Oleellista on teknologia riippumattomuus, jolloin mahdollistetaan järkevä ja tehokas energian käyttäminen. Esimerkkinä uusiutuvan lämmitysöljyn hyödyntäminen lämmitysjärjestelmissä. Hybridilämmityksellä voidaan toteuttaa uudisrakentamisessakin tehokas ja kohtuuhintainen uusituvia energialähteitä hyödyntävä lämmitysmuoto, joka ei kuormita kovinakaan pakkaspäivinä valtakunnan sähköverkkoa, lämmöt riittävät kaikissa olosuhteissa ja kiinteistöihin luodaan hyvä huolto- ja kriisivalmius.

1. Mitkä ovat direktiivin vaikutukset korjausrakentamiselle?
-Mikä tulkinta valitaan kansallisesti ”laajamittaisen korjaamisen” osalta? Tämä vaikuttaa merkittävästi siihen, minkä tyyppisissä peruskorjauksissa energiatehokkuutta parannetaan ja direktiivin vaatimia muutoksia toteutetaan olemassa olevassa taloyhtiökannassa.
-Miten määritellään direktiivin useissa kohdin esiin nostama ”siinä määrin kuin on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa”? Tämä vaikuttaa myös merkittävästi siihen, kuinka velvoittavia tavoitteet tulevat olemaan taloyhtiötasolla.
-Isännöintiliiton näkemyksen mukaan luonteva kohta toteuttaa energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä on peruskorjausten yhteydessä. Mielestämme on suositeltavaa, että perusparannusten yhteydessä selvitetään mahdollisuudet parantaa energiatehokkuutta, lisätä uusiutuvaa energiaa, turvata sisäympäristön laatu ja kiinteistön sopeutuminen ilmastonmuutokseen. Perusparannusten yhteydessä tarvittavien toimien toteuttaminen on usein kustannustehokkainta.
-Sen sijaan taloyhtiölle ja isännöinnille sekä heidän käyttämilleen asiantuntijoille on fiksua jättää harkintavaltaa siinä, mikä on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Sääntelyn ei tule olla liian velvoittavaa esimerkiksi aurinkoenergia, sähköautojen latauspisteiden tai pyöräpaikkojenkaan toteuttamisessa, koska olosuhteet Suomessakin vaihtelevat näiden kannattavuuden ja tarpeen osalta merkittävästi. Aurinkoenergian kannattavuuteen vaikuttaa muun muassa maantieteellinen sijainti, liikenneratkaisujen tarpeet ovat puolestaan haja-asutusalueilla ja taantuvilla paikkakunnilla hyvin erilaiset kuin kasvavilla kaupunkialueilla.
-Pyöräpaikkojen lisäämisen osalta olisi tarkasteltava myös mahdollisuutta rakentaa pyörävarastoja piha-alueelle: osassa kaupunkeja suhtautuminen erillisiin varastorakennuksiin on kaupunkikuvan säilyttämisen vuoksi penseää, kun taas rakennuksen olemassa oleviin tiloihin voi olla hyvin vaikea remontoida direktiivin suosittelemaa määrää pyöräpaikkoja. Direktiivin mukaan ”Jäsenvaltioiden olisi mahdollistettava pyöräpysäköintipaikkojen lisääminen asuinrakennuksiin, joilla ei ole autojen pysäköintipaikkoja, säätämällä vähintään kahden pyöräpysäköintipaikanlisäyksestä jokaista asuinyksikköä kohti.”
-Kokonaisuudessaan lainsäädäntöprosessissa tullaan tarvitsemaan paljon yhteistä keskustelua ja selvennystä, jotta kansallinen tulkinta direktiivin vaatimuksista tulee olemaan selkeä kaikille osapuolille ja neuvontaa koulutusta tekevät tahot pystyvät myös kertomaan uuden lainsäädännön vaatimuksista selkeästi.
2. Kansalliset ja EU tukimekanismit kohdistettava myös taloyhtiöihin
-Direktiivissä nostetaan esiin kansallisten ja EU-tason tukimekanismien tarve muutoksen toteuttamiseksi. Isännöintiliiton tutkimuksissa (esimerkiksi Energiabarometrit 2022-2024) nousee selkeästi esiin se, kuinka merkittävä kannustin kansallinen energia-avustusjärjestelmä on ollut taloyhtiöiden hankkeiden käynnistämiselle. Tukijärjestelmän alasajamisen jälkeen on todella panostettava siihen, että muita rahoitusmalleja on taloyhtiöille saatavilla ja että neuvontaa taloyhtiöille on olemassa, jotta vaihtoehdot remonttien rahoittamiseksi ovat tuttuja.
3. Energiatodistusten uudistaminen ja peruskorjauspassi
-Direktiivin myötä myös energiatodistusjärjestelmää tullaan uusimaan. Isännöintiliitto nostaa ensimmäiseksi esiin, että energiatodistusten hankkimisen ja hallinnoinnin on oltava taloyhtiöille kohtuuhintaista ja järjestelemäteknisesti helppoa.
-Huoneistotietojärjestelmän kehittyessä taloyhtiöiden korjaustietoja tullaan keräämään sinne yhä enemmän. Taloyhtiöiden ja isännöinnin kannalta olisi tärkeää, että HTJ toimisi myös vapaaehtoisten peruskorjauspassien ja energiatodistusten kotipaikkana tai että näitä dokumentteja voitaisiin päivittää ja hallinnoida myös HTJ:stä käsin. Tämä vahvistaisi pikkuhiljaa myös kansalaisten käsitystä HTJ:stä ”kaiken taloyhtiötiedon kotina” ja kannustaisi myös esimerkiksi osakkeenomistajia tutustumaan myös taloyhtiönsä energiatodistukseen ja mahdolliseen peruskorjauspassiin HTJ:n kautta.
-Energiatodistusten uudistamisen yhteydessä nostamme esiin myös sen, voitaisiinko kansallisten päästökertoimien sijaan energiatodistuksissa hyödyntää kaukolämmön paikallisia päästökertoimia. Tämä kuvastaisi voimakkaasti päästöjään vähentäneen kaukolämpökentän todellisuutta merkittävästi paremmin kuin kansallinen keskiarvo ja toisi myös energiatodistuksiin näkyviin oikeansuuntaisia päästötietoja taloyhtiöistä.

Kuntaliitto kannattaa kunnianhimoista ja kustannustehokasta energia- ja ilmastotyötä, jolla tuetaan myös Suomen vuoteen 2035 ja EU:n vuoteen 2050 mennessä asettamia ilmastoneutraaliustavoitteita. Päätavoitteeksi pitää asettaa kasvihuonekaasujen vähentäminen, mutta keinojen valinta pitää jättää jäsenvaltioiden päätettäväksi. Energiatehokkuutta ja uusiutuvan energian käyttöä edistettäessä on huolehdittava kestävyyden lisäksi energian kohtuuhintaisuudesta ja toimitus- ja huoltovarmuudesta tavalla, joka on myös sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä.

Yksityiskohtaisella EU-tasoisella sääntelyllä on kuitenkin mahdotonta ottaa huomioon jäsenmaiden olosuhde-eroja. Lainsäätäjän pitäisi asettaa päästövähennystavoitteet, luoda päästöille markkinamekanismi sekä edellytykset investoinneille, mutta sen ei pitäisi päättää teknologisista ratkaisuista. Lisäksi EU-sääntelyn kehityksessä olisi tulevaisuudessa otettava nykyistä paremmin huomioon jäsenmaiden energiantuotannon päästöerot: uusiutuvan ja ei-fossiilisen energiantuotannon osuuden kasvaessa rakennusten energiatehokkuustoimien kustannustehokkuus ja mielekkyys heikkenevät etenkin niissä maissa, joissa helpot ja kustannustehokkaat keinot on jo käytetty. EU:n Vihreän kehityksen ohjelman päätavoite on kuitenkin ilmastoneutraalius, ei äärimmäinen energiatehokkuus hinnalla millä hyvänsä.

EU-tasoiset rakennuksia koskevat joustamattomat energiatehokkuusvaatimukset eivät sovellu Suomen tapaiseen harvaan asuttuun ja monilta osin murrosta elävään maahan. Kuntien ja kuntayhtymien rakennuksista noin 60 % sijaitsee tyhjenevissä kunnissa ja noin kolmasosa alueilla, joissa väestötiheys on alle 10 asukasta neliökilometrillä. Etenkin väestöä menettävissä kunnissa kaikkia rakennusten peruskorjauksia on harkittava tarkoin sen mukaan, millaisia rakennuksia kunnan palveluverkkoon arvioidaan tarvittavan tulevaisuudessa. Vastaavasti muuttoliike lisää palvelurakennusten ja investointien tarvetta muuttovoittokunnissa. Lisäksi sote-uudistus toi epävarmuutta kuntien omistamien rakennusten tulevaisuuteen, mikä haittaa lähivuosina suunnitelmallista kiinteistönpitoa.

Vuonna 2024 päivitetty EPBD on monelta osin huojentava versio verrattuna komission esitykseen vuodelta 2021. Direktiivin joustomahdollisuuksia tiukennettiin, mutta jäljelle jääneet mahdollisuudet on syytä hyödyntää ilman ns. Suomi-lisiä. Pitkän aikavälin peruskorjaussuunnitelmassa on syytä ottaa huomioon olosuhdemuutoksista johtuva tarpeettomia kuntien palvelurakennuksia uhkaava purkuaalto (”demolition wave”) EU:n tavoitteleman peruskorjausaallon (renovation wave) sijasta.

Kestävän liikkumisen infrastruktuurin velvoitteita asetettaessa on syytä hyödyntää Saksan lainsäädännössä olevaa tapaa, jossa olemassa olevien ei-asuinrakennusten (yli 20 autopaikkaa) latausinfravelvoitteita voidaan noudattaa joko rakennuskohtaisesti tai omistajakohtaisesti. Voimassa olevan latauspiste- ja automaatiolain (733/2020) mukaan velvoitteen alaisen rakennuksen pysäköintialueelle on rakennettava nykyisen mukaan yksi latauspiste (rakennuskohtainen malli). Saksan omistajakohtainen malli tarjoaisi omistajalle vaihtoehdon asentaa yhteensä velvoitteen alaisten rakennusten lukumäärän (esimerkki: 10 rakennusta) verran latauspisteitä, mutta ne voitaisiin sijoittaa vapaasti pysäköintialueille (esimerkki: yhteensä 10 latauspistettä; 0-10 kpl/pysäköintialue). Tiettävästi Saksa tavoittelee samaa tulkintaa päivitetyn EPBD:n latauspistevelvoitteisiin. Myös Suomessa on hyödynnettävä omistajakohtaista tulkintatapaa päivitetyn EPBD:n latausinfravelvoitteiden toimeenpanossa.

Rakennusten tekniset järjestelmät ja erityisesti niiden automaattinen toiminta mahdollistavat rakennuksiin parhaan terveellisyyden, turvallisuuden ja energiatehokkuuden tason. Tulee muistaa, että ainoastaan energiansäästö ei tee uudistuksista kannattavia, vaan myös tuotetulle terveydelle, turvalle ja viihtyvyydelle sekä energiaverkon joustavuudelle on asetettava arvo.

Jotta toivotut tulokset saavutetaan, tulee huolellisen suunnittelun ja asennuksen lisäksi panostaa myös ylläpitoon ja käytönaikaiseen parhaaseen toimivuuteen. Teknisten järjestelmien määrän ja monimutkaisuuden kasvun takia on tärkeä huolehtia osaamisesta ja tekijöiden määrästä, jotta toteutetut järjestelmät ovat laadukkaita ja turvallisia.

Energian muodon kertoimien tulee kuvastaa ja tukea Suomen energia- ja ilmastotavoitteita.

Direktiivin säännöksille tulisi selkeästi pyrkiä päästöjen vähentämiseen eikä energian käytön vähentämizeen. Lämmitysmuodon valinnalla saavutetaan paljon kustannustehokkaammin päästövähennykset kuin nykyisien rakennuskannan energiakorjauksilla. Lisäesitämisen kustannus on aivan liian suuri verrattuna esim. ydinenergialla valmistetlun sähkön käytön lisäämisen rakennuksissa lämpöpumpuilla, ajastetulla kuuman veden varastoinilla halvan yösähkön avulla ym. Rakennuslain kokonaisuudistus meni aiavan oikeaan suuntaan. ei kai direktiivi romuta sitä hyvää tavoitetta. Direjtiivissö mainitaan satunnaisesti myös päästötehokkuus, jonka tulisi olla ensisijainen tavoite. Hiilivapaa ja päästötön Suomi vuoteen 2050 mennessä saavutetaan taajamissa modulaarisilla pienydintreaktoreilla jotka tulevat tuotanoon 2030-luvulla. On väärin jos kiinteistöjen rahat hassataan epätaloudellisiin energiakorjauksiin eikä lämmitystavan muutoksiin tai puhtaan kaukolämpöenergian uusiin liittynmismaksuihin.

Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin (EPBD) tärkeimmät kohdat liittyvät erityisesti uudis- ja korjausrakentamisessa käytettävien materiaalien hiilestä irtautumiseen, eli ensisijaisesti 7 artiklaa Uudet rakennukset sekä 3 artiklaan ja liitteeseen II liittyen kansallisiin rakennusten peruskorjaussuunnitelmiin.

Direktiivin 7 artiklassa velvoitetaan raportoimaan päästöistä uusien rakennusten elinkaaren ajalta ja vaaditaan sitten, että jäsenvaltiot rajoittavat uusien rakennusten elinkaaren aikaisia päästöjä etenemissuunnitelman perusteella, jossa esitetään "asteittainen laskusuuntaus" kohti vuotta 2050. Jäsenvaltioille on myös otettava huomioon hiilen poistumat hiilen varastoinnissa rakennuksiin tai rakennuksen järjestelmillä. Nämä vaatimukset edistävät vähäpäästöisten ja hiiltä sitovien rakennusmateriaalien, erityisesti puun, käyttöönottoa. Näiden vaatimusten täyttämiseksi koko EU:n alueella tarvitaan siten yhä enemmän kotimaisia puutuotteita, jotka tukevat työpaikkoja ja verotuloja Suomessa.

Edellä mainittujen toimien potentiaalin maksimoimiseksi Suomen tulisi toteuttaa ne kunnianhimoisesti. Elinkaarenaikaista ilmaston kokonaislämmitysvaikutuspotentiaalin (GWP) raja-arvoja koskevassa etenemissuunnitelmassa olisi tärkeää asettaa korkeat vaatimukset, koska keskeisiä ratkaisuja – kuten puuta – on jo olemassa rakennusalan päästöjen vähentämiseksi merkittävästi. Lisäksi EPBD-direktiivin raja-arvotiekartan alkaessa vuonna 2030 Suomen rakennusala on jo tottunut toimimaan rakennuslain mukaisten päästöjen raja-arvojen kanssa. Näin ollen tässä EPBD-direktiivin raja-arvoja koskevassa etenemissuunnitelmassa olisi oltava sekä vahvat alkuperäiset raja-arvot että nopeatempoinen tahti näiden raja-arvojen alentamiseksi markkinoiden ja tekniikan jatkuvan kehityksen huomioon ottamiseksi. Esimerkiksi sopiva aikaväli raja-arvojen tiukentamiselle ja varmuuden tarjoamiseksi rakennusalalle voisi olla kolmen vuoden välein, kuten Ranskassa tehdään maan RE2020-rakennusympäristölainsäädännön nojalla.

Lisäksi liitteen V energiatehokkuustodistusten (EPCs) mallin mukaan jäsenvaltiot voivat valinnaisesti sisällyttää "tietoja hiilipoistumista, jotka liittyvät hiilen väliaikaiseen varastointiin rakennuksissa". Ottaen huomioon kriittisen tarpeen muuttaa rakennukset merkittävistä päästölähteistä merkittäviksi pitkän aikavälin hiilivarastoiksi, Suomen tulisi edellyttää rakennusten hiilivarastotietoja energiatehokkuustodistustensa vakioelementeiksi.

Uudisrakentamisessa kohteiden sijainnilla voidaan vaikuttaa energian säästöön suuntaamalla talojen ikkunat aurinkoon päin ja etäisyydet siten, että työ ja asuminen olisi mahdollisimman vihreässä ympäristössä.