Perustason psykiatrista osastohoitoa ei ole Jyväskylässä lainkaan. Kyllön "psykiatrinen" osasto (osasto 3) on muistisairaiden ikäihmisten osasto, jonne lääkärikään ei haluaisi psyykkisesti oireilevaa nuorta aikuista laittaa. Siellä ei ole hiljaisuutta eikä rauhaa edes yöllä. Novaan taas ei kaikkia oteta, eikä sinne mahdu.

Nykytilanteessa henkilöstöpula aiheuttaa toiminnalle haittaa, mutta palvelut ovat pääsääntöisesti yhdenvertaisesti saatavilla. Lähellä kotia saatava osastohoito mahdollistaa läheisten läsnäolon ja hoidossa tukemisen (esim. syöttämisen ja sosiaaliset kontaktit).

Jos puhutan nykytilasta, Viitasaaren alueen asukkaat ja kiirevastaanoton potillaat ovat saaneet sairaalapalveluja koko Keski-Suomen alueen osastoilta elokuun 2023 jälkeen. Eniten Pihtiputaan osastolta.
Vuodeosastopaikat ovat jatkuvasti etsinnässä, todennäköisesti osa ajautuu osastopaikkojen vähyyden vuoksi NOVAn päivystykseen ja sitä kautat jatkohoitopaikkaan. "Ylimääräinen "NOVAn päivystyskäynti tuo totta kai kustannuksia lisää.
Läheiset eivät ole päässeet tapaamaan omaisiaan ,jos osasto kaukana kotoa, potilaan omaiselle ei ajokorttia tai on esim palkkatöissä .Esimerkiksi jos omainen toisella paikkakunnalla saattohoidossa,on perheellinen työssäkäyvä puoliso ja perheessä lapsia, tuo välimatkat jo muutenkin haastavaan elämäntilanteeseen lisä haastetta.

Mielelläni kävisin omaista katsomassa mahdollisimman lähellä. Samalla pystyn osallistumaan hänen kuntoutukseen. Henkiseen hyvinvointiin myös. Itsekin jos joutuisi osastolle niin toivoisin että perheeni voisi käydä katsomassa minun usein. Joutsan osastotoiminnan alas ajo kuulostaa naapurikunnista ihmeelliseltä. Siellä on ollut helppo käydä omaisena ja asioida samalla esim. kauppa reissu. Hoitajat eivät välttämättä siirry töihin tälle hyvinvointialueelle vaan ympärillä oleviin muihin hyvinvointialueille. Hoitajat työskentelevät yleensä itselleen mielenkiintoisessa työssä esim. osastolla työskentelevä ei halua mennä kotihoitoon/palveluasumiseen.

Nykyinen osastotoiminta on kuntalaisille tasapuolinen ja yhdenvertainen. Palveluverkko on laaja. Potilailta sekä omaisilta tulee kiitosta hyvästä hoidosta ja huolenpidosta. Potilaat ja hoitajat tulevat tutuiksi ja potilas tuntee olonsa turvalliseksi. Tämä on sitä perushoitoa, mitä ihmiset kaipaavat.

Nykytilanteen arvioinnissa on löydetty paljon korjattavaa, hyvät puolet loistavat poissaolollaan. Potilaan kannalta hoitojaksojen jatkuvuus, tutut hoitajat ja lääkärit ja näiden tuoma hyvä palvelukokemus (turvallisuuden tunne, saavutettavuus) kantavat pitkälle.
Kotiutuvan potilaan kohdalla omaisten tuli tärkeää.

Osastotoimintojen lakkauttaminen maakunnan laita-alueilta tuntuu kohtuuttomalta. Novan päivystys on ruuhkautunut juuri sen vuoksi, ettei ole jatkohoitopaikkoja. terveysasemien vuodeosastojen hoitopäiväkustannus on huomattavasti halvempi kuin keskussairaalan joten ei tunnu millään lailla järkevältä niiden lakkauttaminen. Toinen asia on inhimillisyys, hoitoon joutuminen kauaksi omaisista ja läheisistä voi tuntua pelottavalta ja ei ainakaan edistä paranemista. Tästä kärsivät ennen kaikkea, iäkkäät ja muutoin sellaiset henkilöt, joilla ei ole voimavaroja sopeutua uuteen. Edes takaisin kuljettamisesta tulee myös kustannuksia, joita ei varmaankaan ole huomioitu palveluverkkoa suunnitellessa. Kaiken muun lisäksi ilmastovaikutus on negatiivinen.

Palveluketjun kokonaisuus on nykytilanteessa rikki, potilaat eivät pääse jatkohoitoon vaan joutuvat odottamaan jatkohoitopaikkaa kalliimmassa hoitopaikassa. Tilanne ei korjaannu vähentämällä osastohoitoa, ensin pitäisi laittaa kuntoon asumispalveluiden ja kotihoidon kokonaisuus.
Osastoilla toteutetaan laaja-alaista, osaavaa osastohoitoa. Mahdollistaa monenlaisten sairauksien hoitamisen, kaikkea ei pidä keskittää.

Nyt jo osastopaikat ovat lähes jatkuvasti täynnä olemissa olevilla osastoilla ympäri maakuntaa ja Viitasaaren vuodeosastoa yritetään elvyttää käyntiin sulkemalla muita osastoja! Ihmetyttää suuresti, koska Pihtiputaalla on jo toimiva vuodeosasto.

Jo nykytila on ikävä - juuri lähiomaiseni oli päätyä osastohoitoon 100km päähän, jonne ei ole mitään todellisuutta päästä julkisella liikenteellä käymään. Vasta omaisten ärähdettyä paikka löytyi 30km päästä - sinnekään ei pääse julkisella liikenteellä, mutta kuitenkin inhimillinen matka autolla.