Suomessa on ollut jo pitkään pulaa korkeakoulutetusta työvoimasta. Lisäksi väestön ikärakenne ja muuttoliike ovat johtaneet siihen, että myös toisen asteen ammattiosaajista on pulaa. Korkeakoulututkintoihin tähtäävän koulutuksen määrän nostamisen lisäksi tarvitaan nopeampia tapoja tukea jatkuvan oppimisen malleja. Vieraskielisten työllistymistä tulisi edistää ja heidän alkuperäistä koulutustaan hyödyntää tehokkaasti.

Suunnitelmassa kuvataan erittäin ansiokkaasti osaamisen, koulutuksen ja TKI-toiminnan nivoutumista yhteen sekä tutkijanuraan panostamisen tarvetta. Myös sidosryhmäkuulemisessa suurin osa suunnitelmaa kommentoineista nosti esiin koulutuksen ja osaamisen keskeisen roolin TKI-toiminnan tehostamisen onnistumisessa. On tärkeää, että tämä otetaan TKI-rahoitussuunnitelmassa mahdollisuuksien mukaan huomioon.
Lisäksi seuraavan hallituksen tulee linjata, parhaassa tapauksessa parlamentaarisen yhteistyön kautta, rahoitussuunnitelmasta, jolla osaamistasoa nostetaan. Merkittävä tutkintotavoitteiden nostaminen tulee toteuttaa niin, että koulutuksen volyymin kasvaessa laatu ja osaamisen taso pysyvät korkeina. Tämä tarkoittaa velvoitteiden ja kulujen kompensointia eri tutkintojen kustannukset huomioiden. Yhdessä korkeakoulujen kanssa on laadittava selkeä suunnitelma nuorten ikäluokkien yli 50 % korkeakoulutusasteen saavuttamiseksi vuoteen 2035 mennessä, jolla linjataan mitä ja missä koulutetaan ja johon sisältyy laskelma ja aikataulutus resursseille. Näin tullaan turvaamaan sekä yleisesti tulevaisuuden työntekijätarpeet, että erityisesti TKI-toiminnan vaatimat henkilöstöresurssit niin maisterin- kuin tohtorintutkinnon suorittaneiden osalta.

Kohdassa huomioidaan tutkijankoulutuksen hyötyminen yhteistyöstä yliopistojen, tutkimuslaitosten, ja muiden erityyppisten julkisten ja yksityisten organisaatioiden välillä, sekä julkisen ja yksityisen sektorin tarjoamat erilaiset urapolut tutkijoille. Tutkimuslaitokset tarjoavat koulutus- ja uramahdollisuuksia soveltavan tutkimuksen, kehittämistoimien sekä muun asiantuntijatyön ja viranomaistoiminnan rajapinnoilla. Tutkijanurien selkeyttäminen ja vahvistaminen julkisella sektorilla edellyttää kuitenkin riittävää rahoituspohjaa. Tutkijankoulutuksen osalta rahoitusmallia tulisi uudistaa niin, että myös tutkimuslaitokset voivat tarjota väitöskirjatutkijoille kokoaikaisia, riittävän pitkäaikaisia työsuhteita.

Kansainvälisyyden edelleen lisääminen on TKI-toiminnan elinehto. Meidän tulee sekä huolehtia suomalaisten tutkijoiden kansainvälistymisestä että pystyä houkuttelemaan kansainvälisiä osaajia Suomeen. Vahvat kansainvälisen tason osaamiskeskittymät, tutkimusinfrastruktuurit sekä vakaa ja ennakoitava toimintaympäristö ovat tärkeitä houkuttimia kansainvälisille osaajille. Veto- ja pitovoiman kasvattamiseen tarvitaan toimia kaikilla tasoilla, mikä onkin hyvin tunnistettu suunnitelmassa. Tutkimuslaitokset kehittävät osaltaan valtionhallinnon sisäisiä käytäntöjä ulkomailta tulevien osaajien ja heidän perheidensä maahan tulon ja kotiutumisen tukemiseen.
Osaajien määrää on kasvatettava myös lisäämällä kotimaista tutkijakoulutusta. Suunnitelma tuo hyvin esiin, että vaikka tutkijankoulutus on ensisijaisesti yliopistojen tehtävä, voi muilla toimijoilla olla tärkeä rooli sekä työn fasiliteettien että ohjauksen tarjoamisessa. Tutkimuslaitoksissa työskentelee tällä hetkellä noin 400 väitöskirjatutkijaa. Vuosittain valmistuu noin 50 väitöskirjaa. Tämä toteutuu tutkimuslaitosten näkökulmasta ilman kannustimia: väitöskirjatutkija työskentelee projektirahoituksilla, apurahoilla tai muun työn ohessa ja tutkimuslaitos tarjoaa ohjauksen ja mahdollistaa tutkimuksen tekemisen. Tutkimuslaitokset tarjoavat tohtoreille erilaisia uranäkymiä. Akateemisen uran lisäksi tutkimuslaitoksen kautta luodaan urapolkuja elinkeinoelämään ja julkiselle sektorille mm. huoltovarmuustehtäviin. Tutkimuslaitokset ja yliopistot tekevät jo nyt hyvää yhteistyötä tutkijakoulutuksessa. Tutkijankoulutuksen rahoitusmallia tulee uudistaa niin, että myös tutkimuslaitokset voivat tarjota väitöskirjatutkijoille kokoaikaisia, nelivuotisia työsuhteita.

Suunnitelmassa todetaan, että "huoltovarmuuden ja kriisivalmiuden turvaamiseksi Suomessa on pystyttävä tekemään T&K työtä kaikilla tieteen ja tutkimusaloilla sekä talouden kannalta tärkeimmillä toimialoilla." Kuitenkin tällä hetkellä esimerkiksi humanistisen tieteiden opetusta ja tutkimusta ollaan rajusti vähentämässä. Kansalaisyhteiskunta työllistää myös paljon korkeakoulutettuja osaajia. Tämän kentän osaaminen ja potentiaali ei näy suunnitelmassa.