Teknisesti varmaan se olisi hyvä idea. Käyttämistä pitäisi varmasti harkita tarkemmin...

Ei kannata sekoittaa sitovia määräyksiä ja ohjeellisia lausumia. Jo äidinkieleltään rakentuvat eri tavoin (toiseen imperatiivi, toiseen ohjeellisuus, joten eivät voi pohjaltaan olla samoja).

Yksiselitteisyys on hyvä periaate kaavamääräyksissä. Kehittämisperiaatteet, jotka ovat luonteeltaan tavoitteellisia kuuluvat muihin suunnitelmiin kuin kaavoihin lukuun ottamatta strategisia tai maakuntakaavoja.

Asemakaavoihin kaivataan nimenomaan periaatetavoitteita, joihin hankkeisiin ryhtyvät tuovat tekniset toteutusehdotukset kaavan pohjalta. Viherkerroin on tästä hyvä esimerkki, se määrää kertoimen, mutta jättää usein hankkeeseen ryhtyvälle mahdollisuuksia ratkaista tarkemmin, miten kertoimen toteuttaa. Tärkeitä periaatteellisia teemoja ovat lisäksi mm. kunnan tavoitteet asuntorakentamisen määrälle, täydennysrakentamiselle, kestävän liikkumisen edistämiselle. Näiden rinnalla yksityiskohtaiset vaatimukset materiaaleista, talotyypeistä, autopysäköinnin miniminormeista jne. ovat toissijaisia, joskus jopa vastakkaisia, periaatteellisiin tavoitteisiin nähden.
Miten kaavamääräyskoodisto tukee periaatteilla sääntelyä?

Ei ole järkevää viedä päätöksentekoon jotain asiaa, joka ei ole yksiselitteinen, tai jota ei voi kyetä selittämään oikeusasteissa yksiselitteisillä perusteilla.

Kehittämisperiaatteet ja ohjeelliset määräykset toimivat parhaimmillaan loistavasti. Hankkeissa, joissa viitesuunnittelua tehdään pitkälle jo kaavavaiheen aikana, niiden merkitys vähenee ja on tärkeämpää keskittyä määräämään olennaisista asioista. Kaavamääräykset monipuolistuvat ja pidentyvät jatkuvasti suunnittelun ja sen reunaehtojen tarkentuessa, joten mielestäni tarpeettomia määräyksiä, joilla ei ole selkeää ohjausvaikutusta, on hyvä pyrkiä karsimaan. Siten olennaiset määräykset löytyvät helpommin.

Ei mikä tahansa voi olla kehittämisperiaate, koska tietyt asiat esim. leikki- ja autopaikoista, kaupoista, liikenneratkaisuista perustuvat mitoittaviin säädöksiin. Kaavassa on tarpeen määrätä asioita, jotain ehdottomammin ja jotain väljemmin. Kaavan valmistelussa selvityksin ym. tavoilla luodaan tavoitteet ja määräyksillä varmistetaan tavoitteiden toteutuminen mahdollisimman hyvin. Suojelumääräykset ovat tästä yksi esimerkki. Kaava on myös juridinen instrumentti, jossa on esim. maanomistajien oikeusturvan vuoksi oltava selkeästi ilmaistuna, mikä on mahdollista, mikä ei. Samoin kaavan on toimittava lupaviranomaiselle selkeänä työkaluna siihen, mitä voi rakentamiselta edellyttää ja mitä ei. Näin etenkin yksityiskohtaisemmassa kaavoituksessa asemakaavatasolla.

Kehittämisperiaatemerkinnöille on selkeä tarve esimerkiksi yleiskaavoissa. Minkä tahansa määräyksen tuskin on kuitenkaan tarpeen taipua kehittämisperiaatteeksi ja on tärkeää olla selkeä erottelu sitoviin määräyksiin.

Asemakaavojen tulkinta on jo nyt riittävän vaikeaa, ja jokainen tulkintaongelma tuo kaikkeen toimintaan hitautta ja turhaa kompleksisuutta. Asemakaavan määräysten tulee olla mahdollisiman paljon velvoittavia ja selkeitä. Mitä vähemmän tavoitteellisuutta, ohjeellisuutta ja tulkinnan varaa, sen parempi.

Tämä liittyy vain yleiskaavaan? Ei liene tarpeen määritellä mikä tahansa määräys kehittämisperiaatteeksi.