Palveluita lapsille, nuorille ja perheille pitää lisätä. Mielenterveystyöhön pitää satsata ja erityisesti sillä alueella täytyy saada tavata ihmistä. Ei pelkästään netin kautta eikä omahoitoja, vaan aitoja kohtaamisia ja kokonaisuuksien ymmärtämistä.

Luvn: n tulisi olla aktiivisesti vaikuttamassa taksilain muuttamiseen: päivystysvelvollisuus takaisin ns. Kela-takseille ja vammaispalvelukyytejä ajaville takseille!

Maaseudun elävöittämisen edellytysten säilyttämistä. Espoolaisvetoinen aluevaltuusto pitää huolta, että Espoossa on useita pisteitä, mutta haja-asutusalueelta viedään palvelut omien edustajien puuttuessa.

Aikuisille veronmaksajille enemmän tarjolle suunterveydenhuollon aikoja. Esim.lapsettomat eivät käytä juuri mitään kunnallisia palveluja mutta joutuvat kyllä verot maksamaan. Täytyy varmaan ruveta kuormittamaan terveydenhuoltosektoria pienimmilläkin syillä (ihomuutos, kutinaa).

Todellisia taloudellisia uudistuksia/esityksiä, jotka eivät polje osan väestön oikeuksia tai hoitoonpääsyä. Inhimillisyyttä ja oikeudenmukaisuutta prosenttiosuusratkaisujen sijaan. Vaikuttavuusarviointeja niin kokonaistaloudellisesti, sisältäen myös valtion ja kuntien osuudet, kuin inhimillisesti ja ympäristöllisestikkin. Kokonaisvastuullisuutta niin taloudesta, ihmisistä, ympäristöstä kuin turvallisuudestakin. Kullekkin väestöpohjalle, pitää etsiä omat hyvät ja parhaiten toimivat palvelumallit, eli maaseudulla ja kaupungeissa ei toimi sama järjestelmä tehokkaasti. Karjalohjalta ja Sammatista ei ole järkevää eikä inhimillisesti oikein lakkauttaa hyvin toimivaa terveyskeskusmallia. Vain todellinen terveyden edistäminen ja nopea hoitoon pääsy tuo säästöjä.

Realismia. Dementoituneiden muistisairaiden määrä kasvaa koko ajan. Varmasti jokaisella tästä asiasta päättävällä on lähipiirissään muistisairas vanhus. Millaista hoitoa ja hoivaa päätöksentekijät heille toivovat ja haluavat?
Miksei voida rakentaa pieniä yksiköitä aj palkata väkeä riittävästi? Siihen tilanteeseen me kuitenkin joudumme menemään kun tämä reitti on käyty läpi ja huomattu että isot, ulkomaiset yksiköt eivät meillä toimi.
Itse haluaisin viettää vanhuuteni pienessä, inhimillisessä hoivakodissa, jossa olisi tuttuja hoitajia. Kaneja, kissa, koira, puutarhahommia ja ulkoilua.

Tietoon perustuvia ratkaisuja: vertailukelpoiset tiedot palvelujen tuottamistavoista ja päätökset niiden perusteella.

Vuoropuhelun lisäämistä kaikilla palvelualoilla: hyvinvointialueen ja yksityisten palveluntuottajien välistä strategista, pitkäjänteistä, säännöllistä ja pysyvää keskustelua. Myös ennen tiettyä hankintatilannetta. Vuoropuhelua kaivataan niin hyvinvointialueen pitkäjänteisistä suunnitelmista kuin toimialakohtaisesti ja kahdenvälisestikin.

Johdonmukaisuutta: yksityisten palveluntuottajien hyödyntämistä ei kannata sulkea pois tai kategorisesti todeta vähennettäväksi ainakaan ennen tarvittavan vertailutiedon koostamista. Tämä ei palvele monituottajuusajattelua, jota kuitenkin monissa kohdissa erinomaisella tavalla korostetaan.

Asiakaslähtöisyyttä ja realismia. Esim. vanhusten palvelujen uusio muoto "yhteisöllinen asuminen" on lähinnä toiveajattelua ja sillä ei ole mitään tekemistä oikean elämän kanssa. Oikeasti kotona sinnittelee valtava määrä vanhuksia kotihoidon varassa, vaikka oikea paikka olisi ympärivuorokautinen hoitokoti. Yhteisöllinen asuminen ei sovellu ollenkaan muistisairaalle. Ja harvoin vanha ihminen muutenkaan haluaa lähteä tutusta kodista kököttämään yksiöön, vaikka siellä jotain ohjelmaakin olisi järjestetty.

Toinen asia mitä pitäisi tarkastella jo tässä vaiheessa on ostopalvelut ja yksityistäminen, palvelulujen ulkoistaminen yksityisille firmoille. Esim. vahusten asumispalveluista noin 60% on yksityisten tuottamia ja noin 40% luvnin itsensä tuottamia. Luvnin pitäisi tuottaa valtaosa palveluista itse! Näin pysyisi langat omissa käsissä. Jos ollenkaan ulkoistetaan lisää yksityisellä hoidettavaksi, niin kohta yksityisellä on monopoliasema ja tämän jälkeen alkaa hintojen hillitön nousu. Ja kaikki rahat valuu siihen kuuluisaan kankkulan kaivoon... hoitoa ja hoivaa ei saa laadullisesti eikä määrällisesti tuotettua jos tavoittelee rahallista voittoa. Luvnin tulisi tuottaa hyvinvointia, eli hyvää hoitoa ja laadukasta hoivaa, ja se tulisi nähdä investointina. Jos esim. vanhusten palvelut pelaa, niin se tarkoittaa että työssäkäyvä väestö pystyy käymään töissä ja tuottavuus ja verotulot ovat vakaita. Jos työssäkäyvä väestö joutuu paikkaamaan yhteiskunnan puutteita, esim. huolehtimaan iäkkäistä ja muistisairaista vanhemmistaan, niin tuottavuus laskee, veroeuroja on entistä vähemmän ja työssäkäyvä väestö uupuu stressiin ja jää työkyvyttömänä ja sairaana kotiin. Ei hyvä. Luvn huolehtikoot palvelujen tuottamisesta itse ja erityisesti tulisi huolehtia omasta henkilökunnasta!!!

Inhimillisyyttä. Ihmisläheisyyttä. Arvostusta paikallisia tehokkaita palveluita kohtaan. Harkintaa ja myötätuntoa. Laajaperspektiivisyyttä pidemmällä tähtäimellä, ei perioditähtäimellä. Nyt jos kustannustehokkaita palveluita, jotka eivät tuotata tappiota, ei kannata tuhota vain numeroiden ja kustannusten näennäesiirtojen vuoksi, jotta ne paperilla saadaan näyttämään paremmalta ja käyttännössä on rikottu tuhansia erinomaisesti palveleva verkosto.
Itse toisin lisänä mielenterveyspalveluja lähemmäs maaseudun asukkaita, näin kynnys avun hakemiseen ja saamiseen helpottuisi ja kustannukset, sekä heijastevaikutukset saataisiin tasoittumaan pitkällä aikajaksolla.
Uudelleen arvioikaa Karjalohja-Sammatti seutu uudelleen, joka puolella on menty ihan Eu-tasoa myöden takaisin vanhempiin jo aiemmin olemassa oleviin käytäntöihin takaisin, koska ne ovat olleet kestävän kehityksen kannalta parempia ja ekologisempia ratkaisuja ja kuormittaneet vähemmän koko järjestelmää, ilmastosta puhumattakaan. Brändätkää uudelleen tai toisella tavalla palveluita jotka jo toimii, käyttäkää erinomaisessa maineessa olevia paikkoja ja pitäkää ne toiminnassa. Tulkaa lähemmäs rajapintaa kohti. Jos näin isoilla paikkakunnilla yksi lääkäri, hoitaja ja neuvolapalvelija saa pidettyä tuhansia asukkaita tyytyväisenä, eikö se ole pitämisen arvoinen ja kustannustehokas? vs isot kaupungit lääkäri per asukasluku, hoitavat pienemmän määrän asiakkaita = kustannustehoton.

Ymmärrystä maalla asuville. Eli ikääntyvät ja lapsiperheet tarvitsevat oikeita lähipalveluita