Oppimisen haasteet vaikuttavat, esim.haasteeseen työllistyä ja se aiheuttaa syrjäytymistä. Vammaisuuden huomioiminen on myös tärkeää

Eri väestöryhmiin voi toimia eri toimet. On eri yrittää auttaa eläkeikäistä kuin nuorta aikuista. Pitää huomioida asiakkaan henkilökohtainen tilanne ja sen haasteet.

Mielestäni ne ovat tehokkaimmat näkökulmat.

Ei potilas halua hoitoa jos kokee siellä tulleensa arvostelluksi tai rangaistuksi

Valistusta ajoissa

Suuresti häpeää tuova riippuvuuden muoto. Pornon ym. normalisointi tulee tuomaan yhä suurempia haasteita tulevaisuudessa, samoin digiriippuvuus.

Addiktin perheen (lapset ja puolison) huomioiminen on tärkeää. Addikti ei vahingoita käyttäytymisellään vain itseään vaan usein koko perhettä. Addiktin oheistoiminta, johon kuuluu usein henkistä ja fyysistä väkivaltaa (äkkipikaisuus,jatkuva addiktion edelle laittaminen kaikessa, valehtelu, manipulointi ja tietoinen harhaan johtaminen, itsekeskeisyys, ajatusvääristymät (oikeutuksen haku) jne. satuttaa ja sairastuttaa myös addiktin lähellä elävät ihmiset. Perheenjäsenten ja kokoperheen saama tuki auttaa myös addiktia toipumaan ja näkemään addiktion tuhovoiman.

Aiheeseen liittyvät kysymykset sisältävät edelleen liian paljon häpeää, joka estää avoimen keskustelun ja avun hakemisen.

Rahat ei riitä sosiaalipummien ja laiskojen elättämiseen! Priorisoidaan ne, joiden tukemisella on merkitystä ja ennuste hyvä. Ne joita ei kiinnosta 100 % sitoutua päihteettömyyteen / rikoskierteen loppumiseen skipataan. Verrataanpa vankiloiden olosuhteita versus vanhuspalvelut! Laitoksissa ei ole mitään virikkeitä, kukaan ei ulkoiluta. Vangeilla on sitten vaikka mitä oikeuksia. Voidaan opiskella vaikka tohtorin tutkinto jhteiskunnan rahoittamana! Näitä vaan ei saa sanoa ääneen. En yhtään ihmettele, että työssäkäyvät uupuu!

Tehokkainta olisi varhainen ennaltaehkäisy