Olisi hyvä olla aikajana / aikaan linkitetyt tavoitteet, pitkän aikavälin kehittämisuunnitelma ja mitä konkreettisia tapauksia aiotaan kehittää, vastuutus ja markkinan mahdollisuudet (mitkä toimijat voisivat tässä auttaa). Teknologianäkökulma on hyvä lisätä, vaikka se on yksi mahdollistajista.

Olisi tarpeen tarkentaa, mihin asti pidemmän aikavälin suunnitelma ulottuu, ja konkretisoida miten käytännössä kehittämissuunnitelmassa mainittuja mahdollistavia tekijöitä ja kyvykkyyksiä sekä varsinaisia ehdotettuja priorisoituja palvelukokonaisuuksia on tarkoitus viedä eteenpäin (aikataulu, vastuut jne.).

Voisi myös pohtia sitä, että saataisiinko elämäntapahtuma- ja liiketoimintatapahtumalähtöiselle kehittämiselle selkeät yhteiset kehittämisen linjaukset (esim. yhden kerran periaate), jotka tulisi huomioida kaikkien palvelukokonaisuuksien kehittämisessä, ja millaisia keinoja linjausten yhdenmukaisen toteutumisen seurantaan voisi olla (ja myös miten tämän perusteella esim. arvioitaisiin rahoituksen jakamista).

KEHA-keskus, Single Digital Gateway (SDG) -asetuksen toimeenpanon sekä Once Only Technical Systemin (OOTS) näkökulma: Kehittämissuunnitelma on kunnianhimoinen ja hyvin jäsennelty, mutta sen EU-ulottuvuus kaipaa vahvistamista. Selkeitä kehityskohteita ovat:
• EU-käyttäjien huomiointi: Suunnitelmassa tulisi eksplisiittisesti kuvata, miten palvelut palvelevat myös muiden jäsenvaltioiden kansalaisia ja yrityksiä.
• SDG-asetuksen täytäntöönpano: Liitteen I ja II menettelyjen digitalisointi rajat ylittävästi on keskeinen velvoite, joka vaatii konkreettisia toimenpiteitä kautta julkishallinnon. OOTS-yhteensopivuuden osalta tiedonvaihdon tekninen toteutus EU:n sisällä olisi hyvä sisällyttää palvelukokonaisuuksien suunnitteluun niiltä osin kuin se on SDG-asetuksen mukaista.
• Kielimallien ja semanttisen yhteentoimivuuden kehittäminen: Kansallisten ratkaisujen tulee olla yhteensopivia eurooppalaisten standardien kanssa.
• Automaatio ja saavutettavuus: Automaation suunnittelussa on varmistettava, ettei palvelupolku katkea EU-käyttäjiltä, joiden tiedot eivät ole suomalaisissa rekistereissä.
Yhteenveto: Kehittämissuunnitelma on vahva kansallinen avaus, mutta sen EU-yhteensopivuutta tulee vahvistaa. Rajat ylittävä sähköinen asiointi ja tiedonvaihto tulee sisällyttää suunnitelmaan selkeämmin ja konkreettisemmin. Erityisesti SDG-asetuksen, OOTS-järjestelmän ja eIdas-asetuksen toimeenpanon näkökulmasta.

Elämäntapahtumalähtöisen digitalisaation pidemmän aikavälin kehittämissuunnitelmassa keskeisiä jatkokehittämistarpeita ovat:
1. Yksimielisyysvaateen poistaminen kuolinpesien päätöksenteossa
2. Kuolinpesille säädettävä määräaika
3. Kuolinpesien virallisen purkamismenettelyn helpottaminen

Ensinnäkin kuolinpesien päätöksentekoa olisi saatava helpotettua. Kuolinpesien rasitteena on edelleen perintökaaren (40/1965) 18 luvun 2 §:n 1 momentin mukainen yksimielisyysvaatimus päätöksenteossa. Tuo päätöksentekovaatimus olisi tarpeen saada muutettua enemmistöpäätösten mukaan toimivaksi.

Toiseksi kuolinpesille olisi tarpeen saada myös selkeä määräaika, jonka jälkeen ne olisi purettava. Ruotsissa on tässä toimiva menettely ja Suomeen vastaavanlainen olisi myös saatavilla eduskunnan päätöksillä. Oikeusministeriön näkemyksenä on ollut, että tällaiset kuolinpesiä koskevat säädösmuutokset olisi tehtävä perustuslain säätämisjärjestyksessä.

Kolmanneksi kuolinpesien purkamismenettelyä olisi tarpeen helpottaa yksinkertaistamalla sitä. Nykyisessä lainsäädännössä kuolinpesään määrättävä pesänselvittäjä ja jakojärjestelmä on toivottoman hidas ja kallis menettely.

Vanhimmat edelleen purkamattomat kuolinpesät Suomessa ovat peräisin 1800-luvulta. Koska kuolinpesillä ei ole määräaikaa eikä purkamispakkoa, jäävät monet kuolinpesät purkamatta jopa vuosikymmeniksi. Tällöin kuolinpesiin tulee uusia kuolinpesiä osakkaiksi ja epäselvien omistussuhteiden vuoksi vanhimpia kuolinpesiä ei enää käytännössä edes pystytä purkamaan. Tämä ongelma pahenee vuosi vuodelta.

Purkamattomat kuolinpesät ovat merkittävä yhteiskunnallinen haaste. Kuolinpesillä on tunnetusti paljon uinuvaa varallisuutta, koska niiden päätöksenteko jumittuu edellä mainituista syistä. Siirtymällä kuolinpesien määräaikaisuuteen ja helpottamalla kuolinpesien purkamista vapautettaisiin kuolinpesien hallinnassa olevasta isosta omaisuusmassasta merkittävä osa tuottavampaan käyttöön.

Digitalisaatiossa pitäisi näkyä enemmän yhteistyö julkisten ja yksityisten toimijoiden välillä, jotta varmistetaan parempi yhteentoimivuus ja digitalisaation edistyminen. Raja-aitoja julkisten ja yksityisten toimijoiden välille ei pitäisi rakentaa.

5.4. Yrittäjyyden palvelukokonaisuus

Pienyrittäjyysnäkökulma

Suunnitelmassa olisi hyvä huomioida myös pienyrittäjyysnäkökulma. Monimuotoinen tulonmuodostus, kuten sivutoiminen ja kevytyrittäjyys, on yleistynyt. Kehitys tuo joustavuutta työmarkkinoille, mutta paljastaa rakenteellisia ongelmia: osa ryhtyy yrittäjäksi pakon edessä kustannusten nousun tai palkkatyön puutteen vuoksi. Tämä ei ole vapaaehtoista yrittäjyyttä vaan selviytymiskeino, joka voi johtaa riskeihin ilman kohtuullista ansaintaa. Hallinnolliset velvoitteet ja useista tulonlähteistä huolehtiminen koetaan usein raskaaksi.

Maahanmuuttajataustaisilla yrittäjillä haasteet korostuvat kieli- ja kulttuurierojen vuoksi. Verovelvoitteiden ymmärtäminen voi olla vaikeaa, mikä lisää maksuvaikeuksien riskiä.

Yrityksen perustaminen on teknisesti helppoa ja onnistuu myös kolmansien osapuolien palveluissa, mutta ohjaus ja neuvonta jäävät usein puutteellisiksi. Suurimmat haasteet liittyvät liiketoiminnan kannattavuuteen, markkinointiin ja verkostoihin. Monet pienyrittäjät tarvitsevat matalan kynnyksen neuvontaa ja mentorointia, jotta yritystoiminta olisi elinvoimaista pitkällä aikavälillä. Ilman riittävää suunnittelua maksuvaikeudet voivat syntyä jo alkuvaiheessa.

Kehittämissuunnitelmassa olisi hyvä olla selkeä noin yhden sivun tiivistelmä visiosta, mahdollisuuksista ja haasteista sekä tarvittavista toimenpiteistä. Nyt suunnitelmassa on paljon hyviä ajatuksia, mutta keskeinen viesti jää lukijan tulkinnan varaan.

Kehittämissuunnitelma vaikuttaa kattavalta tausta- ja tilannekuvamuistiolta ja varsinainen ytimekäs suunnitelma -mitä pitää tehdä ja mitä halutaan tehdä-puuttuu vielä.

Suunnitelmaan kannattaisi lisätä selkeät seuraavat etapit; millä toimenpiteillä tämä suunnitelma realisoituu?

Kehittämissuunnitelma on kokonaisuutena hyvin laadittu ja linjassa kansallisten digitalisaatiotavoitteiden kanssa. Sitä olisi kuitenkin hyvä tasapainottaa lisäämällä liiketoimintatapahtumien ja prosessiautomaation näkökulmaa.
Erityisesti yritysten ja viranomaisten välinen automaatio tulee olemaan seuraavan vuosikymmenen keskeinen kehityssuunta. EU:n yrityslompakkoasetus tarjoaa tähän konkreettisen kehyksen, joka mahdollistaa asioinnin automatisoinnin ilman manuaalisia vaiheita.

Toivottavasti kehityssuunnitelman avulla saadaan nostettua tietoisuutta siitä, että kehittämistyölle on suurta tarvetta ja että kehittämistyö on kannattavaa.