Suunnitelmassa on tunnistettu monen pk-yrityksen haaste: oma kyvykkyys ja osaaminen ei riitä tki-toiminnan tekemiseen eikä omia resursseja siihen ole olemassa. LAB ammattikorkeakoulun näkemyksen mukaan T&K-rahoituksen kehittämisehdotuksissa ei kuitenkaan esitetä uusia keinoja siihen, miten pk-yritysten innovaatiokyvykkyyttä ja -osaamista voitaisiin nykyistä tehokkaammin kasvattaa ja vahvistaa niin, että yhä useampi pk-yritys olisi kasvattamassa tki-panostuksia. Business Finlandilla on käytössään erinomaisia rahoitusinstrumentteja tutkimusorganisaatioiden ja yritysten väliseen yhteistyöhön. Tämän yhteistyön tuloksena yhteishankkeissa mukana olevien yritysten tki-osaaminen kehittyy läheisessä yhteistyössä tutkimusorganisaatioiden kautta. Nämä rahoitusinstrumentit eivät kuitenkaan auta kotimarkkinoilla toimivien tai maltillisempien kasvutavoitteiden kanssa kv-markkoinoille menevien pk-yritysten kehittymistä, koska Team Finland -työnjaon mukaisesti BF keskittyy kansainvälistä liiketoimintaa tekeviin tai sitä merkittävässä määrin tavoitteleviin yrityksiin. Aluerahoittajien tehtävä on huolehtia kotimarkkinayritysten innovaatiokyvykkyyden kehittymisestä ja tulevaisuuden kansainvälistyjien tunnistamisesta; mutta siellä nykyisin käytössä olevat rahoitusmuodot eivät vaikuta pk-yritysten kehittymiseen yhtä laaja-alaisesti kuin BF:n käytössä olevat rahoitusinstrumentit. Elyjen rahoitus keskittyy usein kehittämistoimintaan ja kohdistuu muutamiin yrityksiin, kun laajavaikutteisesti pk-yrityksiin vaikuttava soveltava tutkimus loistaa poissaolollaan.
Innovaatiokyvykkyyden vaikuttava vahvistaminen pk-yrityksissä edellyttäisi LABin kokemuksen mukaan rahoitusinstrumentteja, jotka mahdollistavat elinkeinoelämän ja yritysten tiiviille yhteistyölle rakentuvat tutkimus- ja kehityshankkeet. Kun tutkimusorganisaatiot toteuttavat pk-yritysten kanssa yhteistyössä julkista tutkimusta, leviää uusi tieto ja osaaminen laajasti yrityskenttään. Syntyvä uusi tieto ja osaaminen siirtyy laajasti hyödynnettäväksi uusien tuotteiden, palvelujen ja ratkaisujen kehittämisessä kuin nykytilanteessa, jossa ne jäävät yksittäisten yritysten hyödyksi. Tutkimusorganisaatiot pystyvät toimimaan myös verkostojen rakentajina ja siten voivat vahvistaa pk-yritysten pääsyä osaksi innovaatioekosysteemejä kansallisesti ja kansainvälisesti.
Suunnitelman linjausluonnos on Suomelle elintärkeä: TKI-yhteistyön vahvistaminen on edellytys uuden tutkimusosaamisen käyttöönottoon ja tuottavuuden kasvulle. Yhteistyön vahvistamisessa on välttämätöntä huomioida globaali kilpailu ja korostettava kansallisen yhteistyön laatua ja vaikuttavuutta. Jo toimivia kansallisia ekosysteemejä tulee kehittää resursseiltaan ja tavoitetasoltaan kansainvälisesti kilpailukykyiseen mittaluokkaan. Esimerkiksi Suomen Akatemian valitsemien Lippulaivojen ympärilleen luomat innovaatioekosysteemit toimivat onnistuneina alustoina Suomen kärkitutkimuksen kytkemiseen yritysyhteistyöhön, missä julkinen rahoitus vivuttaa sekä startup-yritysten syntymistä uusille aloille että nykyisten yritysten välttämätöntä uudistumista. Metsä- ja konepajateollisuuden johtavat yritykset ovat esimerkkejä siitä että suuret ja vakiintuneetkin yritykset pystyvät pitkäjänteisellä TKI-työllä tekemään disruptiivisia mullistuksia. Lippulaivaohjelma on ensiluokkainen instrumentti korkeatasoiseen strategiseen T&K-toimintaan, mikä aiemmin on hajanaisessa T&K-ympäristössämme ollut haastavaa, ja sitä kannattaa kehittää edelleen.
Turun yliopiston näkökulmasta onnistunut eri toimijoiden välinen yhteistyö on aivan keskeinen rahoituksen vaikuttavuuden edellytys. Kuitenkin tehokkaita yhteiskumppaneita voivat olla vain vahvat toimijat, jolloin jälleen järjestelmää on tarkasteltava laajemmin ja huolehdittava että varsinkin julkisen puolen toimijoiden perusrahoitus on kunnossa. Myös monialaisuus on hyvä huomioida, sillä systeeminen muutos tarvitsee muitakin kuin teknologisia innovaatioita.
Sektoreiden välisen yhteistyön lisäämisessä tuodaan esille Suomen Akatemian ja Business Finlandin yhteistyö. On hyvä huomioida, että Suomen Akatemian rahoittamissa hankkeissa yritysyhteistyö on erilaista kuin Business Finlandin rahoittamissa hankkeissa, sillä yritysten osallistuminen hankkeisiin ei ole saman tasoista. Myös Suomen Akatemian hakemusten kansainvälinen vertaisarviointi johtaa erilaisiin hankehakemuksiin verrattuna Business Finlandin hakemuksiin, jossa hakemukset arvioidaan virkamiestyönä.
Tutkimuksen ja tutkijoiden vastuullinen arviointi (CoARA) nostetaan esiin tässä luonnoksen kohdassa, mutta sen merkitys jää osin irralliseksi, ja sitä olisi hyvä hieman avata. Sektorien väliseen henkilöstön siirtymiseen vaikuttaa moni muukin tekijä kuin meritoitumisjärjestelmä.
Suunnitelman ehdotukset Business Finlandin ja Suomen Akatemian rahoituksen lisäämistä kannustamaan eri toimijoita pitkäjänteiseen T&K-yhteistyöhön, ovat tärkeitä. Myös tutkimusinfrastruktuurit ja niihin liittyvän menetelmäosaaminen ovat tärkeitä tutkimusorganisaatioiden ja yritysten välisen yhteistyön edistämisessä.
katso aiemmat
Yhteistyö yli sektoreiden on erittäin tärkeää. Tulisi myös miettiä kuinka paljon kansallisesti esimerkiksi yliopistojen tulee kilpailla keskenään eri rahoituksissa, kuinka paljon tätä kilpailu pitäisi kansallisen kilpailun sijaan suunnata kv. rahoituksen hankkimiseen? Yhteistyöhön liittyviä suunnitelmia voisi yleisestikin vielä miettiä tarkemmiksi. Erilaiset urapolut, osaamisen ja osaajien liikkuminen TKI- järjestelmässä on tärkeää ja näitä polkuja voisi rikastuttaa nykyisestä.
Luku toteaa tarkkanäköisesti, että onnistuneen, uutta luovan TKI-toiminnan avain on aito yhteistyö ”yritysten, yliopistojen, tutkimuslaitosten, ammattikorkeakoulujen ja muiden TKI-toimintaa harjoittavien toimijoiden” välillä. Hedelmällisimmillään tällainen yhteistyö tapahtuu TKI-ekosysteemeissä, jotka voivat parhaimmillaan kasvaa globaalisti lahjakkuuksia, investointeja ja yhteistyökumppaneita houkutteleviksi solmukohdiksi maailman johtavissa verkostoissa. Tällaisten ekosysteemien tai osaamiskeskittymien syntyminen Suomeen on todennäköisesti välttämätön edellytys 4 %:n tavoitteen saavuttamiselle, ja niiden rakentuminen tulee olla monivuotisen TKI-suunnitelman keskeinen päämäärä.
TKI-suunnitelman luvussa 4.3 todetaankin, että ”kansallisia ja alueellisia resursseja strategisesti keskittämällä ja varmistamalla että tavoitteet ja painopisteet täydentävät toisiaan voidaan välttää resurssien tarpeeton hajautuminen. Lisäksi voidaan lisätä eri toimenpiteiden synergiaa ja tarvittavaa osaamisen kriittistä massaa.” Tämä on erittäin tärkeä huomio: Kuten esimerkiksi luonnoksessakin viitattu vuoden 2017 OECD-raportti toteaa, Suomen innovaatiojärjestelmän resurssien hajaantuminen kansainvälisessä katsannossa hyvin pieniin yksiköihin vähentää suomalaisen TKI-järjestelmän vaikuttavuutta ja kykyä houkutella lahjakkuuksia, investointeja ja yhteistyökumppaneita kansainvälisessä kilpailussa. Tälle havainnolle rakentaa myös Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030: ”Korkeakoulutus ja tutkimus on hajautunut moniin yksiköihin. […] Korkeakoulujen yhdistymisellä on Suomessa ja muualla saatu parannettua koulutuksen ja tutkimuksen laadun vahvistumista ja kansainvälistä kilpailukykyä kasvattamalla kriittistä massaa.” Edelleen Visio 2030:n mukaan ”Suomen korkeakoulujärjestelmä on edelleenkin hajanainen, yksiköt pieniä ja erikoistuminen vähäistä. Kriittisen massan vahvistamisen tarve on ilmeinen.” Erityisen ilmeistä tämä on TKI-toiminnan kannalta keskeisillä, infrastruktuuri-intensiivisillä aloilla, joilla tehdään laajaa yritys-yliopisto-yhteistyötä.
Tältä pohjalta Visio 2030 muotoilee ohjenuoran korkeakouluvetoisen TKI-kentän kehittämiselle: ”Lainsäädäntö, ohjaus ja rahoituskäytännöt vahvistavat yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen dynaamisen kehityksen sekä erilaistumisen koulutuksessa ja tutkimuksessa ja innovaatiotoiminnassa. Korkeakouluja on vähemmän ja ne ovat vaikuttavampia.” Sama ajatus ohjaa Visio 2030:ssa myös TKI-järjestelmän kehittämistä: ”Tutkimus- ja kehittämistoimintaan investoidaan vahvasti. Julkinen ja yksityinen panostus T&K-toimintaan nostetaan 4 % BKT:sta. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kansainvälinen yhteistoiminta edelläkävijäverkostoissa vahvistaa korkeakoulujen laatua ja Suomen vetovoimaisuutta. Suomeen syntyy kansainvälisesti vetovoimaisia, eri toimijoita yhdistäviä tutkimus- ja innovaatiokeskittymiä.”
Kuitenkin TKI-suunnitelman kohdissa, joissa puhutaan osaamiskeskittymistä, todetaan tyypillisesti, että ”Tarvitsemme lisää vahvoja ja kansainvälisesti vetovoimaisia osaamisen keskittymiä” (Luku 4.2), tai että ”Suomi tarvitsee enemmän kansainvälisesti korkeatasoisia ja vaikuttavia osaamiskeskittymiä” (Luku 4.4). Korostettaessa tarvetta saada Suomeen lisää kansainvälisen luokan keskittymiä on riskinä, että viesti ymmärretään väärin, ja kuvitellaan tämän tavoitteen ohjaavan hajauttamaan entisestään Suomen kansainvälisessä vertailussa ennestäänkin aivan poikkeuksellisen hajautettuja resursseja. Sen sijaan, TKI-suunnitelman luvun 4.3 linjauksen, ja Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030:n määrittelemän strategisen tavoitteen mukaisesti, TKI-suunnitelman tavoitteena tulee olla muodostaa Suomeen kansainvälisen mittaluokan laadun, vaikuttavuuden ja osaamisen kriittisen massan TKI-keskittymiä rakentamalla olemassa oleville vahvuuksille, purkamalla perusteettomia päällekkäisyyksiä ja rakentamalla määrätietoisesti kansainvälisesti edukseen erottuvia profiileja johtaville suomalaisille osaamiskeskittymille. Pienen maan resursseilla ei tällaisia keskittymiä, jotka pystyvät houkuttelemaan yksityisiä investointeja globaalisti, voi ajatella olevan kovin monta.
Luonnoksessa esitetty linjaus on hyvä: ”Palautetaan TKI-järjestelmän toimijoiden yhteistyö Suomen TKI-toiminnan keskeiseksi vahvuudeksi. Yhteistyötä lisätään ja vahvistetaan läpi koko suomalaisen TKI-järjestelmän.” Keskeinen keino linjauksen toteuttamiseksi on Business Finlandin fokuksen palauttaminen yliopistojen ja yritysten tutkimusyhteistyöhön, jossa yhdistyy akateeminen laatu ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Tuki-instrumenttien toimet eivät saa myöskään pirstaloitua pieniin hankkeisiin.
FoUI-politiken är ur tillväxt- och konkurrenskraftssynvinkel tätt sammankopplad med den nya industripolitiken. Utöver top-down-planmässighet (uppifrån ned) är det särskilt tillrådligt och eftersträvansvärt att i politiken också beakta innovationer och kreativitet som kommer nedifrån upp. (Terzi et al. (2022) Industrial Policy for the 21st Century: Lessons from the past. European Economy Discussion paper 157. Luxembourg: Publications office of the European Union)
Landskapsförbunden arbetarutgående från sitt uppdrag med att stärka samarbetet mellan företag, forskning och utbildning (undervisning) samt myndigheter. Det här bla som en del av arbetet med utarbetandet och förverkligandet av landskapsprogrammet. Samarbete som grund för utvecklandet av det regionala innovationsekosystemet har under strukturfondsperioden 2014-2020 varit ett grundkrav. Därför har från EU ställts krav på en smart specialiseringsstrategi för hanteringen av strukturfondsmedel. Krav finns kvar för programperioden 2021-2027. Inom EU fokuserar man på att vidga den regional innovationsdimensionen med begreppen med hållbarhet och en social dimension inom ramen för Partnership for Regional Innovation (PRI). På motsvarande sätt utgår man i USA från funktionella områden där innovationssamarbetet baserar sig på ett brett samarbete mellan olika helixar (CHIPS and Science Act). Det skulle därför vara skäl att också i Finland få en djupare diskussion kring om inte ett regionalt angreppsätt skulle bli en erkänd del av utvecklandet av innovationssystemet och vilken finansiering som skulle knytas till det arbetet nationellt. Inte minst med tanke på landskapsförbunden arbetet med just den dimensionen sedan Finlands inträde i EU.
TKI-yhteistyön kehittämiseen ja vahvistamiseen pitäisi kohdentaa rahoitusta ja mahdollistaa vaihdot ja oppiminen yliopistojen ja yritysten kesken hyödyntäen eri toimintamalleja ja -tapoja.
Klusteri- ja Hub-maisten ekosysteemien rakentaminen yhteisten teemojen ja intressien ympärille yliopistojen, tutkimuslaitosten, ammattikorkeakoulujen, kehittämisyhtiöiden ja yritysten kesken.