Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen lähtökohtana on ihminen.

Maakuntien verkostojärjestöjen neuvottelukunnan näkemys on, että hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä ihmisen ja hänen läheistensä näkökulma erilaisissa elämäntilanteissa on oikea lähtökohta. Näkökulma katoaa kuitenkin välillä luonnoksessa. Ihmisen elämänvaiheet ja toimijat sektoreittain on hyvin jäsennelty. Kuitenkaan tällä hetkellä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyössä palvelut ja toiminta ei toteudu aina ihmislähtöisesti, eikä yhteistyö eri toimijoiden kesken ihmisen hyvinvoinnin tukena toimi asianomaisen näkökulmasta parhaalla mahdollisella tasolla. Näiden asioiden johtamisen tavat puuttuvat luonnoksesta.

Sosiaalihuollon digitaaliset palvelut ovat jo tätä päivää kuten, esim. www.maisa,fi, jossa voi omaishoitaja hoitaa läheisen asioita tai sosiaalihuollon asioissa läheisen puolesta-asioida (vaikkapa kuten esim. yhtenä esimerkkinä väestön ikääntyminen oli esityksessä). Miinuksena siitä tässä tehty ehkä liian kova rajaus, ei kaiketi ihmislähtöisesti kokonaisvaltaisesti tehtävää toimintaa voine toteuttaa, jos sosiaali- ja terveyspalvelut rajataan kokonaan pois: sosiaalihuollon palvelut tulee ottaa huomioon myös ennaltaehkäisevässä ihmislähtöisessä terveyden- ja hyvinvoinnin edistämisen toiminnassa ja etenkin sosiaalihuollon digitaaliset palvelut osana sitä, tukemaan hyvinvointia.

Terveys- ja hyvinvointipalvelujen toteuttamisen tavoitteena yksilölähtöisyys ja tasapuolisuus ovat keskiössä, ja tämän huomioiminen jo arkkitehtuuri- ja järjestelmätasolla on hyvä lähtökohta kokonaisuuden suunnitteluun.

Tietojärjestelmäkuvauksessa ja muissa loppuosan kaavioissa lähtökohta ei toteutunut, kuvaukset oli tehty palveluntarjoajien näkökulmasta. Esimerkiksi järjestelmäkaaviossa olisi voinut lisätä asiakkaan/kansalaisen ja hänen palvelutarpeensa.

Toimijoiden roolit ovat moninaisia ja riittävän laaja toimijoiden tunnistaminen tulisi huomioida, esim. on järjestöjä, joilla on rajapintoja sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen että palvelutuotantoon.

Lähestymistapa on haluttu rajata, se on ihan ok.

Kokonaisarkkitehtuurin pohjana on hyödynnetty Stiglitzin jäsentely hyvinvoinnin osa-alueista. Se on varsin hyvä ja luo hyvän pohjan ihmiskeskeiselle tarkastelulle sekä palveluiden erittelylle myös eri tasoille. Kokonaisarkkitehtuurissa olisi voitu tarkastella terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä myös terveydenhuollon rajapinnan vuorovaikutuksessa. Ihminen keskiössä on erinomainen valinta tarkastelujen pohjaksi.

Palveluja suunnitellaan ja tehdään ihmisille ja heidän käyttöönsä, siksi ihmislähtöinen lähestymistapa on perusteltu millä toiminnan tasolla tahansa.

Ihmisen tuominen keskiöön selkeyttää jäsennystä ja kytkee esityksen tarvelähtöisyyteen (jota tukee mm. Stiglizin mallin käyttö). Ihmisen tarkasteleminen yksilönä ja niiden eri tason yhteisöjen kautta, joihin hän kuuluu, auttaa tarkastelemaan arkkitehtuurinäkökulmia eri skaaloilla.
Tässä tekstissä ihminen yhteisöineen käsitetään hyvinvoinnin ja terveyden subjektina. Näkökulmana vähälle huomiolle jäi ihminen terveyden ja hyvinvoinnin palveluiden tarjoamisen ammattilaisen roolissa, tai esim. vapaaehtoisen tai läheishuolehtijan roolissa.
Esitystä voisi jatkossa laajentaa huomioimaan tiedonhallinnan tarpeet terveyden ja hyvinvoinnin subjektin ja palvelua tai tukea tarjoavan (eri sektoreilla, myös lähiyhteisöt) välillä, mikä mahdollistaisi mm. tietoon pääsyn oikeuksien jäsenneltyä käsittelyä.