Suunnitelman tulee olla pitkäjänteinen ja tavoitteellinen, mutta joustava siten, että sen sisällä pystytään reagoimaan yhteiskunnan muuttumiseen. Muutokset ovat nykyään erittäin nopeita ja suuriakin. Erityisen tärkeää on huolehtia sekä tutkimus- että kehittämisosaamisen tasosta rinnakkain.

Parlamentaarisen TKI-työryhmän loppuraportin (2023) mukaan rahoitusta on lisättävä toimijoille ”asteittain ja siinä määrin kuin niiden on mahdollista sitä käyttää tarkoituksenmukaisesti”. Useiden tahojen toteama järjestelmämme pullonkaula on osaajapula. Osaajapulaan vastaaminen on ensimmäinen toimi, joka on välttämätöntä tehdä. Tohtorikoulutuspilotti vastaa tarpeeseen osittain, mutta laajasti on todettu, että osaamistasoa on nostettava perustutkintotasolla sekä jatkuvan oppimisen keinoin. TKI-työvoiman saatavuudesta huolehtiminen on kriittinen kysymys koko T&K-rahoituslain tavoitteen onnistumisen kannalta ja osaajapulaan vastaaminen ensi vaiheessa luo edellytyksen TKI-toimille jatkossa. Osaajien lisääminen edellyttää välittömiä panostuksia yliopistojen koulutuskapasiteetin nostoon. Koulutuksen sisäänoton lisääminen näkyy valmistuneiden määrässä tutkintotasosta riippuen vasta 2–5 vuoden kuluttua. Tutkijankoulutuksen lisäys näkyy valmistuneissa vasta aikaisintaan neljän vuoden kuluttua. Ennen tätä aikaikkunaa rahoitusta ei kannata suunnata suuressa määrin yrityksille vaan sen sijaan panostaa tutkimukseen ja koulutukseen sekä tutkimus- ja koulutuslähtöiseen yritysyhteistyöhön yliopistoissa.

Suomen Akatemian Tieteen tila -raportit osoittavat, että Suomi ei ole saavuttanut vertailumaiden tasoa tutkimuksen laadussa ja vaikuttavuudessa. On määrätietoisesti rakennettava vahvuuksille ja panostettava nimenomaan korkeimman kansainvälisen laadun tutkimukseen – muuten emme saavuta aidosti uudistavia innovaatioita. Tieteellisen tutkimuksen aikajänne on pitkä ja siksi siihen on panostettava välittömästi, olemassa oleville vahvuuksille rakentaen. Tieteellisesti korkeatasoinen tutkimus on edellytys menestyksekkäälle innovaatiotoiminnalle ja se varmistaa, että myös tulevaisuudessa tunnistamme ratkaisuja vaativat suuret yhteiskunnalliset haasteet. Innovaatiotaloustieteellisen näkemyksen mukaan julkista T&K-rahoitusta on kannattavaa suunnata toimintaan, jolla on mahdollisimman suuret läikkymisvaikutukset ja siten vaikutus yhteiskunnalliseen tuottoon on mahdollisimman hyvä. Markkinoista kauempana oleva tutkimus hyödyttää yhteiskuntaa ja yrityksiä laajasti. TKI-näkökulmasta on myös korostettava yliopistojen ja yritysten yhteistutkimusta, jossa korostuvat sekä akateeminen laatu että yhteiskunnallinen relevanssi. On purettava yritysten esteitä osallistua yliopistoissa tehtäviin tutkimushankkeisiin.

Business Finlandin rahoitusinstrumentteihin tarvitaan välittömästi korjausliike kohti yritysten ja tutkimusorganisaatioiden tutkimusvetoisia yhteishankkeita, joissa yritykset osallistuvat tieteellisen tutkimusagendan määrittelyyn, mutta joissa tuloksena ei ole välitön kaupallistaminen tai vienninedistäminen. Erityisen tärkeää on Business Finlandin fokuksen palauttaminen yritysten ja yliopistojen yhteistutkimukseen, mutta myös selkeät ja vakiintuneet, laajat ohjelmat korkeakouluopiskelijoiden ja vastavalmistuneiden harjoittelulle yrityksissä, sekä opinnäytetöiden tekemiseksi yrityksiin. Tämä on erityisen tärkeää ulkomaalaisten opiskelijoiden kiinnittämiselle Suomen työmarkkinoille. Laajojen TKI-ekosysteemien rakentaminen tukee tavoitetta.

Tohtorikoulutuspilotin seurauksena markkinoille on odotettavissa noin neljän vuoden päästä runsas määrä uusia tohtoreita. Yliopistot rakentavat pilottien aikana väitöskirjatutkijoille reittejä muualle yhteiskuntaan, mutta tohtoreiden työllistyminen edellyttänee toimia erityisesti vuosina 2027–2029. Erilaiset ohjelmat tohtoreiden työllistämiseksi yrityksiin ja muualle yhteiskuntaan ovat tarpeen. Koulutuskapasiteetin nostamiseksi on perusteltua, että osa uusistakin tohtoreista jää akateemiselle uralle. Yliopistojen perusrahoituksessa ja Suomen Akatemian rahoituksessa on huomioitava postdoc-vaiheen riittävä rahoitus, jotta lupaavat nuoret tutkijat voivat jatkossakin tehdä akateemista tutkimusta Suomessa ja siten vahvistaa innovaatioekosysteemien houkuttelevuutta kansainvälisesti.

T&K-henkilöstön osaamistason nostoon on panostettava koko kauden ajan, muuten siinä ei onnistuta, olemme jo takamatkalla pahasti. Tutkijanuran vetovoiman kannalta heti ohjelmakauden aluksi on panostettava post doc -vaiheeseen, sillä jo nyt työntövoimat pois T&K-sektorilta että myös Suomesta ovat liian vahvoja. Kilpailu osaajista on vain kovenemassa.

Osaamispohjan varmistaminen on prioriteetti yksi. Koskee sekä alempia että ylempiä tutkintoja että tohtorikoulupilottia. Osaamispoolin vahvistamisella luodaan edellytykset TKI toiminnan pysymälle vahvistamiselle Suomessa.

On olennaista, että ensiksi panostetaan viiveellä vaikuttaviin toimiin. Tässä esimerkiksi osaamistason nosto, tutkijakoulutuksen määrän nostaminen ja perustutkimuksen vahvistaminen ovat keskeisiä toimia. Toisaalta samaan aikaan tulee varmistaa, että yrityssektori saa julkista TKI-rahoitusta erityisesti sellaisiin hankkeisiin, jotka voisivat muuten jäädä tekemättä.

Hyvinvointialueiden T&K-toiminnan kannusteet pitäisi luoda välittömästi ennen kuin tiukka taloudellinen tilanne rapauttaa toiminnan perustan. Kannusteiden tulisi olla pysyviä ja panostusten pitkäjänteisiä, koska innovaatioiden saattaminen tuotteiksi kestää vuosia jopa vuosikymmeniä. Myös tutkimusinfrastruktuurin päivittäminen on kiireistä, kannusteet kalliiden laitteiden yhteiskäyttöön tutkimuksen ja palvelutuotannon kanssa nopeuttavat investointeja.

Valtio kasvattaa T&K-rahoitusta vain, jos yritysten investoinnit lähtevät toivotulla tavalla kasvuun. Siksi ensin lisäyksiä tulisi kohdentaa tavoilla, joilla varmistetaan kasvua tuovien alojen investoinnit. Sen jälkeen rahoitusta tulee ohjata niihin toimialoihin, toimiin ym. joihin yritykset lähtevät investoimaan vain, jos valtiokin osallistuu rahoitukseen eri instrumentein.

Esimerkiksi panostamalla hyvinvointialueiden tutkimusedellytyksiin terveysalan ja muun muassa lääketeollisuuden investoinnit voisivat lähteä nopeastikin kasvuun. Tällä hetkellä lääkeyritykset tarjoavat Suomeen tutkimushankkeita ja toisivat kasvavia tutkimusinvestointeja, jos terveydenhuollon ammattilaisilla olisi aikaa tutkimustyöhön. Terveydenhuollon ammattilaisilla on aina ollut Suomessa kiinnostusta tehdä tutkimusta, ongelmana on järjestää tutkimustyön vaatima aika. Lisäksi terveydenhuollossa ja hyvinvointialueilla on panostettu kilpailukykyiseen infrastruktuuriin, esim. biopankkitoimintaan ja tietoaltaisiin. Tätä tutkimukselle ja hoidolle kriittistä infrastruktuuria tulee voida ylläpitää ja kehittää. Ilman pitkäjänteistä rahoitusta hyvinvointialueiden edellytykset ylläpitää infraa on heikommat. Samalla olisi tärkeä luoda tutkijoille (erityisesti aloitteleville) tukiorganisaatio, joka sekin vaatii rahoitusta.

Ensimmäisten Suomen Akatemian lippulaivojen ohjelmakausi on päättymässä vuonna 2026. On ehdottoman tärkeää varmistaa onnistuneiden kokonaisuuksien jatkuvuus ja nousu seuraavalle tasolle, ja tähän tarvitaan satsauksia pikaisesti.

Osaamistason nosto edellyttää lisää korkeakoulutettuja osaajia. Tutkintokoulutus kestää vuosia, joten korkeakoulujen aloituspaikkojen lisärahoitukseen on suunnattava ensimmäiseksi mahdollisimman paljon resursseja.
Pitkäkestoista ja ennakoitavaa resurssointia tarvitaan myös tutkimusinfrastruktuuriin sekä yhteistyötä luoviin TKI-ekosysteemeihin alueiden, tutkimus- ja koulutusorganisaatioiden sekä elinkeinoelämän kesken.

Pidämme tärkeänä, että suunnitelman mukaan tavoitteena on lisätä rahoitusta läpi tutkimuskentän akateemisesta perustutkimuksesta yritysten tekemään soveltavaan tutkimukseen saakka.

Alkuvaiheessa panostuksia olisikin hyvä kohdentaa nimenomaan korkean osaamisen lisäämiseen keskeisillä kasvualoilla sekä kotimaan tutkimusinfran parantamiseen. Tämä pitää sisällään myös lainsäädännölliset hankkeet, kuten esimerkiksi edellä mainitun sote-tiedon toisiolain uudistuksen.