TKI-toiminta vaatii tuekseen myös panostuksia koulutukseen ja osaamiseen. Uudenmaan liitto huomauttaa, että Uusimaa kärsii jatkuvasti osaajapulasta ja erilaisten selvitysten mukaan ne jo jarruttavat T&K-investointeja täällä. Kuitenkin Uudenmaan osuus koko maan korkeakoulupaikoista on laskenut kaiken aikaa. Uudellemaalle tulisikin lisätä toisen asteen ja korkeakoulujen aloituspaikkoja ja huomioida samalla työelämässä tapahtuvat määrälliset ja alueelliset muutokset osaamistarpeissa.
Suomeen tarvitaan myös parlamentaarinen sitoumus koko koulutusketjun vahvistamisesta varhaiskasvatuksesta peruskouluun sekä toisesta asteesta jatko-opintoihin osaamisen jatkuvaan kehittämistä unohtamatta. Tähän tarvitaan kansallisesti merkittäviä rahallisia panostuksia.

- Kansainvälisten osaajien määrän kasvattamisessa tarvitaan tiivistä yhteistyötä korkeakou-lukaupunkien toimien ja kansallisten toimenpiteiden välillä.

Jo muutaman viime vuoden aikana on nähty, että suurin puute yrityskentällä on osaavat tekijät. Osaajien saamisessa kriittistä on niin tulevat osaajat, täällä jo olevat osaajat sekä muualta saatavat osaajat.

Suunnitelmassa on otettava vahvemmin kantaa suomalaisten osaamistason nostamiseen. Kansallisesti on asetettu tavoitteeksi, että 2030 vähintään puolet nuorista aikuisista suorittaa korkeakoulututkinnon. Olemme kuitenkin jäljessä tästä tavoitteesta ja se on jo lähtökohdiltaan turhan vaatimaton. Suunnitelmassa olisi syytä ottaa kantaa tämän tavoitteen nostamiseen ja sen aikataulutukseen.

Tutkijanuriin liittyvät tavoitteet näemme tärkeänä ja yhteydet akateemisen ja muun työelämän välillä ovat tärkeitä. Tutkijakoulutetut ovat enenevissä määrin kansainvälisiä osaajia ja heidän integroimistaan suomalaiseen yhteiskuntaan on tuettava. Olemme nähneet, että tämä onnistuu hyvin erilaisten yhteistyöprojektien kautta, jossa mukana on yrityksiä.

Osaamisperäisen maahanmuuton toimenpiteet näemme oikeansuuntaisina. Merkittävää olisi saada yrityksen palkkaamaan se ensimmäinen kansainvälinen osaaja. Helppona tapana tähän näemme esimerkiksi opinnäytetöiden tai muiden opiskelujen aikaisten harjoitusten tekemisen yrityksissä. Tekniikan alalla kansainväliset opiskelijat, jotka tekevät diplomityönsä yrityksissä, työllistyvät lähes yhtä hyvin kuin suomalaisetkin. Kansainvälinen opiskelija voisi monelle yritykselle olla helppo tapa ”kokeilla” kansainvälistä työntekijää, joka toivon mukaan rohkaisisi laajemminkin lisäämään diversiteetti yrityksissä.

Kuten luonnoksessa todetaan, on selvää, että tavoiteltu TKI-toiminnan määrän ja kunnianhimon tason kasvu edellyttävät merkittävää osaamis- ja koulutustason nostoa. Korkeakoulujen aloituspaikkojen lisääminen ei ole kuitenkaan ainoa tai riittävä keino, varsinkin huomioiden pienenevät ikäluokat. Siksi jatkuvan oppimisen toteutusmalleja on kehitettävä niin, että jos kysyntä tutkimus- tai tuotekehitystehtäviin lisääntyy merkittävästi, niin nopeaa ei-tutkintopohjaista koulutusta voidaan suunnata tukemaan siirtymistä tällaiseen tehtäviin.

Tutkijanuran kirkastaminen erityisesti yrityselämässä on hyvä tavoite ja on saavutettavissa luomalla kontakteja jo opiskeluaikana tai tutkijan uran alkuvaiheessa yrityksiin ja muuhun työelämään.

Kansainvälisten koulutusohjelmien (tohtori, mutta myös maisteritaso) suunnittelun yhteydessä tulisi tehdä yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa, jotta opiskeleville löytyisi luontevia kontakteja sekä väyliä työelämäyhteisyöhön. Myös suomen kielen perusteiden opiskeluun tulisi kannustaa opintojen alusta asti esim. tarjoamalla koulutusmahdollisuutta etänä maksutta lähtömaahan, sisällyttämällä opinnot suorituksena tutkintoon tai maksamalla stipendit kaikille tietyn kielitason saavuttaneille (S2 taso). Tämä puolestaan lisäisi kv-osaajien pitovoimaa.

Lisäksi tutkijakoulutettavien tulisi saada oleskeluluvat Suomeen pidemmäksi aikaa, joten on syytä varmistaa HE 294/2022 ehdotuksen voimaantulo suunnitellusti 7/2023 alkaen.

Tohtorinkoulutusta ei nopeuteta kehittämällä koulutusta, koska kyseessä on tutkimuksen tekeminen. Useilla aloilla on vakiintunut tapa tehdä väitöskirja artikkelimuotoisena, mutta tekijä ei voi vaikuttaa artikkelien julkaisunopeuteen. Suurimmilla ja arvostetuimmilla julkaisukanavilla aikataulu on 1–2 vuotta. Hanken ei siksi tue siirtymistä kolmevuotiseen tohtoriohjelmaan, joka lisäksi ei ole kansainvälisesti kilpailukykyinen malli. Tohtoriohjelmat ovat useissa verrokkimaassa neljän tai viiden vuoden mittaisia.
Maahanmuuttajapalveluiden kehittäminen on välttämätöntä ulkomaalaisten väitöskirjatutkijoiden saamiksesi Suomeen. Nykyiset käytännöt ovat hyvin joustamattomia ja byrokraattisia. Väitöskirjatutkijalla pitää olla myös rahoitus tiedossa, kun hän tulee Suomeen.
Hän ei voi esimerkiksi hakea säätiöiden apurahoja ennen kuin hän tulee Suomeen.
Iso kysymys väitöskirjatutkijalle on rahoitus. Alasta riippuen väitöskirjatutkija rahoittaa työnsä itse apurahoilla, saa osittain palkkaa ja täydentää sitä apurahoilla tai on palkallisessa työsuhteessa (esim. Tutkimusryhmän jäsenenä). Tohtoreiden määrää on vaikea kasvattaa, mikäli ei keksitä tapoja maksaa heille palkkaa. Säätiöiden rahoitus on tällä hetkellä jo äärimmäisen kilpailtua ja siksi tulisi selvittää mahdollisuuksia yhdistää apuraha osittaiseen palkkatuloon. Ratkaisuksi väitöskirjatutkijan integroimiseksi yliopistosektorin ulkopuolelle ja palkan kattamiseen ainakin osittain olisi laajempi Industrial doctorate -ohjelma, jossa yritys sitoutuu maksamaan osan palkasta. Samalla väitöskirjatutkija sitoutuisi yritykseen ja kiinnittyisi siihen työntekijänä.
Tutkijoiden liikkuvuuden lisäämiseksi yliopistojen/tutkimuslaitosten ja yksityisen sektorin välissä voisi olla uuden nimikkeen lanseeraus. Meillä on jo käytössä Professor of Practice, mutta käyttöön voisi tulla muita nimikkeitä, joilla vaikkapa teollisuuden parissa toiminut tutkija voisi tulla tutkimuslaitokseen työskentelemään ja tuomaan omaa osaamistaan.

Jatkuvasta oppimisesta puhutaan paljon, mutta missään ei tunnuta pohtivan sitä, miten ja millä resursseilla tämä toteutetaan. Yliopisto-opetukseen (kandi- tai maisteriohjelmiin) ei useinkaan voida integroida suoraan ulkopuolelta tulevia, pieniä opintomääriä suorittavia täydennyskouluttautujia. Sen sijaan yliopisto-opetukseen joudutaan suunnittelemaan omia koulutusmoduuleita tms. Heitä varten. Tähän tarvitaan usein lisää resursseja, mikä pitäisi taas huomioida yliopistojen perusrahoituksessa.

Luvussa on kuvattu hyvin osaamisen merkitys TKI-toiminnalle. Osaajapula koskee useimpia työelämän toimialoja ja pula korkeasti koulutetuista osaajista on Suomessa suurempi kuin muissa OECD-maissa. TKI-toiminnan vahvistaminen edellyttää korkeakoulutuksen lisäämistä. Tavoite nostaa korkeakoulutettujen osuutta siten, että vähintään 50 prosenttia nuorista ikäluokista suorittaa korkeakoulututkinnon, on välttämätön.

TKI-henkilöstö ja tohtorikoulutus
Menestyksekäs ja kilpailukykyinen T&K-työ vaatii entistä syvempää ja laajempaa osaamista yhteiskunnan kaikilla sektoreilla. Uusimman tiedon hyödyntämisessä ja korkean jalostusarvon tuotteiden ja palveluiden kehittämisessä tutkijakoulutuksen saaneiden T&K-ammattilaisten rooli kasvaa. Muun muassa keskeiset vientimaamme Ruotsi ja Saksa panostavat Suomea enemmän T&K-toimintaan. Tutkijakoulutuksen määrän lisääminen on välttämätöntä.

Korkean jalostusasteen vientimahdollisuuksien säilymiselle ja parantamiselle oma T&K-osaaminen ja sen siirtyminen sektorien välillä on tärkeää. Tohtorikoulutuksen saaneiden siirtymistä töihin yksityiselle sektorille on edistettävä. Tätä voidaan tehdä muun muassa lisäämällä tohtorikoulutuksen työelämäyhteistyön muotoja. Sivistan vuonna 2017 koostaman selvityksen (https://www.sivista.fi/wp-content/uploads/2018/10/Tohtoreiden_monet_urat__julkaisu_FIN.pdf) johtopäätökset ovat edelleen relevantteja.

Tutkijakoulutus ja tutkijan työn näkymät on pidettävä houkuttelevina. Houkuttelevuutta lisätään paitsi riittävillä resursseilla korkeakouluille, myös parantamalla sektoreiden välistä liikkuvuutta ja avaamalla siten nykyistä laajempia uranäkymiä tutkijoille.

Osaamisperäisen maahanmuuton lisääminen
Oman koulutustoiminnan vahvistamisen lisäksi tarvitsemme korkeasti koulutettuja ammattilaisia Suomen ulkopuolelta. TKI-toimintamme ja sen edellytysten pitää olla niin laadukkaita, että ne houkuttelevat parhaita osaajia.

Linjauksessa on tunnistettu toimenpiteitä, joita tarvitaan osaamispohjaisen maahanmuuton lisäämiseksi, muun muassa maahantulon ja maahan asettautumisen käytännöt on saatava nykyistä sujuvammiksi.

Insinööriliitto näkee osaajapulan ratkaisemisen tärkeänä Suomen taloudelle. Kestävä korkeakoulutettujen osuuden kasvattaminen vaatii kuitenkin oman rahoituksensa, jotta se ei ole pois TKI-toimintaan käytetyistä rahoista. Suuremmat koulutusmäärät myös tarvitsevat suurempaa määrää TKI-henkilöstöä, jotta opiskelijat saadaan jo opiskeluvaiheessa mukaan TKI-toimintaan.
Jatkuvan oppimisen osuus TKI-osaamisessa ei ratkea, ellei jatkuvalle oppimiselle rakenneta selkeämpää rahoitusjärjestelmää. Insinööriliiton malli jatkuvan oppimisen rahoitukselle on kolmikantainen osaamissetelimalli.
Oleskelulupaprosessien sujuvuuden lisäksi tulee kiinnittää huomiota muiden normaaliin elämään tarvittavien asioiden, kuten pankkitunnusten, saantiin nopeasti ja vaivattomasti. Työperäisen maahanmuuton edistämiseksi osaajien houkuttelu Suomeen on tärkeää, ja lukuvuosimaksujen verovähennysoikeus on hyvä esimerkki tavoista houkutella osaajia. Tarvitsemme kuitenkin paljon lisää muitakin panostuksia asiaan.

Suomessa on ollut jo pitkään pulaa korkeakoulutetusta työvoimasta. Lisäksi väestön ikärakenne ja muuttoliike ovat johtaneet siihen, että myös toisen asteen ammattiosaajista on pulaa. Korkeakoulututkintoihin tähtäävän koulutuksen määrän nostamisen lisäksi tarvitaan nopeampia tapoja tukea jatkuvan oppimisen malleja. Vieraskielisiä ei osata ottaa osaksi talouden toimintaympäristöä riittävän nopeasti, eikä heidän alkuperäistä koulutustaan hyödyntää riittävän tehokkaasti. Koulutusperäiseen maahanmuuttoon ja sen prosessien selkeyttämiseen tulee panostaa kansallisesti.

Osaamisperäistä maahanmuuttoa tukevat työryhmän linjaukset ovat erittäin kannatettavia. Lisäksi tarvitaan muiden politiikkalohkojen toimenpiteitä Suomen työvoiman riittävyyden turvaamiseksi yleensä ja erityisesti T&K-työvoiman saamiseksi. Talent Boost -toimintaohjelma on hyvä alku. Toiminnan keskittäminen liiaksi vain valtakunnan tason toiminnaksi Business Finlandin ja KEHA-keskuksen toimintana ei tule olemaan riittävän vaikuttavaa alueiden osaamistarpeiden tyydyttämiseksi. Tähän tarvitaan verkostoja alueellisiin kehittäjäorganisaatioihin, ensisijaisesti ELY-keskuksiin, keskuskaupunkeihin ja maakunnan liittoihin.

- Suomen syntyvyys on laskussa, joten on välttämätöntä lisätä ulkomaisten väitöskirjatutkijoiden määrää.
- Heikompi työllistyminen Suomessa verrattuna muihin OECD-maihin voi johtua osittain myös kielestä. Suomen kieli on esim. muihin pohjoismaisiin kieliin verrattuna varsin haastava. On panostettava vahvasti suomen kielen matalan kynnyksen ja soveltavan opiskelun mahdollisuuksiin. On myös muutettava nykyistä työtä niin, että se olisi entistä inklusiivisempaa henkilöille, jotka eivät osaa suomea.
- Pelkästään korkea palkkataso ei houkuttele ulkomaisia asiantuntijoita eikä Suomi pysty siinä kilpailemaan muiden maiden kanssa. Suomessa ja erityisesti pohjoisessa houkuttelevia tekijöitä ovat turvallisuus, puhdas luonto ja ympäristö, lyhyet työmatkat ja liikkumisen helppous. Näitä tekijöitä tulisi hyödyntää entistä enemmän rekrytoidessa.
- On myös tärkeää, että rekrytoidut henkilöt saadaan pysymään Suomessa, joten perheen mahdollisuus päästää opiskelemaan, työhön ja osalliseksi suomalaista yhteiskuntaa on oltava tehokasta.
- Väitöskirjatutkijoiden merkittävä lisääminen tarkoittaa alkuvaiheessa myös tarvetta löytää jostain lisää ohjaajia ja sitä kautta luoda vankemmat edellytykset lisättävälle tohtorikoulutukselle. Tällä hetkellä varttuneita tutkijoita ei riitä lisäämään merkittävästi ja pistemäisesti tohtorikoulutettavien määrää. Tämä taas johtuu nykyisestä rahoituspohjasta, joka on riittämätön. Tohtorintutkintojen sisältövaatimukset tulee nykyistä realistisemmin suhteuttaa 4-vuotissen väitöskirjatyön tavoitteeseen. On myös löydettävä uusia malleja väitöskirjatutkijoiden ohjaamiseen yhteistyössä yksityissektorin ja julkisen sektorin kanssa. Lisäämällä ohjaajia toisille sektoreille saadaan tohtorikoulutusta tehostettua. On luotava malleja, joissa nähdään laaja-alaisesti tohtorikoulutuksen hyöty esim. osaamisen lisääminen, verokannustimet ja rekrytoinnin helpottuminen.
- Sivulla 36 käytetään sanamuotoa ”tuetaan lahjakkuuksia”. Sana lahjakkuus tulisi poistaa sillä se kuulostaa lokeroivalta. Ihmisillä on erilaisia vahvuuksia myös tutkijanuraa ajatellen ja ”lahjakkuuden” määrittäminen tohtorikoulutuksessa on hyödytöntä. Tutkijoita koulutetaan tietopohjaisesti, jolloin erilaisten ihmisten vahvuudet jakautuvat eri tehtäviin muodostaen vahvan monimuotoisen osaajapohjan. Mielestämme tilalle voisi laittaa esimerkiksi kunnianhimoinen tai eteenpäin pyrkivä.