Monialaisen ja systeemisen työn kirjaaminen konkretiatasolla lakiin, jotta laista ei jää pois osallisuuden ja asiakaslähtöisyyden ohittaminen viranomaisvallalla. Ongelmana on, että lastensuojeluun ei voi luottaa niin kauan kuin asiakas joutuu pelkäämään lastensuojelunviranomaisten toimia, tämä estää käytännössä monesti asiakkaan osallistumisen halun ja motivaation, kun kuitenkin sosiaaliviranomainen tekee asiakasta ja hänen oikeuksia kunnioittamatta päätöksiä.

Monitoimijainen lastensuojelu (ml kokemusasiantuntijat) ja moniammatillinen osaaminen on väistämättä myös lastensuojelun tulevaisuutta. Eri alan ammattilaisten välisiä raja-aitoja (samoin kuin viranomaisten ja asiakkaiden välistä vastakkainasettelua) tulee purkaa. Lasten kanssa työskentelevien aikuisten tulee onnistua paremmin lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin (ml esim. sivistyksellisten oikeuksien) tukemisessa. Systeeminen toimintamalli on tässä aivan oikea suunta, mutta tutkimusta sen vaikuttavuudesta kaivataan pikaisesti.

Koulun rooli on unohdettu kokonaan ja se on merkittävä osa lasten ja nuorten elämää

Systeeminen ajattelu ja työote, suhdeperustaisen työskentelyn osaaminen ja merkitys sekä vaikuttava monialainen yhteistyö.

Lastensuojelusijoitusten tulee olla kuten tehohoito: tarkoin rajattu, määriä tulee seurata kuten tehohoitoa korona-aikaan. Vammaiset vammaispalveluihin. Vammaispalvelut ennen lastensuojelua.

Pysyvän huostaanoton/vastentahtoisen avoimen adoption mahdollisuus, jos lapsi jouduttu sijoittamaan jo vauvana eivätkä vanhemmat 2-3 vuuoteen saa elämäänsä muutettua siihen suuntaan, että lapsen kotiinpaluu olisi mahdollista.

Hallintolain mukaiset kuulemiset tulisi korvata mielipiteen selvittämisellä sellaissa päätöksissä, joissa todellisuudessa ei koskaan ole mahdollista toteuttaa hallintolain mukaista (= ensisijassa kirjallista kuulemista, josta kuulemiskutsu olisi hyvä lähettää ainakin 14 päivää ennen että posti ehtii viedä ja asiakas antaa selvityksen), kuten liikkumisvapauden rajoittamispäätös (ei voi etukäteen tietää/päättää esimerkiksi, että rajoitus on tarpeen eikä näin ollen voi lähettää ennen päätöstä oikeasti kuulemiskirjettä, vaan lähinnä kyseeseen tulee suullinen mielipiteen selvittäminen, koska päätös tehtävä yleensä nopeasti tilanteen ollessa akuutti). Muissakin rajoitustoimenpiteissä hallintolain mukainen kuuleminen on usein mahdotonta, koska päätös on tehtävä usein nopeasti (poikkeus ehkä yhteydenpidon rajoituspäätös, mutta siinäkin voi useinkin olla tilanteita, joissa päätöksenteko ei voi odottaa hallimntolsain mukaisen kuulemisen toteuttamista vaan tilanteessa selvitetään mielipide.

1.Perhehoitomuotoisen huollon liittäminen lainsäädännön piiriin. Nykyisin toimii yksinomaan ls-järjestöjen ohjaamana villinä ja vapaana huoltomuotona johon yksittäisen viranhaltijan ohjaavalla toiminnalla ei ole vaikuttavuutta eikä huollon kehittymistyökaluja.
2. Lastensuojelun viranhaltijoiden henkilökohtainen vastuu päätöksenteoista, vaikutuksista ja seurauksista käyttöön sekä sanktiot virheellisestä toiminnasta.
3. Lastensuojeluasiat käräjäoikeuteen

Perhehoito tulisi ottaa huomioon osana ammatillista verkostoa. Perhehoidon erityispiirteet tulisi tunnistaa myös lainsäädännössä. Pitkäaikainen perhehoito turvaa mahdollisuuden tavalliseen perhe-elämään, kun taas lyhytaikainen perhehoito on perhehoitajalle työn kaltaista toimintaa. Tiedonkulku ja lyhytaikaisen perhehoitajan ammatillinen asema on koettu paikoin heikoksi. Tällä hetkellä lainsäädäntö ei tunnista perhehoidon erityispiirteitä.

Erityissosiaaliohjaajien asemasta lastensuojelussa tulisi tehdä selkeä esitys lakiin. Sosiaalityöntekijöiden saatavuus moninaluein jo nyt haastavaa ja lasten oikeuksien toteutuminen vaarantuu työntekijöiden puuttumisen/ylikuornituksen vuoksi.

Otetaan vanhemmat entistä enemmän mukaan lastensuojelun päätöksentekoon, tuetaan ja vahvistetaan vanhempia kasvatustehtävässään. Haastetaan vanhempia heidän vaomavarojen ja kiinnostuksensa mukaan vanhemmuuden päätöksenteossa sekä kasvatuksessa, lapsi on aina kontekstinsa tuotos, jossa vanhemmuudella on suuri rooli.