Julkisten TKI-investointien vaikuttavuus on vahvinta silloin, kun tutkimuksen tuottamaan uutta tietoa ja osaamista kyetään soveltavan tutkimus- ja kehittämistoiminnan avulla ottamaan käyttöön työelämässä uusien palveluiden, tuotteiden tai toimintamallien muodossa. Suomalainen TKI-järjestelmä on vahvasti eriytynyt siten, että tutkimuksessa panostukset on kohdistettu yliopistolliseen perustutkimukseen tai suurten vientiyritysten ja tutkimusorganisaatioiden väliseen tutkimustoimintaan.

Suomi tarvitsee sellaisia rahoituksellisia ratkaisuja, jotka tukevat tutkitun tiedon kumuloitumista käytännön palveluiksi, tuotteiksi ja toimintatavoiksi työelämään niin yksityiselle, julkiselle kuin kolmannelle sektorille. TKI-investointien tulisi myös vivuttaa yksityinen sektori panostamaan itse TKI-toimintaan ja houkutella mukaan TKI-toimintaan sellaisia yrityksiä, jotka eivät vielä ole kasvuhalukkuudesta huolimatta uskaltaneet ottaa askelta eteenpäin. Yritysten toimintaedellytysten kannalta on kuitenkin keskeistä, että Suomessa on riittävästi osaajia ja sellainen korkeakoululaitos, joka pystyy tuottamaan sellaisia tutkimus- ja kehittämistoiminnan tuloksia, jolla on käyttöarvoa työelämässä. Korkeakoulujen toimintaan panostaminen vaatii päättäjiltä pitkäjänteistä ajattelua, sillä korkeakoulujen koulutus- ja TKI-toimintaan kohdennetut panostukset eivät tuota tuloksia saman tien.

Toisaalta on hyvä tunnistaa, että nopeat määrälliset mittarit TKI-toiminnan vaikuttavuudesta toimivat heikosti, sillä vaikutusketjut ovat pitkiä ja monipolvisia. Esimerkiksi korkeakoulun tekemä TKI-toiminta kumuloituu korkeakoulujen tarjoaman koulutuksen laatuun sekä yhteistyöhankkeiden ja alueellisten ekosysteemien kautta yritysten tietotaitoon. Erilaisilla TKI-investoinneilla on niiden luonteeseen liittyen erilaiset vaikutusajat.

Hyvinvoiva, perusrahoitukseltaan vakaa tiedemaailma, jonka TKI-yhteistyössä ei haeta liian helppoja pikavoittoja ja blingbling-pöhinää. Rahojen ohjautuminen tieteeseen eikä näennäishyörinään. Tuetaan yhteiskuntaa, jossa tieteellistä tietoa arvostetaan, tietoon luotetaan ja tietoa käytetään maailman parhaaksi.

Lisääntyvillä t&k-panostuksilla voi olla monia tavoitteita, lähtien yleisestä osaamistason nostosta, konkretisoituen aina uusien vientituotteiden ja -palveluiden kehittämiseen. Isoja veronmaksajien rahoittamia uusia kulueriä pitää ja tulee voida myös arvioida niiden tuottamilla taloudellisilla hyödyillä. Tällöin vaikutusten arvioinnissa on syytää arvioida ainakin seuraavia mittareita:

- Syntyneet uudet työpaikat yksityiselle sektorille
- Tuottavuuden kehittyminen, erityisesti palvelusektorilla
- T&k:ta harjoittavien yritysten määrän kasvaminen ja monipuolistuminen
- Kaupalliset tuotokset (esim. ipr, uudet startup-yritykset) korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten sekä yritysten välisen yhteistyön tuloksena

T&K-rahoituslain perusperiaatteena on yksityisten investointien kasvattaminen – 4 prosentin tavoitetta ei voida yksin julkisin panostuksin saavuttaa. Siksi suunniteltaessa tulevaisuuden T&K-panostuksia ja niiden kohdentamista ja rahoitusmalleja tulee ensisijaisesti pitää mielessä, miten niillä voidaan tehokkaasti kasvattaa yksityisiä investointeja.

TKI-toiminnalla on keskeinen rooli, kun pyritään nopeuttamaan elinkeinoelämän uudistumista sekä parantamaan tuottavuutta ja suomalaisten yritysten kilpailukykyä. Tällä tavoin voimme luoda kasvua ja hyvinvointia tulevaisuuden sukupolville. Prioriteettina monivuotisessa T&K-suunnitelmassa tulisikin olla elinkeinoelämää uudistavan ja pitkäjänteisen yhteistyön lisääminen yritysten ja tutkimustoimijoiden välillä, mikä tulee huomioida mm. rahoitusinstrumentteja ja -ohjelmia suunniteltaessa.

Menestyksekäs TKI-toiminta perustuu korkeatasoiselle osaamiselle. Kilpailu osaajista on muuttunut globaaliksi ja kiristyy entisestään. Kasvavien T&K-panosten rinnalla on tärkeää kiinnittää huomioita teollisesti relevantin osaajapohjan kasvattamiseen, esimerkiksi elinkeinoelämän kanssa tehtävän tutkimusyhteistyön tai väitöskirjayhteistyön kautta. Myös tutkimuslaitosten rooli strategisen osaamisen ja tulevaisuuden kyvykkyyksien kasvattamisessa tulee hyödyntää täysimääräisesti. Lisäksi työperäistä maahanmuuttoa tulee sujuvoittaa, joustavoittaa ja nopeuttaa tavalla, joka tekee Suomesta maailman parhaan paikan tulla tekemään erityisosaamista vaativaa työtä.

TKI-investointien kohdentamisen, tehokkuuden ja vaikuttavuuden arviointiin ja seurantaan tulee kehittää mittarit. Arvioinnin lisäksi TKI-toimintaa koskeva ennakointi ja sen koordinaatio ovat tärkeitä elementtejä. Yhä monimutkaisemmassa ja nopeammin muuttuvassa ympäristössä systemaattisen, kokonaisuuden johtamista tukevan ennakoinnin tarve korostuu arvioinnin rinnalla.

Vaikuttavuuden todentaminen on vaikeaa. TKI-ohjelmissa ja ekosysteemikehittämisessä on mukana todella paljon tahoja ja kehittämisen aikajänteet ovat pitkiä. Tuloksia ei välttämättä saavuteta yhden vaalikauden tai rakennerahastokauden aikana. Tärkeää onkin pitkäjänteinen ja avoin seuranta, jossa tarkastellaan myös laadullisin kriteerein kansallista TKI-toiminnan kokonaiskuvaa.
Suomessa on ennen näkemättömän laaja konsensus TKI-toiminnan tärkeydestä ja merkityksestä. Strategisten linjausten tehokas toimeenpano auttaa ylläpitämään tätä henkeä. Lisäksi tarvitaan mm. laaja yhteisymmärrys koulutuksen ja osaamisen tason nostosta sekä kansainvälisten osaajien pääsystä Suomeen.

Osaaminen, menestyvät elinkeinot, kasvava yritystoiminta (myös pk-sektorilla), kansainvälisen T&K-rahoituksen kasvu ja kansainvälinen kilpailukyky.

Hyvinvointi, vihreä siirtymä, huoltovarmuuden ja kokonaisturvallisuuden vahvistuminen, uudet yritykset ja nykyisten start-up -yritysten kasvu.

Suomen T&K-panostuksia kasvattamalla sekä TKI-toimintaympäristön ennakoitavuutta ja pitkäjänteisyyttä parantamalla luodaan edellytykset Suomen menestykselle. Oleellista on tunnistaa TKI-toiminnan strategisuus – toisin sanoen sen laaja vaikuttavuus koko suomalaiseen yhteiskuntaan, erityisesti nyt, kun samanaikaisesti täytyy sekä löytää ratkaisuja monimutkaisiin globaaleihin haasteisiin että huolehtia Suomen resilienssistä ja kilpailukyvystä. Nykyisessä maailmantilanteessa tutkitun tiedon merkitys yhteiskunnan kriisinsietokyvyn ylläpitäjänä kasvaa entisestään, ja tällä on monia ulottuvuuksia, niin suoria kuin epäsuoriakin. Koulutusjärjestelmämme pitäminen maailman kärjessä edellyttää vankkaa osaamispohjaa, joka tulee tutkimuksen kautta. Tiedolla johtaminen, kansalaisten osaamisen vahvistaminen sekä uusien tutkimustulosten ja innovaatioiden tuottaminen siten, että voidaan konkreettisesti luoda uutta ja parantaa ihmisten hyvinvointia, ovat niitä vaikutuksia, joita nimenomaan T&K-toiminnalla voidaan kestävästi saavuttaa. Keskeiset vaikutukset ovat niitä, joilla saadaan aikaan osaamista, tuottavuutta ja uudistuksia. Tämä auttaa myös entistä paremmin varautumaan erilaisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin.

Tavoitteena tulee olla se, että suomessa toimivien yritysten investointihalukkuus ja investoinnit TKI:hin lisääntyvät. Suomen houkuttelevuutta kansainvälisten yritysten T&K-toiminnan investointikohteena tulee määrätietoisesti lisätä. Suomessa syntyvien tutkimuslähtöisten kasvuyritysten määrää tulee pyrkiä kasvattamaan. Suomalaisen tieteen ja tutkimuksen tason tulee nousta kansainvälisissä vertailuissa.

T&K-rahoitukselta odotetaan tuottavuuden ja kilpailukyvyn vahvistumista, mikä johtaa vahvempaa julkistalouteen ja talouskasvuun. Nämä ovat tärkeitä tavoitteita, mutta on tärkeä peräänkuuluttaa riittävän laajaa katsantokantaa. Erityisesti perustutkimuksen osalta T&K-investointien tuotot ovat epävarmat, eivätkä ne realisoidu lyhyellä aikavälillä. Tämä ei silti ole peruste, etteikö perustutkimukseen ja koulutukseen olisi syytä investoida pitkäjänteisesti. Lisäksi voi olla perusteltua kohdentaa T&K-rahoitusta myös kohteisiin, joissa tuottonäkymä on epäselvä. Esimerkiksi sote-ala (ja laajemminkin julkisen sektorin tuottamat hyödykkeet) tai vihreä siirtymä ovat esimerkkejä aloista, joille voi olla perusteltua käyttää tutkimusrahoitusta, vaikka näkymä taloudellisista vaikutuksista olisi epävarma.