Rahoituksen lisääminen eri TKI-toimijoille on välttämätöntä Suomen kasvun ja kilpailukyvyn varmistamiseksi. Suomen TKI-rahoituksen saanto EU:n rahoitusvälineistä on kasvanut, mutta ei ole riittävää eikä vastaa verrokkimaiden tasoa. Yritystukien priorisoinnissa TKI-kasvu ja vaikuttavuus tulee nostaa vahvemmaksi valintakriteeriksi.

Tällä hetkellä Suomen pk-yritysten innovaatiopotentiaali on vajaakäytössä. ELY-keskuksilla on Suomen julkisista yritysrahoittajista laajin ja kattavin verkosto, jonka kautta tavoitetaan kaikki innovaatiotoiminnan kannalta relevantit pk-yritykset ja tutkimuslaitokset. Valtion rahoitusta T&K-toiminnan rahoittamiseen sekä tarvittavia toimintamäärärahoja on kannattavaa suunnata ELY-keskusten kautta. Kansallisessa innovaatiopolitiikassa ELY-keskuksilla on merkittävä rooli esimerkiksi ns. täydentävässä innovaatiorahoituksessa. Business Finland suuntaa rahoitusta pääsääntöisesti kasvumoottorien, ekosysteemirahoituksen ja ohjelmatoiminnan kautta suurille yrityksille, midcap-yrityksille ja arvoverkostoissa toimiville järjestelmätoimittajille. ELY-keskukset voisivat toimia puolestaan edellä mainituissa ohjelmissa kansallisesti pk-yritysten innovaatiotoiminnan rahoittajana, jossa yhdellä päätöksellä voidaan rahoittaa valmisteluvaihe, innovaatiotoiminta, osaamisen kehittäminen sekä aineelliset, että aineettomat investoinnit. Näin varmistettaisiin pk-yritysten mukaan saanti ohjelmalliseen innovaatiotoimintaan. ELY-keskuksilla on on keskeinen rooli ns. pk-yritysten kysyntälähtöisen innovaatiotoiminnan rahoittajana koko maassa. . Näissäkin innovaatiohankkeissa ELY-keskus pystyy rahoittamaan yhdellä päätöksellä koko innovaatiohankkeen toteutuksen.
ELY-keskuksilla tulee olla start-up toiminnan rahoittamisessa mukaan lukien pääomasijoitustoiminnan rahoittaminen. Tästä on hyviä kokemuksia Itä-Suomesta.

- Sivulla 42 sanotaan: ”Esimerkiksi tietyn alan osaajapula voi rajoittaa korkealaatuisten T&I-hankkeiden määrän ja laadun kasvua lyhyellä aikavälillä.”
Kommentti: Tämä on jo nyt vahvasti nähtävissä tietyillä aloilla, kun on menestytty hyvin Horisontti Eurooppa-rahoituksen saamisessa. On suuria haasteita saada rekrytoitua riittävä määrä osaajia tekemään hankkeita. Heikko yliopistojen perusrahoitus vaarantaa hankkeiden hakemista ja vastaanottamista entisestään sillä mahdolliset YT-neuvottelut hidastavat rekrytointia ja voi johtaa pitkällä aikavälillä jopa rahoituksen palautumiseen EU:lle.
- Sivulla 44 sanotaan: ”4. Soveltava tutkimus sekä yritysten ja julkisten tutkimusorganisaatioiden yhteistyön rahoitus”
Kommentti: Tähän tarvitaan nykyistä merkittävästi kattavampi rahoitus siten että rahoitusmuotoja löytyy koko TRL-asteikolle ja myös tutkimusorganisaatiovetoista rahoitusta.
- Kohdassa 7 sanotaan: ”Organisaatioiden hakuaktiivisuutta rajoittaa läpimeneviin hankkeisiin tarvittava omarahoitusosuus.”
Kommentti: Tämä on varmasti totta joidenkin organisaatioiden kohdalla mutta suurten tutkimusorganisaation kohdalla tämä ei ole se suurin rajoittava tekijä. Hakuaktiivisuutta rajoittaa ennen kaikkea hakemusten kirjoittajien puute sillä varttuneet tutkijat ovat kuormittuneita tutkimustyön, opettamisen ja lisääntyneiden hallinnollisten tehtävien parissa. Varttuneiden tutkijoiden merkittävä lisääminen ei ole tällä hetkellä mahdollista muutoin, kun ulkomaisen työvoiman lisäämisen kautta. Lisäksi tarvitaan lisäresursseja yliopistoille, joilla voidaan palkata rahoitushakemusten tekemistä tukevaa henkilökuntaa, esim. grant writereitä ja myös projektien hallintaan erikoistuneita henkilöitä.
- Linjauksista: Suomen tulisi myös lisätä resursseja kansalliseen koordinaation esim. lisäresursseja NCP-työhön, EUTI:lle ja muuhun koordinoivaan ja tukevaan toimintaan.
- Kiinnitämme myös huomioita siihen, että Suomi on niiden harvojen maiden joukossa, jotka eivät osoita kansallista vastinrahaa eurooppalaisen yliopistojärjestelmän (EUI) verkostoihin.
- Kohta 8: NATO:n lisäksi European Defence Fund on mielenkiintoinen ja siitä olisi hyvä olla parempi kansallinen tiedottaminen. Kansallisesti olisi hyvä kehittää uusia rahoitusmuotoja tukemaan uutta kansainvälistä yhteistyötä, joka ei rajoittuisi tiettyyn maahan vaan voisi olla tutkimusorganisaatiolähtöistä. Tämä tukisi jokaisen tutkimusorganisaation strategista kansainvälistä yhteistyötä, jolla vahvistetaan yhteistyötä esim. USA, Japani, Afrikka jne.
- Kohta 10: Tiekartat ja laajat kansalliset ja EU-tasoiset infrastruktuurit ovat strategisesti tärkeitä ja niitä tulisi vahvistaa nykyisestä. Kuitenkin tällä hetkellä yliopistot kamppailevat vanhentuneiden, paikallisten infrastruktuurien kanssa, joiden merkitys etenkin perustutkimukselle on kriittinen mutta nykyinen yliopistojen riittämätön perusrahoitus ei mahdollista infrastruktuurien uudistamista. Tämä ongelma koskettaa etenkin tekniikan, luonnontieteiden ja lääketieteen aloja, missä tutkimusinfrastruktuurit ovat välttämätön edellytys kilpailukykyiselle työlle. Tämä onkin pitkällä tähtäimellä riski korkeatasoisen tutkimuksen näkökulmasta ja TKI-rahoituksen tulisi entistä paremmin kattaa paikallisten infrastruktuurien uudistamista yliopistojen strategian ja vahvuuksien mukaisesti.

Tki-järjestelmän tulee olla tasapainoinen ja tunnistaa eri toimijoiden roolit ja tehtävät.

Luonnoksessa ei oteta kantaa eri kehittämiskohteiden rahoitusten tarpeisiin, kuinka paljon painotetaan korkeakoulujen perusrahoituksen vahvistamista, kuinka paljon painotetaan haettavia rahoituslähteitä. Ilman panostuksia perusrahoitukseen innovaatioiden rakentaminen pitkällä tähtäimellä ei toteudu. Tällä hetkellä tutkimusrahoitusten haut ovat pirstaleisia ja vievät paljon aikaa.

Korkeakoulujen perusrahoitus vahvistaa tutkimusta ja tukee samalla koulutusta ja osaamisen vahvistamista eli koko tki-ympäristöä. Se vakauttaa opetus- ja tutkimushenkilöstön työskentelyolosuhteita. Kaikkea tutkimusrahoitusta ei tarvitse hakea ulkopuolisista lähteistä. Perusrahoitusperustainen tiede pystyy kehittymään vapaasti, sisältöjä ennalta määrittämättä. Myös tutkimuksen tuottavuus paranee, kun investoidaan tasapainoisesti koko koulutus- ja tutkimusjärjestelmään ja huolehditaan samanaikaisesti riittävistä osaamis- ja osaajatarpeista.

Toimiva tki-ympäristö tarvitsee osaajia tekemään tki-työtä. Osaajien kouluttamisessa yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat avainasemassa.

Yritystukia julkisina panostuksina tulee kehittää niin, että ne liitetään yhä korostuneemmin TKI-toimintaa edistävään opetukseen ja osaamiseen vahvistamaan yritysten ja oppilaitosten yhteistyötä.

Rahoituksen kokonaisvaltaisuus ja pitkäjänteisyys ovat tärkeitä tavoitteita. Poukkoileva tai kohdentumiseltaan vinoutunut rahoitus ei voi olla korkean tason innovaatiojärjestelmän perusta. Jotta rahoituksen tarpeita ja kohdentamista voidaan toteuttaa ennakoiden on järjestelmän johtamista ja koordinaatiota lisättävä. Samaan aikaan on tärkeää muistaa järjestelmän tavoitteet liittyen Suomen osaamiseen, tuottavuuteen ja kilpailukykyyn.

Rahoituksen heikkeneminen on vaikeuttanut yhteistyötä innovaatioprosessin alkupäässä – siellä mistä tutkimus siirtyy akateemisen maailman ulkopuolelle yhteistyön kautta. Yhteiset tutkimushankkeet ja osaamiskeskittymät sekä innovaatioekosysteemit ovat avain näiden aukkojen paikkaamiseksi. Tilaa on luotava niin suurille ekosysteemikeskittymille kuin pienemmille, lupaaville lähdöille.

Yleisemmin olisi syytä korostaa ekosysteemien luomista ja vahvistamista yksittäisten yritysten tukemisen sijaan.

Korkeakoulujen rahoituslakeja olisi uudistettava sisällyttämään innovatiivisten spin-off-yritysten luomisen.

Globaalien suuryritysten tuotekehitystoiminnan nykyistä parempi ja koordinoidumpi houkuttelu Suomeen. Resurssien kohdentaminen myös BF:n Invest in Finland toimintaan tukemaan ulkomaisten yritysten t&k -toiminnan houkuttelua Suomeen tukisi tuottavuuden, kestävän talouskasvun ja houkuttelevamman kansallisen innovaatioympäristön luomisen tavoitteita.

EU-rahoituksien omarahoitusosuudet ja kansallisten tutkimuslaitosten vastinrahoitusosuudet on syytä ratkoa korvamerkityillä rahoituksilla.

Vertailtuna muihin OECD-maihin Suomen pk-sektorin tekee liiallisen vähän T&K-toimintaa. On syytä vakiinnuttaa toimintamalleja ja rahoitusta, joilla pk-yrityksiä kannustetaan lisäämään panostuksia TKI-toimintaan.

Suomen Akatemia korostaa luonnoksessa tunnistetun ennakoitavuuden ja pitkäjänteisyyden merkitystä. Akatemia pitää tärkeänä luonnoksen linjausta siitä, että tutkimuksen laadun edelleen vahvistamiseksi ja kunnianhimon tason nostamiseksi Akatemian myöntövaltuutta ja määrärahoja lisätään. Näin rahoitettavien hankkeiden joukkoon pystytään nostamaan nykyistä enemmän hankkeita, jotka on arvioitu erinomaisiksi kansainvälisessä vertaisarvioinnissa.
Akatemia yhtyy luonnoksen ehdotukseen tutkimusinfrastruktuurirahoituksen lisäämisestä ja kohdentamisesta siten, että se tukee sekä korkeatasoisen tieteen tarpeita että eri sektoreiden välistä yhteistyötä. Tutkimusinfrastruktuurit mahdollistavat tutkimus- ja kehittämistyön, tukevat tutkijankoulutusta ja opetusta sekä ylläpitävät ja kehittävät tutkimus- ja innovaatiokapasiteettia. Niillä on merkittävä rooli muun muassa digitalisaation edistämisessä ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa, sekä talouselämän uudistumisen vahvistamisessa.
Akatemia suhtautuu myönteisesti Akatemian ja Business Finlandin rahoituksen lisäämiseen kannustamaan korkeakouluja, tutkimuslaitoksia, yrityksiä ja julkisyhteisöjä pitkäjänteiseen T&K-yhteistyöhön. Akatemia kannattaa rahoituksen kohdentamista linjausluonnoksen mukaisesti myös yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisuun, yhteiskunnallisiin siirtymiin ja murrosteknologioiden kehittämiseen. Akatemia pitää myös hyvänä, että luonnokseen on sisällytetty linjaus siitä, että varmistetaan rahoittajaorganisaatioiden kyky osallistua yhteisrahoitteisiin ohjelmiin.
Akatemia pitää tervetulleena, että luonnoksessa on tunnistettu tarve korjata kansainvälisen arvioinnin suositusten mukaisesti Akatemian toimintamenomäärärahoja vastaamaan kansainvälisten verrokkien resursseja. Akatemian näkemyksen mukaan tasokorjaus on välttämätön T&K-rahoituslain mukaisen lisärahoituksen mahdollisimman vaikuttavaksi kohdentamiseksi.

Suunnitelmassa on kantavina periaatteina rahoituksen ennakoitavuus, pitkäjänteisyys, vipuvaikutus sekä järjestelmän absorptiokyky. Nämä ovat erittäin kannatettavia teemoja. Suunnitelma tarkastelee rahoitusta toimijoittain, mikä sinällään on selkeä tapa. Suunnitelma kuitenkin jättää tiettyjä katvealueita ja saattaa aiheuttaa kokonaisuuden sirpaloitumista. Hankepohjaisuudesta tulisi päästä suurempiin kokonaisuuksiin.

1. Valtionrahoitus yliopistojen toimintaan
Kiitämme linjauksesta, joka korostaa tutkimustoiminnan ja tutkijankoulutuksen laatua, tutkimuksen ja koulutuksen yhteyttä ja pitkäjänteisen T&K-toiminnan edistämistä. Suunnitelmaluonnoksessa näkyy yleisellä tasolla ymmärrys lisätä yliopistojen perusrahoitusta ja pitkäjänteisen, tieteellisen tutkimuksen tukemista, mutta kohdassa 4.5. se vaatii vielä konkretisointia.
Tutkijankoulutuksen lisääminen vaatii yliopistojen perusrahoituksen lisäämistä varsinaiseen tutkimustoimintaan. Tämä tulisi sanoa vielä selkeämmin sanottu monivuotisessa TKI-suunnitelmassa.

Suunnitelmassa esitetty työelämän tarpeiden mukainen ja T&K-toimintaa tukeva osaajien määrän nostaminen tulee ymmärtää riittävän laajasti eri tieteenaloja koskevaksi.

2. Suomen Akatemian rahoitus
Suomen Akatemian myöntövaltuuksien ja perusrahoituksen lisäys on hyvä askel kansainvälisesti oikeaan suuntaan. Nuorten tutkijasukupolvien kasvu ja menestyminen kansainvälisen kilpaillun tutkimusrahoituksen hankinnassa edellyttää kansallisen perustan pitämistä vahvana ja vahvistamista.

4. Soveltava tutkimus
Soveltavan tutkimuksen näkökulmaan olisi tarpeen liittää jo kohdassa 4.3. esitetty yliopistojen tutkimuslähtöisten innovaatioiden edistäminen ja yliopistojen omien innovaatiopolkujen tukeminen. Nykyisellään linjaus huomioi vain yritysyhteistyön.

6. Yritysten kannustaminen T&K-toimintaan
Pidämme erittäin tärkeänä, että yrityksiä kannustetaan yhteistyössä yliopistojen ja muiden tutkimustoimijoiden kanssa myös kunnianhimoiseen, markkinoista kauempana olevaan T&K-toimintaan, jonka vientipotentiaali ei vielä ole arvioitavissa, mutta jolla voi olla merkittävää vaikuttavuutta. Kirjaus vähintään 50 % T&K-rahoituksen lisäämisen kohdentamisesta yritysten toiminnan tukemiseen olisikin tarpeen tarkentaa siten, että julkisia panostuksia suunnataan kauemmas markkinoista kauempana olevaan toimintaan, jossa vaikuttavuus kertautuu myöhemmin suurimpana.

Jo aiemmin mainittu yliopistoveturimalli voisi olla uusi toiminta- ja rahoitusmalli täydentämään – ja osin korvaamaankin – Business Finlandin veturiyritysmallia. Yliopistoveturi olisi monitieteinen alusta, johon innovatiiviset yritykset voivat kiinnittyä, ja joka mahdollistaa monitieteisen tutkimuksen sekä tehokkaan kansainvälisen tason yliopisto-yritysyhteistyön innovaatioiden edelleen kehittämisessä ja kaupallistamisessa. Malli osaltaan laajentaisi ja täydentäisi myös menestyksekästä temaattista lippulaiva-yhteistyötä teemoiltaan laajemmaksi ja yritysten osallistumiselle avoimemmaksi. Malli voisi olla myös yksi keino EU:ssa pinnalla olevaan missiopohjaisuuteen. Suomen Akatemian lippulaivarahoitus tulee kuitenkin pitää erillään.

Yritysten ja yliopistojen yhteistyö tutkijankoulutuksessa on hedelmällistä ja sitä tulee monipuolistaa. Yritysten ja yliopistojen aidosti yhteisten tutkimushankkeiden (Business Finland) yksi merkittävä lisäarvo syntyy väitöskirjatutkijoiden ja tutkijoiden liikkuvuuden lisääntymisestä sektorien välillä. Yliopistoveturimalli voisi toimia tässäkin.

7. EU:n TKI-ohjelmien hyödyntäminen
Suomen TKI-politiikan tulee edistää suomalaisten toimijoiden kilpailumahdollisuuksia globaalissa kilpailussa. Kansainvälisesti korkeatasoinen laatu lisää myös kansainvälisen kilpaillun julkisen TKI-rahoituksen kotiuttamista. Myös Suomen Akatemian kansainvälinen arviointi osoitti, että kansallisen kilpaillun tutkimusrahoituksen lisääminen tukee myös kilpaillun EU-rahoituksen kotiuttamista (erityisesti ERC-rahoitus). Nykyisellään kansallisen rahoituksen niukkuus jättää ison potentiaalin hyödyntämättä. On tärkeää, että tähän saadaan korjaus. Riittävä kansallinen rahoitus edistää yhtä lailla yritysten mahdollisuuksia EU:n rahoitukseen.
Hakemusten laadun ja määrän nostaminen on tärkeää. Hakemisen tukitoimien lisääminen on tärkeää. Tässä on hyödynnettävä sekä yliopistojen perusrahoituksen nostamista että Suomen Akatemian toimintamenojen lisäämistä. Olisi hyvä, että uusiin avauksiin olisi mekanismi myös kansalliselle vastinrahoitukselle merkittävissä ulkopuolisen rahoituksen ohjelmissa. Omarahoitusosuus saattaa olla kynnyskysymys yliopistojen osallistumiselle.

Suomen on myös panostettava EU-ohjelmiin vaikuttamiseen. Kansallisen tason yhteyksien sekä tutkijayhteisön sekä yliopistojen muiden toimijoiden yhteyttä on tarpeen lisätä.

8. Kansainvälisen T&K-rahoituksen tehokkaampi hyödyntäminen
NATO-jäsenyys tuo mahdollisuuksia ja on tärkeää, että Suomi on myös mukana NATOn tutkimusohjelmien valmistelussa. Suunnitelmassa mainitaan myös ESA, CERN, ESO ja ITER. On syytä huomata, että kaikki näistä vaativat myös vahvaa kansallista toimintaa. Kuitenkin kansallinen rahoitus on useissa tapauksissa jäänyt heikoksi ja ollut leikkausten kohteena tai puuttuu kokonaan. Paitsi tutkijat, myös yritykset pääsisivät näihin mukaan paremmin jos kansallinen panostuksemme näiden infrastruktuurien hyödyntämisessä tutkimuksessa olisi nykyistä paremmalla tolalla. Pelkkä jäsenmaksun maksaminen ei riitä panostukseksi.

9. Uutta tietoa tuottavan tutkimuksen edellytykset sosiaali- ja terveydenhuollon rakennemuutoksessa
Perustettavien hyvinvointialueiden rooli TKI-toiminnassa on tärkeä. Mutta ennen kaikkea toisin päin, TKI-toiminnan merkitys Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämiselle, ihmisten henkien pelastamiselle sekä sote-palvelujen tehokkaalle ja taloudellisesti kestävälle tuottamiselle on kriittinen.

Hyvinvointialueille, yliopistolle ja yliopistosairaaloille on tärkeää, että kokonaisuus on kiinteä osa TKI-kokonaisuutta. TKI-suunnitelmassa tämä osio on selvästi vielä kesken, mutta on hyvä huomata, että pelkkä yliopistosairaalalisä ei vielä automaattisesti vahvista koulutusta ja tutkimusta, koska sitä käytettäneen myös muuhun yliopistosairaalatasoiseen toimintaan ja sen kehittämiseen. Siksi sekä rahoituksen suuruus että käytön määrittely on tärkeää jatkossa.

10. Tutkimusinfrastruktuurit
Tutkimusinfrastruktuurit ovat erittäin tärkeä osa laadukasta tutkimuksen toimintaympäristöä. Panostukset laadukkaisiin tutkimusinfrastruktuureihin on myös nopea keino tutkijoiden ja väitöskirjatutkijoiden houkutteluun. Linjausluonnos huomioi tutkimusinfrastruktuurit monen toimijan näkökulmasta, mikä on hyvä asia. Yritysten T&K-toiminnan sijoittumispäätöksiin vaikuttaa ensisijaisesti saatavilla olevan tutkimusosaamisen taso sekä yhteisesti käytettävät, kansainväliset mitat täyttävät tutkimusympäristöt.
Suunnitelmassa tulisi tarkastella tutkimusinfrastruktuureja vielä esitettyä syvemmin. Monet aineistot kuten biopankit yms. ovat tärkeitä myös yritysyhteistyössä, etenkin lääketieteessä. Tekoälymenetelmien kehittyessä kaikkien alojen aineistot ja niiden jatkuva kartuttaminen sekä digitointi on tärkeää myös T&K-toiminnan resurssina. Monet laiteintensiiviset infrastruktuurit ovat verkottuneita ja joka tapauksessa koostuvat monesta erillisestä laitteesta ja niiden ympärille rakennetuista palveluista, esimerkkinä Biokeskus Suomi. Elinkaarimääritelmä ei välttämättä ole sopivin malli moniinkaan tutkimuksen nykyisiin ja tuleviin infrastruktuureihin. Niihin hankitaan koko ajan uusia laitteita ja vanhoja poistuu, mutta itse kokonaisuus säilyy. Kansallinen rahoitus ei välttämättä ole riittävä, ja infrastruktuuri vaatii isäntäorganisaatioilta myös omarahoitusta.

11. Uudistavien yritystukien priorisointi
Linjaus siirtää yritystukien painopistettä säilyttävistä tuista kohti uudistavia on kannatettava.

Kannatamme vahvasti työryhmän linjausta, jonka mukaan yritysten TKI-toiminnan tukemiseen tulee suunnata vähintään puolet kaikesta T&K-rahoituslain määrittelemästä rahoituslisäyksestä.
Päätöksiä ohjaavina päämäärinä tulee olla vaikuttavuuden vahvistaminen, pitkäjänteisyys ja vipuvaikutus yritysten TKI-panostusten lisäämiseksi.

PK-yritysten näkökulmasta T&K-verokannustin on erittäin tervetullut, suoria tukia täydentävä lisäys TKI-rahoitusjärjestelmän kokonaisuuteen. PK-yritykset ovat tärkeitä toimijoita suurten vientiyritysten arvoverkossa ja niiden yritysten uudistuminen ja kilpailukyky on edellytys suurten yritysten menestykselle ja kasvulle Suomessa. PK-yritysten TKI-kyvykkyyttä on parannettava toimenpiteillä, jotka lisäävät niiden absorptiokyvykkyyttä, eli kyvykkyyttä hyödyntää omassa toiminnassaan uusia teknologioita ja menetelmiä. Innovaatioverkostojen toimintaa tulee tukea Business Finlandin avustuksin, vaikka BF:n nykyisin käyttämä vientikerroinmittari ei tällaisissa hankkeissa täyty. Uusien teknologioiden testaukseen tarvitaan fasiliteetteja.

Business Finlandin ja EU-tutkimusrahoituksen hakuprosessit koetaan monissa yrityksissä hitaiksi, monimutkaisiksi ja ulkopuolisen konsultin apua vaativiksi, minkä johdosta hyviäkin ideoita jää toteuttamatta. Yrityksissä kaivataan nopeampia, yksinkertaisempia TKI-rahoitustyökaluja (enemmän venture capital-tyyppisesti) sisältöohjauksen sijaan.

Uusi lisärahoitus tulee korkeakouluissa suunnata kokonaisuudessaan pitkäjänteiseen tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan tasonnostoon ja vaikuttavuuden lisäämiseen. Koulutustason nosto ja opiskelijamäärien lisäykset tulee rahoittaa riittävästi, mutta tarvittavat resurssit osaamiseen on löydettävä koulutuksen budjettimomenteilta, ei TKI-rahoitussuunnitelman mukaisista TKI-lisäpanostuksista.

Soveltavan tutkimuksen rahoituksessa hankkeiden tulee olla yritysten kannalta kiinnostavia ja kaupalliseen toimintaan skaalattavia parhaan kansantaloudellisen vaikuttavuuden aikaansaamiseksi. Yritysten rooli tavoitteiden ja tekemisen määrittelyssä on keskeinen. Suomi tarvitsee todellisen PPP (private-public-partnership) -politiikan, jollainen on esim. Ruotsissa tai Britanniassa.

Tutkimuslaitosten perusrahoituksen lisäys on kannatettavaa kansainvälisten tutkimusverkostojen vahvistamiseksi. Samalla tutkimuslaitosten ensisijaiseksi tavoitteeksi tulee asettaa Suomessa toimivien yritysten tutkimus- ja innovaatiotoiminnan tukeminen, kilpailukyvyn vahvistaminen ja kotimaisten yritysten sisällyttäminen kansainvälisiin konsortioihin.

Business Finlandin toiminta-, haku- ja valintaprosesseja tulee yksinkertaistaa ja tehdä ne hakijayrityksille läpinäkyviksi. Vasta sen jälkeen voidaan arvioida, tarvitaanko lisäresursseja.

Digivihreän siirtymän pilotti- ja demonstraatiohankkeille on järjestettävä riittävä rahoitus myös RRF-ohjelman päättymisen jälkeen.

EU-hankkeiden vastinrahoitukseen on varattava budjettikehyksessä pysyvä momentti, jotta tarvittava kansallinen rahoitus järjestyy tarvittaessa nopeallakin aikataululla. Myös hankevalmisteluun kannattaa panostaa julkisin varoin tuloksellisuuden parantamiseksi.

Suomen on varattava kansallista rahoitusta IPCEI-hankkeisiin osallistumiselle kaikilla Suomen kannalta relevanteilla toimintasektoreilla.

Tutkimusinfrastruktuurin ja sen operoinnin rahoituksessa on kehitettävä nopeasti ratkaisuja, joiden avulla voitaisiin houkutella Suomeen tällä hetkellä Kiinasta pois siirtymässä olevaa tutkimusta ja kehittämistoimintaa.

Suunnitelmassa on tunnistettu monen pk-yrityksen haaste: oma kyvykkyys ja osaaminen ei riitä tki-toiminnan tekemiseen eikä omia resursseja siihen ole olemassa. T&K-rahoituksen kehittämisehdotuksissa ei kuitenkaan esitetä uusia keinoja siihen, miten pk-yritysten innovaatiokyvykkyyttä ja -osaamista voitaisiin nykyistä tehokkaammin kasvattaa ja vahvistaa niin, että yhä useampi pk-yritys olisi kasvattamassa tki-panostuksia. Business Finlandilla on käytössään erinomaisia rahoitusinstrumentteja tutkimusorganisaatioiden ja yritysten väliseen yhteistyöhön. Tämän yhteistyön tuloksena yhteishankkeissa mukana olevien yritysten tki-osaaminen kehittyy läheisessä yhteistyössä tutkimusorganisaatioiden kautta. Nämä rahoitusinstrumentit eivät kuitenkaan auta kotimarkkinoilla toimivien tai maltillisempien kasvutavoitteiden kanssa kv-markkoinoille menevien pk-yritysten kehittymistä, koska Team Finland -työnjaon mukaisesti BF keskittyy kansainvälistä liiketoimintaa tekeviin tai sitä merkittävässä määrin tavoitteleviin yrityksiin. Aluerahoittajien tehtävä on huolehtia kotimarkkinayritysten innovaatiokyvykkyyden kehittymisestä ja tulevaisuuden kansainvälistyjien tunnistamisesta; mutta siellä nykyisin käytössä olevat rahoitusmuodot eivät vaikuta pk-yritysten kehittymiseen yhtä laaja-alaisesti kuin BF:n käytössä olevat rahoitusinstrumentit. Elyjen rahoitus keskittyy usein kehittämistoimintaan ja kohdistuu muutamiin yrityksiin, kun laajavaikutteisesti pk-yrityksiin vaikuttava soveltava tutkimus loistaa poissaolollaan.

Innovaatiokyvykkyyden vaikuttava vahvistaminen pk-yrityksissä edellyttäisi rahoitusinstrumentteja, jotka mahdollistavat elinkeinoelämän ja yritysten tiiviille yhteistyölle rakentuvat tutkimus- ja kehityshankkeet. Kun tutkimusorganisaatiot toteuttavat pk-yritysten kanssa yhteistyössä julkista tutkimusta, leviää uusi tieto ja osaaminen laajasti yrityskenttään. Syntyvä uusi tieto ja osaaminen siirtyy laajasti hyödynnettäväksi uusien tuotteiden, palvelujen ja ratkaisujen kehittämisessä kuin nykytilanteessa, jossa ne jäävät yksittäisten yritysten hyödyksi. Tutkimusorganisaatiot pystyvät toimimaan myös verkostojen rakentajina ja siten voivat vahvistaa pk-yritysten pääsyä osaksi innovaatioekosysteemejä kansallisesti ja kansainvälisesti.

Parlamentaarinen työryhmä mainitsee haasteena tutkimuksessa syntyvien tulosten viemisen käytäntöön ja innovaatioiden leviämisen. Nykyiset rahoitusinstrumentit eivät kannusta riittävästi tutkimustulosten jalkauttamiseen eivätkä rahoitusinstrumentit tue riittävästi esimerkiksi innovaatioiden kaupallistamista. Suunnitelmassa tätä osakokonaisuutta tarkastellaan kovin yleisellä tasolla toimintaympäristön kehittämisen näkökulmasta. Myös tämä kokonaisuus vaatisi kuitenkin uudenlaisia rahoitusmuotoja, jotta innovaatiot kaupallistuisivat nykyistä nopeammin. Etenkin tutkimustietoon perustuvien startupien synnyttämisen tueksi kaivataan uusia rahoitusinstrumentteja, jotka madaltavat kynnystä yrityksen perustamiseen ja auttavat hallitsemaan siihen liittyviä riskejä.