Toiminee, mutta on voitava myös käyttää oletusmääräystä pohjana ja luoda uusi, paikallisiin olosuhteisiin ja tarpeisiin sopiva muunnelma.

Aika yksityiskohtainen kysymys näin isoon ja periaatteeliseen asiaan liittyen, eli tämä taitaa olla jo aikas valmista kauraa? Mutta aika pieni aikasäästö syntyy siitä, että on etukäteen laadittuja sanamuotoja valittavana verrattuna koko konaisuuteen, siis siihen, että kaikken muun omaksumiseen ja yhtenäisten tulkintojen muodostumiseen menee vuosia, eli ihan sama...

Järjestelmän toimivuus selviää käytännön suunnittelutyössä, jolloin selviävät myös muutostarpeet ja puutteet. Nämä tunnistetut muutos- ja lisäystarpeet tulee voida ottaa käyttöön myöhemmin ja uudistaa järjestelmää.

Hyvä tavoite. Onnistuuko hyvä ja selkeä kieliasu automaatiolla? Kunnissa määräysten sananmuotoja mietitään yleensä huolellisesti, onnistuuko näin iso yhdenmukaistaminen tämän hankkeen puitteissa?

Automaattiset vaihtoehdot voivat olla hyvinkin tarkoituksenmukaisia, mutta ne eivät saa rajata mahdollisuuksien kokonaisuutta eivätkä lukita poissulkevasti liian kapeisiin vaihtoehtoihin.

Näyttää tuon esimerkin kautta selkeältä, mutta löytyykö määräyksiin riittävää joustavuutta, joka helpottaa eikä vaikeuta kaavoittamisen kokonaisuutta

Pohjat hyviä, mutta niitä tulee voida muokata. Esimerkkinä pysäköintinormi - ennen lähdettiin siitä, että määrätään vähimmäismäärä. Nyt näyttää siltä, että kaupunkialueilla pitää olla mahdollista esittää enimmäismäärä.

Ajatus on hyvä ja kannatettava, yksinkertaistaisi ja selkiyttäisi, mutta räätälöityjäkin ratkaisuja on mahdollistettava.

Vapaa kohta omalle tekstille lisäksi.

Kaavoitettava ympäristö on rikas kokonaisuus ja erilaisia tilanteita voi olla vaikea täysin ennakoida. Ei pidä päätyä tilanteeseen, jossa sopivia vaihtoehtoja ei löydykään ja kaavamääräysjärjestelmä alkaa ohjata kaavoituksen sisältöä liian rajoittavasti. Joustavuus riippuu paljon siitä, miten mallissa esitetyt ”paikalliset vapaamuotoiset määräykset” voivat täydentää automatisoituja määräyksiä.