On tärkeää kuunnella korkeakouluja, tutkimuslaitoksia sekä rahoittajia miettiessä rahoituksen kohdentamisen järjestystä.

Lisäyksissä on myös otettava huomioon se, että Suomi voi hyödyntää täysimääräisesti EU:sta saatavilla olevan kilpaillun rahoituksen. On hienoa, että vastinrahoitusta tuli vuoden 2024 budjettiin. Olisi tärkeää laajentaa tätä instrumenttia (ja samalla lisätä rahoitusta) niin, että myös kehittämisyhtiöt, muut TKI-toimijat, kunnat, kaupungit ja maakunnat voisivat hakea sitä EU-hankkeiden vastinrahoitukseksi. Tulevaisuudessa tämän instrumentin olisi hyvä myös soveltuvin osin sopia innovaatiorahoituksen alaisiin ohjelmiin (esim. Innovaatiolaaksot -haku).

Korkeakoulujen T&K-rahoituksen tulee olla ennakoitavaa ja sen tulee mahdollistaa pitkäjänteinen kehittäminen, verkostojen ja innovaatioekosysteemien rakentaminen kansallisesti ja kansainvälisesti. Aikajärjestystä on haastavaa nimetä, mutta ilman osaamista ei edetä. Suomen menestyminen edellyttää paitsi osaamisen kehittämistä (erityisesti laajasti yritysten ja muiden organisaatioiden henkilöstön osaamista) myös yritysten ja muiden organisaatioiden kanssa tehtyä tutkimuksellisesti kunnianhimoista soveltavaa tutkimusta. Teknologioita ei voida ottaa käyttöön ilman tarvittavaa osaamista, joten osaamisen kehittäminen on aivan keskeistä. Myös yhteistyöhön laajalla rintamalla on panostettava. Ammattikorkeakoulut ovat lähellä yrityksiä ja sitä kautta hyvin käytännönläheisten, soveltavien T&K-aiheiden äärellä, joissa osaaminen myös kehittyy.

Ensi vaiheessa rahoituksen painopistettä tulisi kohdistaa merkittävämmin OKM:n alaisille toimijoille ja rahoitusmalleihin, joiden avulla yliopistot voivat palkata pysyvää tutkimushenkilökuntaa. TEM:n alaisten organisaatioiden osalta rahoitusta tulee kasvattaa hitaammin, mutta myös merkittävästi. Yliopistoihin kohdistuvan projektirahoituksen määrää tulee tarkastella suhteessa yliopistojen pysyvän tutkimushenkilökunnan määrään, jotta voidaan varmistua tutkimuksen korkeasta laadusta.

Olisi tärkeä saada hankkeita käyntiin pian, koska vuoden 2030 virstanpylväs tulee T&K-toiminnassa melko nopeastikin vastaan. T&K-rahoituksen kasvattaminen myös nojaa keskeisesti siihen, että yritysten omia panostuksia saadaan lisättyä menestyksekkäästi. Yrityksien TKI-prosessit voivat olla myös aikaa vieviä, ennen kuin lopputuotteena syntyy uusia tai parempia tuotteita - erityisesti jos hanke edellyttää uutta tutkimusta. Tätä vasten yrityksille suunnattuja hankkeita olisi tärkeä saada käyntiin nopealla aikataululla, mikäli tälle on edellytyksiä. Toisaalta, T&K-toiminta edellyttää riittäviä tutkijaresursseja, mitä vasten sellaisia hankkeita ei ole syytä käynnistää heti, joissa tutkijoiden saatavuus muodostaa pullonkauloja. Erityisesti näillä aloille koulutus- ja tutkimuslaitoksille suunnatut hankkeet olisi tärkeä saada käyntiin mahdollisimman pian. Ylipäätään suomalaisten osaamistason rapautuminen pitäisi saada pysäytettyä ja käännetty mahdollisimman pian.

Lisäyksiä tulisi kohdentaa alussa jo hyvin toimivien ja vaikuttavien toimien kautta, kuten tutkimusinfrastruktuurirahoitus ja EU-vastinrahoituksen tason nosto. Ajallisesti toisessa aallossa rahoitusta tulisi kohdistaa sellaisiin uudenlaisiin toimiin, joiden suunnitteluun tarvitaan aikaa ja se tulisi tehdä se yhteistyössä eri toimijoiden kanssa.
Alkuvaiheessa rahoistusta tulisi kohdentaa sellaisille tunnistetuille aloille, kuten terveys- ja hyvinvointi, joissa meillä on kansallista osaamista, yritystoimintaa ja merkittävät kansainväliset markkinat. Näin saadaan nopeasti vaikutuksia aikaan ja kerraisvaikutukset ovat merkittäviä.

Käynnissä olevan laadukkaan ja vaikuttavan TKI-toiminnan vahvistamista ja kehittämistä tulisi tukea pitkäjänteisesti koko kauden ajan. Tämä sitouttaa toimijoita, kannustaa uudistavaan riskinottoon, vähentää hallinnollista TKI-toimijoiden työtä ja luo vakauttavan pohjan yhteistyön rakentamiselle ja tiivistämiselle.

TKI-rahoituslain mukainen rahoitustason nosto tähtää lopulta tuottavuuden kasvamiseen, mikä on joka tapauksessa pitkä prosessi ulottuen 2030-luvulle ja siitä eteenpäin. Siksi T&K-rahoituslisäykset on kohdennettava rakenteellisten lähtökohtien parantamiseen: osaamiskapasiteetin nostamiseen ml. niin osaajat kuin globaalisti kilpailukykyiset tutkimusympäristöt ja -ryhmät, ja yhteistoimintaympäristöjen kuten tutkimusinfrastruktuurien kehittämiseen.

Pitkäjänteisen tukemisen rinnalla on hyvä olla strategisesti valittuja ja tehokkaasti kohdennettuja rahoituksen lisäyksiä tunnistettujen tarpeiden ja toisaalta myös uusiin, innovatiivisiin mahdollisuuksiin tarttumisen tukemiseksi ja innostamiseksi.

Jotkin tutkimusinfrastruktuurit ovat jo tällä hetkellä aivan niillä rajoilla, pystytäänkö toimintaa jatkamaan. Esimerkiksi jotkin Suomen eniten käytetyimmät ja tärkeimmät infrat eivät ole saaneet lainkaan FIRI-rahoitusta nykyisellä tiekarttakaudella, vaikka niiden toiminnasta ovat riippuvaisia tuhannet T&K-työtä tekevät ihmiset kautta maan. Näen kriittisenä, että tutkimusinfrastruktuurien rahoitus laitetaan nopeasti kuntoon, sillä ne ovat yksi tärkeä perusta, jolle T&K-toiminta rakentuu (yliopistoissa ja vastaavissa jopa lähes täysin). Jos perusta ei ole kunnossa, on vaikea rakentaa mitään muutakaan.

Ensimmäisenä näemme, että fokus tulisi laittaa osaamistason vahvistamiseen, jottei tki-toiminta jää alkutekijöihin osaajien puuttuessa. Korkeakouluilla on ollut pitkään perusrahoituksen osalta laskeva suunta suhteessa opiskelijamääriin ja BKT:n kehitykseen. On perusteltua, että kummankin korkeakoulun perusrahoituksien osuuksia kasvatetaan. Korkeakoulut tarvitsevat ulkoisen rahoituksen lisääntymiseksi omarahoituksen kasvattamista.

Perusrahoitus tukee koulutusta ja osaamisen vahvistamista eli koko TKI-ympäristöä. Tutkimuksen tuottavuus paranee, kun investoidaan tasapainoisesti koko koulutus- ja tutkimusjärjestelmään ja huolehditaan samanaikaisesti riittävistä osaamis- ja osaajatarpeista. Oleellista on varmistaa osaajien riittävyys sekä perus- että tohtorikoulutuksessa.

Pidämme tärkeänä, että osaamiskeskittymien luomiseen panostetaan.

Kohdentamisessa on tehtävä ennakkovaikutusten arviointeja. Suunnitelmaa ja painotuksia on tarkistettava systemaattisesti esimerkiksi kahden vuoden välein.