Palveluiden supistaminen tulee kalliiksi muutaman vuoden päästä. Hyviä rakenteita poistetaan ja unohdetaan, ettei kaikkialla toimi asiat niinkuin Espoossa. Ei, vaikka kuinka sen yhdenmukaistamisen nimissä kirjaisi.

Autottomat palvelujen tarvitsijat, joilla ei ole toimivaa julkista liikennettä lähellä sekä iäkkäät ja vammaiset, jotka tarvitsevat kuljetuspalveluita: terveyspalveluiden saaminen osalla luvn-aluetta vaikeutuu, mikäli ei varmisteta, että kaikilla on mahdollisuus päästä turvallisesti ja esteettömästi terveyspalveluihin.

Siuntion Villa Charlotan vahustenosaston tarvetta arvioidaan. Se kuulostaa pelottavasti siltä, että sitä ajetaan alas. Siuntiolaisten vanhusten on vaikea päästä katsomaan omaisiaan, jos oma osasto viedään pois. Kulkuyhteydet ovat huonot julkisella liikenteellä joka suuntaan. Siuntion Villa Charlotta voisi palvella myös inkoolaisia. Oma vuodeosasto myös terveyskeskukseen olisi saanut jäädä. Sitä tarvittaisiin Siuntio-Inkoon alueelle. Jorviin on pitkä matka ja mahdotonta päästä julkisilla katsomaan omaisia.

Kalajärven hammashoidon ohjaaminen Samarian hammashoitolaan ei tule toimimaan. Nytkään ei Espoon keskustan asukkaille ole antaa aikoja Samarian hammashoitolaan suun terveydenhuollon tarkastuksiin tai toimenpiteisiin. Puhelimessa sanotaan suoraan että sinne et kyllä pääse. Ohjaus Tapiolaan, Oxfotiin tai Ruusutorppaan. Jos kilometrin päästä ei pääse lähihammashoitolaan, miten Kalajärveläiset mahdutetaan samaan? Tulevat myös joutumaan Tapiolaan ym. Samarian hammashoitolan kapasiteettia tulisi huomattavasti lisätä. Palvelusetelit loppuvat puolessa tunnissa mikä yleinen tieto ja neuvotaankin ottamaan välittömästi yhteyttä mikäli sellaisen tahtoo kun jako alkaa.

Kustannustehokkuuteen oikeasti paneutuvat ja tulokselliset ratkaisuehdotukset puuttuvat. Eriarvoisuus ja segregaatio kasvaa. Maaseutumaisten alueiden arvo laskee ja elinvoima heikkenee, Suomen ja Uudenmaan huoltovarmuus ja turvallisuus heikkenee. Uhkien ja vahinkojen riski kasvaa, kun palveluverkko on harva ja helposti vahingoitettavissa. Kaupunkitaajamien arvo nousee ja kiinteistökulujen määrä kasvaa, mikä lisää myös sote-palveluiden kuluja. Uudistuksen investointitarpeet on mittavat, mikä heikentää kaikkien julkisyhteisöjen taloutta. Hoitajapula pahenee ja työssähyvinvointi heikkenee. Hoitajien pakkosiirrot on epäinhimillistä ja törkeää, irtisanomiset lisääntyy. Hoitajien palkka ei riitä pääkaupunkiseudulla elämiseen eikä matkustamiseen. Palvelupisteiden harventaminen lisää järjestelmän/yhteiskunnan/tuen ulkopuolelle jäävien määrää. Segregaatio lisää tätä vielä entisestään viiveellä. Osalla väestästä hoitoon hakeutuminen viivästyy, ja hoitokulut lisääntyvät. Suomalaisten eriarvoisuus kasvaa, kansan yhtenäisyys heikkenee ja hyvinvointi vähenee kokonaisuudessaan. Ratkaisut on suunniteltu vain enemmistölle, vähemmistö esim 10% on jätettu ilman ratkaisuja kokonaan. Tavoitettavuutta on tarkasteltu vain omalla autolla, vaikka kaikilla autoa ei lainkaan mukaan voi olla. Vähintään julkinen liikenne on huomioitava saavutettavuudessa.

Siuntiossa on toimiva vanhusten hoito- ja hoivayksikkö Villa Charlotta ja tässä esityksessä yksikkö on arvioinnin alla.. Miksi ihmeessä vanhuksille hyvin sopivaa hoitoyksikköä halutaan ajaa alas? Villa Charlotta on muistisairaille ikääntyneille sopivan kokoinen ja toimiva. Siellä käyvät paikalliset päiväkotilaiset kylässä, koiravieraat sallitaan ja vapaaehtoiset tuovat ohjelmaa ja ulkoiluttavat vanhuksia. Voidaanko isoissa yksiköissä toimia samoin? Uusimaa on alueena haastava, väkeä ikääntyy ja rahat ovat tiukalla. En millään ymmärrä vanhustenhoidossa laskutapaa, että tuhannesta yli 75-vuotiaasta vain muutama voitaisiin sijoittaa ympärivuorokautiseen hoitoon. Muut muistisairaat, huonosti liikkuvat ja heikkokuntoiset siis asuisivat yhteisöasunnoissa. Tuo ajattelutapa on heitteillejättöä, törkeää alibudjetointia ja ymmärtämättömyyttä nykyvanhusten tilasta.

LUVN tavoittelee ympärivuorokautisessa asumispalvelussa asuvien osuuden vähentämistä 75 vuotta täyttäneiden joukossa, sekä ikääntyneiden palvelurakenteen keventämistä. Pelkkä päätös siitä, että nykyistä harvempi yli 75-vuotias saa ympärivuorokautista asumispalvelua ei tarkoita sitä, että nykyistä harvempi ikääntynyt tätä palvelua tarvitsee. Päinvastoin. Yli 75-vuotiaiden lukumäärä kasvaa myös LUVN alueella varsin voimakkaasti dian 4. mukaisesti. Mitä enemmän ikää on, sitä raskaampia palveluja usein tarvitaan. Pelkona on, että ikääntyneet eivät saa tarvitsemaansa hoitoa.

Yhteisöllisen asumisen osuuden kasvattaminen tulee myös suunnitella erityisen hyvin. Tällä hetkellä useilla hyvinvointialueilla on nähtävissä, että yhteisöllisen asumisen kriteerit ovat epäselvät. Yhteisöllistä asumista on kilpailutettu niin korkein vaatimuksin, että sen hinta on asettunut lähelle ympärivuorokautisen asumispalvelun hintaa tai tarjouspyyntöihin ei ole saatu tarjouksia. Hyvinvointialueet ovat joutuneet myös keskeyttämään kilpailutuksia tästä syystä. Keskustelu yksityisten palveluntuottajien kanssa sekä kilpailutuksen ehtojen pohdinta on ratkaisevan tärkeää. Erinomaista on, että suunnitelmassa mainitaan asumisen palvelujen kohdalla alueen tekevän tiivistä yhteistyötä yksityisten palveluntuottajien kanssa.

Vaikka alueen suunnitelmissa monituottajuus ja kumppanuusajattelu yksityisten palveluntuottajien kanssa toistuu usein, myös ristiriitaisuudet hämmentävät. Esimerkiksi perustason palvelujen osalta todetaan, että alue etsii keinoja tehdä yhteistyötä yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa, mutta samalla sivulla todetaan kategorisesti vähennettävän ostopalveluita ja palvelusetelien käyttöä useissa palveluissa. Jos palveluntuotantotavoista kerätään vertailukelpoiset tiedot, ja tapoja vertaillaan keskenään, kaikkien toimijoiden ratkaisut punnitaan ja innovaatioille annetaan tilaa, lopputuloksena voi hyvinkin olla, että ostopalvelu tai palveluseteli on paras ratkaisu kyseiseen tilanteeseen. Näiden vaihtoehtojen sulkeminen pois keinovalikoimasta etukäteen ei ole aitoa ratkaisujen ja yhteistyön etsimistä.

Useammassa muussakin kohdassa suunnitelmaa omaa palvelutuotantoa todetaan lisättävän ja ostopalveluja vähennettävän kustannussyistä. Todennäköistä kuitenkin lienee, ettei hyvinvointialue ole vielä tehnyt kaikissa näissä palveluissa yksikkökohtaisia ja vertailukelpoisia kustannuslaskelmia. Näin ollen ostopalveluista leikkaaminen ja omaksi toiminnaksi ottaminen ei välttämättä ole edullisempaa.

Asiakaslähtöisyys ja realismi puuttuu! Erityisesti vanhusten ja vammaisten palveluhin liittyen. Pitääkö käytännössä olla terve ja omistaa auto jotta pääsee sote-palveluihin kiinni? Erityisesti huolettaa Siuntion tilanne. Kunta on valmis rakentamaan uuden sote-palvelukeskuksen (kuten asukasillassa selkeästi tuli esille), paikallista henkilökuntaa on jo valmiiksi saatavilla ja KUITENKIN on aikomus sulkea sekä Siuntion vuodeosasto että Villa Charlotta. Mitä järkeä tai edes säästöä? Eivät hoidettavat minnekkään katoa! Mitä järkeä on sulkea pieniä täysin toimivia yksikötä kun sekä vuode-, että asukaspaikoista on jo huutava pula luvn alueella? Miksi olettaa, että henkilökunta siirtyisi muualle? Luvn tarvitsee joka ikisen käsiparin ja paikan joka sillä jo on. Ei ole mitään mistä voisi karsia. Tarve sekä vuodepaikoille että vanhusten ympärivuorokautiselle hoivalle kasvaa koko ajan. Pitäkää toimivat yksiköt toiminnassa, niin luvnilla on yksi ongelma vähemmän. Erityisesti Villa Charlotan "arviointi" ihmetyttää. Villa Charlotta on jo kauan ollut koko läntisellä uudellamaalla tunnettu hyvänä, todella laadukkaana hoitopaikkana. Henkilökunta on vertaansa vailla, todella ammattimaista porukkaa joka tekee myös sydämmellään töitä. Uskomatonta jos tätä ei arvosteta! Paikka Villa Charlotassa on parempi kuin lottovoitto! Jos nyt huolettaa rakennuksen kunto ja/tai yksikön pieni koko, niin sen kun luvn antaa vihreä valoa Siuntiolle rakentaa uusi sotekeskus, niin siinä se ongelma ratkeaa! Vanhat yksiköt toimikoot siihen asti.

Esityksessä ei myöskään oteta tarpeeksi huomioon, että palveluja ja paikkoja pitää olla myös ruotsiksi! Myöskään henkilökuntaa ei olla suoraan kuultu, eikä meitä omaisia jonka läheisiä nämä muutokset suoraan koskevat.

Ihmisläheisyys. Potilaat tunteva henkilökunta joka pystyy optimoimaan käytännön tasolla jo suoraan asiakkaiden kokonais tarpeet kuormittamatta järjestelmää turhaa. Kesäaikana maaseudulla (Karjalohja ja Sammatti) asukaskunta moninkertaistuu esim. Karjalohjasta tulee n.2000hkl->n.6000hkl kesäpaikka varsinkin Espoolaisista, jotka pystyvät hyödytämään paikallista terveyskeskusta jakauttaen kuormitusta pois isommista laitoksista ja ensiapu sattuneille vahingoille on lähellä, joskin ensiavun saanti hätätapauksissa on mennyt vaaralliselle tasolle ensivasteen alasajon vuoksi. Näin ollen ihmishengestä on tullut turhake tämän esityksenne nojalla. Terveyspalvelut ovat ihmisläheisiä vaativan tason palvelua, jota EI voi hoitaa esittämänne teollisuusvaikutteisesta näkökulmasta, se ei ole firma jota ohjataan luvuilla ja numeroilla robottimaisvirkailijoilla. Inhimillisyys joka näkökannalta on kadonnut.
Karjalohja Sammatti alueella on paikalliset lääkäri, hoitaja, neuvolavastaavat, rakennukset hyvässä käyttökunnossa, ei isoja korjaustarpeita. Käyttökulut pienet ja edulliset vs heti likemmäs kaupunkia olevat. Paikallinen tehoka tiimi on saanut hiottua toimintatavat tänne alueelle optimiksi helpottaen näin perheenäitejä arjessa, vanhuksia ja autottomia henkilöitä huomioonottavaksi ja työssäkäyviä ihmisiä tukevaksi, säästäen näin Hus:lta merkittävän määrän kustannuksia, siinä missä helpottavat yllämainittujen perheitä ja työnantajia turhilta kuluilta. Mikäli tämä viedään pois, seuraa lumipallo efekti joka suuntaan suurentaen joka instanssin kustannuksia. Tällä alueella ei ole Kelatakseja tai sille toimivaa järjestelmää päivystysasioihin, eikä julkinen liikenne tue autottomia henkilöitä teidän esittämiin asioihin, myös yhä useampi jättää ajokortin ajamatta, tulee tästä jo näin ollen kestämätön tilanne. Ambulansseja joutuu nyt jo odottamaan Länsi-uudenmaan alueella kohtuuttomia aikoja vertavuotavien haavojen kanssa, saati sydänpysähdys tilanteissa kesäaikaan, ensivastetta ei ole, ne luvut tulevat painamaan myös kokonaistilastoja, sillä ne monet tuhannet kaupunkilaiset, ei niitä hoideta täälä noiden kaavioiden mukaan. Ja presidenttikuntana tunnettu Karjalohja, kuka ottaa vastuun heidän hoidosta kun esitetyt huononnukset tulevat voimaan? Pr ei tule toimimaan.
Vanhusten huolto. On äärimmäisen epäinhimillistä hajoittaa perhe toisistaan eroon yli tunnin suunnan matkan päähän. Pariskunnat jotka ovat asuneet yhdessä aina, joutuvat tällä suunnitelmalla väkisinkin eroamaan toisistaan kun hoitoa ei saa paikallisesta vanhainkodista, jossa kaikki läheiset ja tutut ja turvalliset henkilöt hoitavat heitä. Eikö ihmisarvoa ja kunnioitusta ole enää eläkeiän alkaessa? Laitostuminen EI ole ihmisarvon ylläpitävää toimintaa, eikä tue henkilökunnan, eikä asiakkaiden yleistähyvää olotilaa.
Karjalohja-Sammatti akseli on ollut kasvussa pysyväisasukaspaikkoina viimeiset 10v, pula on ollut löytää asuntoja tuleville asukkaille, kouluissa ei riitä tilat kaikille lapsille, maaseudun arvostus on nousussa nyky-yhteiskunnassa ja työpaikkoja on tullut lähialueille. Lapsiperheet ovat arvostaneet suuresti paikallista palvelua neuvola ja terveyskeskuspalveluissa, Lohjan sairaalan synnytysosasto on ollut isona vetovoimaisessa asemassa myös tähän vaikuttamiseen. Joten en näe mitään hyvää parantavaa vaikutusta tai lisäarvoa tuovaa momenttia ehdotuksessanne, se on heikko, kuten jo kysymyksessänne esititte.

Ei ole mietitty paljonko asiakkaiden siirtyminen kauas maksaa sekä kuljetuksissa, menetettynä työaikana ja hoitoaikojen pidentymisen seuraukset