkinan tavoitteiden kanssa. Kehittämissuunnitelmassa tunnistetaan keskeisiä palvelukokonaisuuksia, joissa digitalisaatiolla voidaan parantaa palvelujen vaikuttavuutta, tuottavuutta ja saavutettavuutta. Kuitenkin rajat ylittävän sähköisen asioinnin ja EU:n sisämarkkinoiden näkökulmasta suunnitelmassa on vielä kehitystarpeita, erityisesti SDG-asetuksen ja OOTS-järjestelmän täytäntöönpanon osalta. Suunnitelmassa ei ole vielä riittävästi huomioitu EU-asetusten vaatimuksia rajat ylittävästä asioinnista.

Suunnitelma sisältää hyviä periaatteita ja tavoitteita. Konkretiaa voi lisätä: miten tavoitteisiin päästään, mitä toimenpiteitä tarvitaan ja millä aikataululla ja resursseilla. Taustoitus on kattava, minkä lisäksi olisi hyödyllistä tuoda esiin esimerkkejä onnistuneista elämäntapahtumalähtöisistä palveluista ja niiden vaikutuksista.

On hyvä, että vastuut, roolit, resurssit ja organisointimallit nousee esille. Se on merkittävä asia, jota tulee korostaa jatkossakin.

Kehittämissuunnitelma on selkeä ja antaa hyvän kuvan tavoitteista, erityisesti asioinnin helpottamisesta ihmisille ja yrityksille. Kehittämissuunnitelmassa olisi tärkeää huomioida, ettei kuitenkaan helpoteta ainoastaan asiointia ja palveluita, vaan kuvataan laajemmin miten merkittävimpien elämäntapahtumien ympärille luodaan kokonaisuuksia. Tämä lähestymistapa varmistaa, että digitalisaatio kohdistuu merkittävimpiin elämäntapahtumiin ja tuottaa laajempaa hyötyä ja vaikuttavuutta.

Tavoitteisiin tulisi lisätä myös viranomaistoiminnan sujuvoittaminen ja tehostaminen, jotta vältetään tilanne, jossa digitalisaatio ja yhteiskehittäminen lisäävät viranomaisten työkuormaa. Kehittämisen tulee tuottaa hyötyjä sekä asiakkaille että viranomaisille.

Kolmannen sektorin ja palveluntarjoajien osallistaminen on tärkeää: heidän tulee kuvata omat prosessinsa, tunnistaa asiointihaasteet ja tuoda esiin digitalisaation mahdollisuudet, kuten liiketoimintapotentiaali, joka kannustaa mukaan kehittämiseen.

Suunnitelmaan tarvitaan lisää konkreettisuutta ja tiekarttaa: kuka tekee, miten ja millä aikataululla. Lisäksi on arvioitava, miten estetään rikollisten mahdollisuudet hyödyntää järjestelmiä ja palveluita – tämä voisi sisältyä lukuun 4.

Luonnos on hyvä taustamuistio, jonka pohjalta tulisi tehdä konkreettisempi kehittämissuunnitelma ja tiekartta. Muistiossa on paljon hyvää, mutta ei paljoakaan konkretiaa. Suunnitelmaa tulisi kehittää niin, että priorisoitujen alueiden osalta nähtäisiin: kuka ohjaa kokonaisuutta, ketkä toimijat tarvitaan työhön mukaan, mikä on toimenpiteen ajoitus ja toteutuksen kesto ja minkälaisesta rahoitustarpeesta on kyse.

Tämä suunnitelma on sikäli epämääräinen dokumentti, että se ei ota kantaa konkreettisiin toimenpiteisiin, toteutuksen aikatauluihin tai resursointiin. Se ei myöskään realistisesti valota sitä tilannetta, missä tämän suunnitelman mahdollinen toimeenpano tapahtuisi. Suomen digikompassin päivityksessä noussee esiin muitakin tavoitteita ja eri kehittämishankkeet kilpailevat usein samoista resursseista, kuten asiantuntijoiden ajasta ja rahoituksesta. Suunnitelmassa voitaisiinkin ottaa kantaa elämäntapahtumalähtöisen digitalisaation kehittämisen priorisoinnista suhteessa muihin digihankkeisiin. Työtä voitaisiin mahdollisesti myös toteuttaa yhteistyössä muiden digihankkeiden kanssa, joka voisi olla resurssiviisaampaa.

Kehittämissuunnitelmassa kuvatut kaksi pääasiallista lähestymistapaa – tietojen keskittämiseen perustuva malli ja integroitujen palvelukokonaisuuksien malli – korostavat käyttäjän aktiivista roolia asiointiprosessissa. On kuitenkin olemassa kolmas malli, jossa asiointi voidaan toteuttaa automaattisesti yritysten ja viranomaisten tietojärjestelmien välillä ilman manuaalisia vaiheita.
Tämä näkökulma on ajankohtainen erityisesti tulevaa EU:n yrityslompakkoasetusta silmällä pitäen. Asetuksen tavoitteena on luoda yhteentoimiva ja turvallinen, digitaalisiin yrityslompakoihin perustuva malli yritysten ja viranomaisten väliseen asiointiin. Yrityslompakon avulla yritysten raportointivelvoitteet ja hallinnolliset prosessit voidaan hoitaa automaattisesti.
Tällöin elämäntapahtumalähtöinen digitalisaatio tarkoittaa ennen kaikkea yritysten tietojärjestelmien ja viranomaisjärjestelmien välistä automaatiota, joka vähentää virheitä, nopeuttaa prosesseja ja parantaa sekä julkisen hallinnon että yritysten tuottavuutta.

Elämäntapalähtöinen digitalisaatio on kannatettavaa. Tuomioistuimet kuitenkin linkittyvät potentiaalisesti kaikkeen ihmisen elämässä eikä tuomioistuimen palveluihin löytäminen saa hankaloitua niissä tilanteissa, jotka eivät selkeästi linkity mihinkään tunnistettuun elämäntapahtumaan. OIkeusturvan on siis oltava yhtä vahva ja yhtä helposti saatavilla riippumatta siitä, onko tilanteessa kyse yleisestä elämäntapahtumasta vaiko jostakin harvinaisesta tilanteesta.

Tarve asioida erikseen yksittäisissä palveluissa ei tule poistumaan, eikä asioiden käsittely voi ainakaan kaikissa tilanteissa siirtyä automatisoidusti myös muiden toimijoiden käsiteltäväksi. Palvelut voivat ohjata asiakasta, mutta asiakas valitsee, missä palveluissa asioi ja minkä toimijoiden käsiteltäväksi asiansa saattaa. Henkilö voi esimerkiksi valita sovittelun tuomioistuinprosessin sijaan tai olla viemästä asiaa pidemmälle monivaiheisissa prosesseissa.

Tarkennukset palveluiden kehittämisen eri lähestymistavoille sekä yhden luukun asioinnille ja sen eri variaatioille ovat tarpeen. Maanmittauslaitoksessa on havaittu käytännön työssä näiden olevan epäselviä ja mahdollistavan erilaisia tulkintoja, mikä hankaloittaa yhteistä kehittämistä.