Niin kansallisten kuin kansainvälisten yritysten ja investoijien mukaan saaminen TKI-toimintaan edellyttää johdonmukaisia ja mittavia panostuksia sekä selkeitä painopistevalintoja kansallisessa TKI-politiikassa.
Olisi analysoitava tuetaanko nykyisellään liian pieniä ja lyhytkestoisia hankkeita? Saataisiinko parempaa vaikuttavuutta, jos hankkeet kestävät pidempään ja niillä olisi kunnollinen rahoitus. Yksi esimerkki on vaikkapa ministeriöiden omat innovaatiorahoitukset, jotka jakaantuvat usein todella pieniin hankkeisiin – olisiko järkevää yhdistää ministeriöiden rahoitus nykyistä useammin yhdeksi isoksi kokonaisuudeksi? Vaikkapa kiertotaloudessa tällaiset yhteishankkeet olisi järkevämpiä kuin jokaisen ministeriön omat pienet hankkeet.
Tätä työtä on tehtävä tiiviissä yhteistyössä valtion, maakuntien, kaupunkien ja kuntien sekä kaikkien TKI-toimijoiden kesken.
Toinen iso kysymys on olemassa olevan innovaatioinfrastruktuurin tukeminen - meillä on useita kansainvälisesti merkittäviä infrastruktuureja, jotka eivät saa julkista innovaatiorahoitusta. Toisaalta esimerkiksi startup- ja tutkimusintensiivisten pk-yritysten on vaikeaa päästä niihin pilotoimaan korkeiden kustannusten vuoksi. Tähän tarvitaan julkista rahoitusta.
Vaikuttavuuden todentaminen on vaikeaa. TKI-ohjelmissa ja ekosysteemikehittämisessä on mukana todella paljon tahoja ja kehittämisen aikajänteet ovat pitkiä. Tuloksia ei välttämättä saavuteta yhden vaalikauden tai rakennerahastokauden aikana. Haastavat ongelmat vaativat uudenlaisia ratkaisumalleja, jos tuloksiin halutaan päästä. Kansallisesti ja alueellisesti on uskallettava kysyä, miten kehittämiseen saataisiin:
- aitoa panostusta - ei vaan suunnittelutasolle vaan konkreettiseen toteutukseen asti
- pitkäjänteisyyttä, vaikkakin samalla myös ketteryyttä
- avoimuutta ja parempaa näkyvyyttä - suunnitelmiin, toteutukseen ja seurantaan
Tärkeää on pitkäjänteinen ja avoin seuranta. Samalla olisi tärkeää tarkastella kokonaiskuvaa, eli sitä onko kansallinen ja alueellinen tekeminen liian päällekkäistä ja miten yhteensovittaminen toteutuu.
Pitää rahoittaa hankkeita joilla on suurin vaikuttavuus ja joilla on selkeä potentiaali kasvattaa kilpailukykyä.
TKI-politiikan tulee olla yksi hallituksen prioriteeteista, ei vain yhden sektorin asia. Sen vaikuttavuutta on arvioitava läpileikkaavasti, ja kestävän rahoituksen varmistamisen lisäksi tulee tarkastella kriittisesti myös lainsäädäntöä, ja mahdolliset TKI-toiminnan esteet tulee purkaa. LUMI-supertietokoneen yrityskäytön edistämiseksi tulee luoda tiekartta ja rahoitus, jolla mahdollistetaan henkilötyö yritysten spesifien tarpeiden tunnistamiseen ja LUMIn tehokkaaseen hyödyntämiseen yritystoiminnassa. Edellä mainittu EU-hankkeiden omarahoitus- ja valmistelurahoituksen tuki tulee olla haettavissa myös yrityksille.
TKI -rahoituksen vaikuttavuutta voidaan varmistaa sillä, että kun on kyse korkeakouluissa ja tutkimuslaitoksissa tehtävästä perustutkimuksesta on rahoitusta kohdennettava tutkimuksen korkean laadun perusteella. Liian pienet tutkimusyksiköt hajauttavat rahoitusta liikaa, eikä niillä saavuteta kansainvälisesti katsoen tarpeeksi laadukasta tutkimusta. Tutkimusinfraan on myös satsattava, jotta olosuhteet tutkimuksen tekemiseen ovat hyvät.
Yritysten tekemiä TKI -panostuksia vivutetaan parhaiten julkisella rahoituksella siten, että yritykset panostavat rahoitusta satsaamalla myös omaa rahoitusta hankkeisiin tietyllä prosenttiosuudella. Yritysten TKI -toimintaa ohjaa voimakkaasti kysyntä ja lainsäädäntö. Koska innovaatiosyklit ovat usein pitkiä on mittarointia vaikeata mitata syntyvillä tuotteilla ja palveluilla, mutta hyvä mittari on yritysten lisääntyvä panostus TKI -toimintaan, jolla on myös työllisyyttä lisäävä vaikutus. Yritysten kasvu ja uudistuminen ovat suoraan yhteydessä uusien teknologioiden ja innovaatioiden syntymiselle ja käyttöönottoon.
On myös tärkeätä, että TKI -rahoituslaki ja laajennettu yritysten TKI -verovähennyslaki tulee voimaan 1.1.2023, ne siivittävät yrityksiä panostamaan entistä enemmän innovaatiotoimintaan.
Terveysalalla tulisi yhdessä sidosryhmien kanssa ensin tunnistaa ne kriittiset toimet, jolla kilpailukykyämme on mahdollista parantaa. Yhteiskunnalta tarvitaan panostusta kriittiseen infrastruktuuriin, esimerkiksi biopankkitoimintaan jonka ympärille on jo nyt syntynyt merkittäviä hankkeita ja investointeja. Tutkimustoiminta nojaa dataan. Yritykset panostavat maihin, joissa tutkimushankkeen toteuttaminen on ennakoitavaa ja sujuvaa. Yhteiskunnan tulisi varmistaa tutkimusta tukeva infrastruktuuri terveydenhuoltoon ja kansallisille rekisterinpitäjille. Lisäksi resursseja tarvitaan tutkimuslainsäädännön kehittämiseksi. Tutkimusmyönteinen infrastruktuuri menestyy kansainvälisessä kilpailussa paremmin. Terveysalan pitkäjänteinen tutkimustyö tulisi huomioida myös rahoitusinstrumenteissa paremmin.
Rahoituksen kasvattamisen pienentämisen sijaan tulee ensisijaisesti käyttää laissa mainittua mahdollisuutta uudelleen kohdentaa T&K-valtuuksia ja -määrärahoja edistämään tehokkaammin yksityisen sektorin T&K-toimintaa. Pitkäjänteisyys ja ennakoitavuus sekä osallistumisen oikea-aikaisuus ja vaikuttavuuden seurattavuus ja tulosten hyödynnettävyys ovat merkittäviä kannustintekijöitä.
Lisäämällä tutkimusyhteistyötä (uudet kansalliset ja kansainväliset verkostot), käyttämällä TKI-toiminnan verokannustimia sekä edellyttämällä useammalta hankkeelta yksityistä rahoitusta julkisen rahoituksen rinnalle.
Huolehtimalla siitä, että T&K-rahoitusvälineet ovat sisällöllisesti sopivasti yrityksiin kohdentuvia sekä helppokäyttöisiä instrumentteja.
Vaikuttavuuden arviointia sekä siihen liittyvää osaamista ja tietopohjaa tulee kehittää.
Tutkimustoiminnan rahoittamisessa kilpailtu ja vertaisarviointiin perustuva rahoitus kohdistuu laadukkaimmille ja vaikuttavimmille tutkijoille. On tarpeen välttää rakenteiden ja rahoituksen sirpaloitumista ja tukea pitkäjänteisyyttä.
Kansainvälisen TKI-rahoituksen hakemiseen tulisi löytää kannusteita. Se on ainut keino kasvattaa Suomeen saatavan ja Suomessa käytössä olevan TKI-rahoituksen määrää.
Rahoituslähteiden sidonnaisuudet tutkimusorganisaation tyyppiin haittaavat TKI-toiminnan kehitystä. Mm. Suomen Akatemian rahoituslähteiden tulisi laajentua kattamaan paremmin myös monitieteistä soveltavaa tutkimusta, vastaten yhteiskunnallisiin haasteisiin. Myös Business Finlandin rahoitusinstrumentit tulisi olla ammattikorkeakoulujen ja niiden tukemien alueellisten innovaatioekosysteemien käytössä.
Business Finlandin rahoitusintrumenttien kehittäminen niin, että ne kannustaisivat yrityksiä TKI-toimintaan yhdessä korkeakoulujen kanssa. Pienet innovaatiosetelit ovat vain murusia ja toisaalta raskaat lainapainotteiset instrumentit hyödyttävät vain harvoja yrityksiä.
Alueellisten innovaatioekosysteemien tukeminen. Tällä hetkelä alueet ovat epätasaisessa vaiheessa, mitä tulee korkeakoulujen, yritysten ja julkisen sktorin yhdessä tuottamaan TKI-työhön. Myös opiskelijoiden ja kansalaisten osallistamiseksi tulisi löytää väyliä.
TKI-toiminnan rahoitus painottuu T&K-työhön. Tarvitaan malleja ja rahoitusta TKI-toiminnan tuottamien innovaatioiden kaupallistamiseen ja innovaatioiden hyödyntämiskyvykkyyden kehittämiseen.