Yhdessä tekemisen ja moniammatillisuuden tavoite ei ole strategiatasolla uusi. Itselläni on vuosien kokemus käytännön tason asiakastyöstä työhallinnosta ja sittemmin rikosseuraamusalalta. Olen toiminut vuosien ajan sekä virassa että hanketyössä kehittämistyössä, jossa pyritään kehittämään (esimerkiksi syrjäytymisvaarassa olevien) asiakkaiden palveluita moniammatilliseen ja siten asiakkaan näkökulmasta kokonaisvaltaisempaan suuntaan. Moniammatillinen yhteistyö ei kuitenkaan missään organisaatiossa ole kuulunut viranhaltijoiden perustehtäviin tai tulosseurannan indikaattoreihin, mistä johtuen palveluiden (so. hallinnon) yhtenäisyys näkyy lähinnä strategiatasolla, mutta ei siirry konkreettiseen asiakastyöhön, koska kenenkään työaikaa ei ole virallisesti siihen kohdennettu. Toinen merkittävä haaste ylihallinnolliselle yhdessätoimimiselle tuntuu olevat käytännön tasolla se, ettei asiakkaan tietosuojaan liittyvä lainsäädäntö mahdollista niin 'notkeaa' ylihallinnollista yhteistyötä, että se koettaisiin tehokkaaksi tavaksi toimia asiakkaan asiassa. Lainsäädäntö suurempi ongelma tässä asiassa lienee se, että tiedot henkilötietosuojan lainsäädännöstä ovat moniammatilliseen työhön liittyen kentän asiakastyössä niin vähäiset, ettei yhteistyötä yli hallintorajojen oikein uskalleta tehdä, vaikka asiakas olisi siihen suostumuksen antanutkin - suuri osa huomiosta näissäkin tapauksissa näyttää menevän siihen, että arvioidaan sitä, mikä on tietoa, jonka voi jakaa yhteistyökumppaneille ja mitä ei voi. Enkä suinkaan tarkoita, että asiakkaan tietoja tulisi jakaa löyhin perustein tai fiilispohjalta, mutta tällä hetkellä kuntien ja valtionhallinnon verkostoissa usein ei päästä minkäänlaiseen konkretiaan, koska pelätään sitä, että annetaan liikaa tietoa.

Julkinen hallinto on siiloutunutta ja yhteistoiminta tapahtuu joko "keittiön" kautta, viranomaismääräyksellä yms. yhteistyön etuja ei tavoiteta koska pelätään että menetetään jotain, asiasta ei ole erillistä määräystä, määräystä tulkitaan siten, että tietoa ei voi antaa tämä aiheuttaa tehokkuuden heikkenemistä ja turhan byrokratian lisääntymistä ja ehkä pahimmassa tapauksessa virkamiehen turhautumiseen ja työn tekemiseen minimillä joka ei taas palvele yhteiskuntaamme taloudellisesti eikä luottamuksen ylläpitämisenä ja kuva virkakunnasta muodostuu negatiiviseksi.

Erityisesti tuossa periaatteessa viehättää sana yhtenäisesti. Hallinto on toiminut pitkälti erikseen suhteessa kansalaisiin ja asiakkaisiin. Esimerkiksi tietovarantojen käytön pitäisi olla sujuvampaa siten, että asiakkaalta vähenisi tarve tietojen kuljettamiseen jopa paperilla viranomaiselta toiselle. Avoimuus tässä tarkoittaisi sitä, että tiedon tallentaminen ja käyttö on asiakkaille läpinäkyvää, ei hallintobarrieerin takana.

Miten monta hienoa sanaa peräkkäin, vaan miten periaatteet käytännössä näkyvät hallinnon sisällä tai ulospäin? Kaikki muutos lähtee johtamisesta. Vaatii isoja ponnistuksia, uudistuksia ja innokkuutta, että johtaminen kehittyy tämän periaatteen mukaisesti. Myös avoimuutta, halua toimia yhdessä, halua uudistua, kuunnella ja osallistua lähtee johtamisesta - työmotivaatio ja innovatiivisuus. ketteryys jne. aktivoituvat, kun johtaminen on nykyaikaista. Panostaminen viestintään ja sen implementointiin on osatekijä, että tällaiseen ideaaliperiaatteeseen ylletään.

Avoimuus ja läpinäkyvyys vaativat luottamuksen ilmapiirin. Tämä toteutuu yleisellä tasolla, mutta vaatii vielä työtä. Selkeä ja oikea-aikainen viestintä on rakentavat avoimuutta ja osallisuutta, mutta siihen tarvitaan kaikkien panosta.

Erittäin tärkeä periaate. Käytännössä erilaiset hierarkiat ym. estävät tätä käytännössä. Yksittäisillä ihmisillä voi olla erittäin paljon vaikutusta tai valtaa. Pitäisi edistää yhdessä tavoitteita, mutta todellisuudessa tietoa halutaan pantata ja omaa roolia korostaa. Johtamiskäytännöissä tulisi korostaa yhteistyön merkitystä, eikä sallia hierarkisia toimintatapoja, jotka estävät sujuvan toimimisen. Milleniaalina valtio on osoittautunut aika raskaaksi työpaikaksi, koska olivat käytännöt kuinka hulluja, tehottomia, jne. useiden henkilöiden mielestä, ne eivät muutu, koska virkahierarkiassa ylempi taho (joka usein ei ole edes kosketuksessa käytännön työn kanssa), ei halua muutosta. He ovat aina oikeassa, eikä heidän tarvitse kantaansa perustella, vaikka minun näkökulmasta olemme kaikki yhtäläisiä rivivirkamiehiä yhteisellä valtiotyönantajalla, vaikka organisaatio onkin eri. Ajatus siitä, että yhdessä edistäisimme yhteisiä tavoitteita on hyvin kaukana - tärkeimpiä ovat valta-asemat.

Kaunis ajatus, se ei kuitenkaan pidä paikkaansa EU:ssa.

Valtionhallinnossa ei ole avoinmuutta eikä se toimi yhdessä. Asiantuntijoiden esityksiä ei oteta ministeriöiden johdon toimesta huomioon eikä ministeriön virkamiehet välitä keskusviraston esittämistä lainmuutosehdotuksista.

Ovatko kokeneet vanhemmat asiantuntijat valmiita avoimuuteen ja jakamaan tietoa sekä taitoa...vai pitävätkö kaksin käsin kiinni siitä mitä on itse saavuttanut? Enemmän pitäisi olla sitä ajatusmallia, että tavoite on yhteinen ja yhdessä mennään sitä kohti. Soudetaan venettä samaan suuntaan.

Vaikuttaa järkevältä.