Mitä enemmän toimijoita on hoitamassa, sitä varmemmin menee joku pieleen. Selkeä prosessiajattelu hoitoprosesseihin. Niin että sekä potilas, että terveydenhuolto tietää, kuka hoidosta on missäkin vaiheessa vastuussa. Omakanta kun vielä saadaan toimimaan, niin potilaan on helpompi seurata itse hoitoprosessiaan ja ottaa siitä "omaa vastuuta".

Alueellinen yhteisvastuu herätettävä, että toteutuisi - talkoohenkeä mukaan. Yksi iso johtofoorumi, jolla päätösvaltaa.

Kokonaisvaltainen ja yhteinen vastuu on mielestäni ainut järkevä toimintatapa - ihmiset ovat kokonaisuuksia, joita ei voi hoitaa tietyiltä osin muualla ja toiselta osin toisaalla. Nykyjärjestelmässä avun saaminen on liian epätasaista ja pilkottua.

Suuri epäilys että ei tule toimimaan. Yksi vastuuhenkilö pitää olla.

Tuottajien kanssa tehtävissä sopimuksissa pitää olla kansallinen taso mietittynä varsin tarkkaan: ostetaanko vain lääkärin tai hoitajan käyntejä vai myös kuntoutustoimintaa, psyk. sairaanhoitoa perustasolla ym. sellaista mitä nykyään tehdään terveyskeskuksissa (osin keskitetysti)? Vai ostetaanko nämä ”sivutuotteet” omalla sopimuksellaan (mikä väistämättä huonontaa tiedonkulkua työntekijöiden välillä tuottajan ollessa eri, vaikka olisikin yhteinen tietojärjestelmä). Jos potilaan voi "heittää" toiselle toimijalle, ei yhteisvastuukaan edelleenkään välttämättä toteudu.
Mittareiden tulee todella mitata terveyshyötyä ja tuottajatasolla olla ERITTÄIN yksinkertaisia käyttää. Tällä hetkellä mm. SPAT-koodien seurantamerkitys on pyöreä 0 sen vaikeakäyttöisyyden ja siitä johtuvan satunnaisen käytön vuoksi. Mittareiden tulee olla mieluiten täysin automatisoituja. Tämän suhteen tilanne on vielä täysin alkutekijöissään. Mittareiden tulee antaa myös loppukäyttäjälle eli ruohonjuuritason toimijalle suoraa (mielellään välitöntä) palautetta hänen valintojensa vaikutuksesta ”yhteiseen hyvään”. Tarvitaan siis muutakin kuin pelkkää koulutusta → jatkuvaa tiedolla johtamista.

Yhteisvastuun toimiminen riippuu siitä mihin sitä käytetään. Jos yhteisvastuusta hyödytään toiminnallisesti tai/ ja taloudellisesti silloin se on järkevää. Enemmän pitäisi keskittyä yhteisvastuussa siihen, että meillä lisi sote uudistuksen jälkeen määritetty / mietitty yhteiset tiedot , tietorakenteet ja tiedonsiirto. Tämä edellyttää että käsitteet ja tuotteet ja palvelut olisivat yhdenmukaiset. Silloin laajalle johtamisellekin olisi edellytykset - olisi vertailukelpoista tietoa johtamiseen ja päätöksiin saatavissa

Vastuut on joka tapauksessa määritettävä selkeästi ja yksikäsitteisesti ja niin, että vastuu todella tarkoittaa vastuun ottamista alusta loppuun asti.

Yhteistyötä pitää olla. Yhteisvastuun ottaminen on liikaa, kokonaisuudessa on liian monta tekijää ja ongelmakenttä vaikea, turhaan monimutkainen toimiakseen.

Suomeen riittää yksi alue ja yksi tutkimuskeskus. Arvoinnin pitäisi aina tehdä ulkopuolinen taho, itsearvointi ei vaan toimi. Toinen vaihtoehto on liittää alueelliset tutkimus-ja strategiakeskukset nykyisten yliopistosairaaloiden yhteyteen.

Alueiden kanssa poliittisesti leikitään, ei toimiva. Hyvin pitäisi valvoa ettei nämä pienemmät päättäjät tee filunkia.
tiukempaa valvontaa lastensuojelun toimintaan nyt tällä hetkellä toiminta heillä suomen lain vastaista ainakin pohjanmaalla
lastensuojelun johtajastahan alaisten toiminta riippuu siis johtaja on vääryyden alku poistoon. kaikki vääryydellä toimivat virasta pois ja tilalle
oikeudenmukaisia lakia noudattavia myös miehiä lastensuojeluun. lasten harrastukset maksuja alemmaksi ei oikein kaikki lapset eivät pysty harrastamaan suurien maksujen vuoksi. Kuka valvoo ja puuttuu sijaisperheen toimintaan? He ovat velvollisia edesauttamaan
sidettä biologisiin vanhempiin ja sukuun näin ei toimita pohjanmaalla heille tiukempi valvonta ja kriteerit etteivät toimi vain rahan vuoksi sijaisperheenä ja koulutusta ja ulkopuolinen henkilö (ei lastensuojelusta sielä vääryyttä) heidän toimintaansa valvomaan rehellisesti. Kunnan lääkäreihin ihmisarvoa arvostavia ja potilasta kuuntelevia ja vaivan/vaivojen oikeanlaisen hoidon saanti.