Visiosta puuttuu näkemys siitä, miten järjestelmää muutetaan/parannetaan , jotta tavoitteet saavutetaan.
Kokeilu- ja innovaatioympäristö ei synny julistamalla, vaan tarvitaan politiikkatoimenpiteitä eri hallinnonalojen välillä vahvemmin. Tarvitaan siis Suomen selviytymisstrategia tutkimuksessa- ja innovaatiotoiminnassa 2030. Nyt strategia on paljolti ns. "kehittämisstrategia", joka ei nosta välttämättä osaamista.
Nykyinen henkinen ilmapiiri (byrokratia, säännöt ja kiellot, koulutuksesta säästäminen, ääriainesten esiinnousu jne) on absurdisti täysin päinvastainen kuin visio. Aivovienti ulkomaille on jo alkanut.
Oleellisin huomioni keskittyy visiossa sanaan "paras". Suomi on paras ja osaavin innovaatio- ja kokeiluympäristö. Kaikki haluavat olla parhaita. Ollaanko haluttu oikaista ja päästä helpommalla? Mielestäni olisi tärkeätä määritellä mitä tuo paras tarkoittaa. Tässäkin kontekstissa se voi tarkoittaa monenlaisia asioita. Tässä kaksi oleellista kysymystä pohdittavaksi: Mitä tarkoittaa paras innovaatioympäristö? Mitä tarkoittaa paras kokeiluympäristö? Jatkokysymykset: Miten nämä määritellään? Miten määriteltyyn tavoitteeseen päästään?
Visio ja tiekartta ovat sopivalla tavoitetasolla. Neljän prosentin tki-panostus on varsin haastava mutta isona tavoitteena perusteltu. Joustavuuden ja ketteryyden tarpeen tunnistaminen olisi tarpeen.
Jos visiona on olla paras ja osaavin innovaatio- ja kokeiluympäristö, tulee painottaa tutkimukseen perustuvien innovaatioiden rinnalla tavallisten kansalaisten innovaatioitta (siihen kannustamista), ja arjen sujuvuutta
Korkeakoulutuksen ja TKI-toiminnan suhde on tärkeä: kahden vision (OKM 2030) ja tämän yhteyden tulisi olla kiinteä
Konkretia puuttuu. Mitä parhaus tarkoittaa? Muutakin kuin jonkun tutkimusinstituutin julkaisemaa järjestysluetteloa.
Alueellinen näkökulma on sivussa kokonaisuudesta. Suomessa eri alueilla on erilaisia vahvuuksia ja toimivan tutkimus- ja innovaatiopolitiikan tulee mahdollistaa kehittyminen ja toisaalta osaamisen ylläpito kaikissa valtakunnan osissa. Se linkittyy vahvasti työelämän tarpeisiin ja kehittymismahdollisuuksiin. Useat esitetyt toimet mahdollistavat tämän kehityksen, mutta jättää epäselväksi erilaisuuden tuomien vahvuuksien roolin. Ei ole järkevä tunnistaa vain kansallisen tason priorisoituja asioita ellei tarvelähtöiset avaukset ole mahdollisia tulevaisuudessa.
Se ei ole uskottava tietäen TIN-porukan osaamisen ja kokemuksen yksipuolisuuden, lähes kaikki julkiselta sektorilta!
Konkretiaa tarvittaisiin - sellaista konkretiaa, joka vahvistaisi Suomen brändiä. Ei kaikkea kaikille, koska siihen emme valitettavasti pysty.
Miten ihmeessä pystymme muodostamaan tarpeellisen kokonaiskuvan? Tämän on kompetenssihaaste: Byrokratian lisäksi meillä on jonkin verran keskinäistä kyräilyä eri toimijatahojen välillä - miten se puretaan? Toisaalta, liian harvat avainasemassa olevat ovat kapea-alaisia eivätkä seuraa, mitä Suomen ulkopuolella atapahtuu. Markkinoilla saatavilla olevien teknlogioiden ja ideoiden "kokeilu" on sinänsä OK, mutta tarvitsemme myös vakavampaa tarkastelua erityisesti uusien teknologisten läpimurtojen demonstarttio/pilotointivaiheeseen. Tällainen maksaa enemmän kuin "kokeilu".