5. Varallisuuden arvioinnin yhteydessä on perusteltua arvioida, toteuttaisiko/missä laajuudessa avustuksen saaja toteuttaisi kyseistä toimintaa myös ilman avustusta. Erityisen varakkailta toimijoilta on perusteltua periä (suurempi) omavastuuosuus. Varakkuuden arvioinnissa ei tule kuitenkaan tuijottaa yksittäisen/edellisen vuoden tuloslaskelmaa, sillä se ei välttämättä kerro totuutta varakkuudesta. Yksittäisenä vuonna avustuksensaajalla voi olla isojakin poikkeamia kulu- ja tuottopuolella. On myös huomioitava, mistä varallisuus koostuu. Esimerkiksi toimintaan käytettävät tilat eivät ole realisoitavissa. Samoin avustuksen saajan velat tulee huomioida varallisuutta arvioitaessa.

Järjestön varallisuusasemaa ei pidä arvioida yhden vuoden tilinpäätöksen perusteella, koska yksittäiseen tilinpäätökseen voi kohdentua kertaluonteisia ja satunnaisia eriä. SOSTEn kannan mukaisesti katsomme, että toiminnan ennustettavuus ja suunnitelmallisuus edellyttää yhtä tilikautta pidemmän aikavälin huomioimista. Näin ollen tarkasteltavaksi pitäisi ottaa ainakin kolme viimeisintä tilinpäätöskautta.

Varallisuus ja taloudellinen asema on hyvä huomioida, ettei käy niin, että ”rikkaat rikastuu” ja pienemmät eivät saa mahdollisuuksia. Yleisesti varallisuuden tarkastelua ei pidä arvioida yhden vuoden tilinpäätöksen perusteella vaan tarkastella ennemminkin kokonaisuutta ja pidemmältä aikaväliltä.

Varallisuus on hyvä ottaa huomioon avustusten jaossa. STEAn käytäntö siitä, että varakkailta järjestöiltä edellytetään omavastuuta on hyvä.

Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen mielestä taloudellista asemaa tulisi arvioida pidemmällä aikavälillä kuin vain edellisen tilikauden/vuoden tai kuluneen vuoden tuloksen perusteella. Esimerkiksi, useat (muut kuin STEA-rahoitteiset) hankerahoitukset edellyttävät puskuria, minkä järjestöillä tulee olla riittävä kassavirta koko ajan. STEA:lla on hyvä käytäntö, että varakkailta järjestöiltä edellytetään omavastuuosuutta.

Varallisuuden ja taloudellisen aseman arviointi on perusteltua. On myös perusteltua, että varakkaammat hakijat maksavat isomman omarahoitusosuuden (esim. STEA). Toivomme, ettei varallisuus kuitenkaan estä yleisavustusten saamista. Muu varallisuus voi olla sellaista, jota ei voi käyttää esim. tietyn kohderyhmän kanssa tehtävään työhön. Yli 25% omavastuuosuus olisi myös liian suuri toiminnan kannattavana pitämiseen myös varakkaille hakijoille.

Yhtenäisellä tavalla varallisuuden huomioiminen on kannatettavaa.

VaLa ei kuitenkaan pidä kannatettavana, että järjestöjen varallisuutta pidetään valtionavustuksista päätettäessä lähtökohtaisesti negatiivisena tekijänä. Vakaa talous on suotavaa ja yksi merkki hyvästä hallinnosta. Vakaalla taloudella järjestö turvaa varsinaista toimintaansa, työnantajan rooliaan sekä toiminnan kestävyyttä muuttuvissa olosuhteissa. Lisäksi järjestön varallisuus voi olla hyvin monimuotoista ja sitä ei välttämättä voi realisoida. Käytännössä monelle järjestölle on voinut kertyä varallisuutta esimerkiksi kiinteistöjen muodossa testamenttien vastaanottamisen myötä. Järjestöllä ei ehkä ole käytännön tarvetta kiinteistölle, mutta testamentin mukaan sitä ei myöskään saa myydä. Tämänkaltaisten tilanteiden myötä järjestöjen varallisuuden ja sen hyötyjen arvioiminen on hankalaa, joten valtionavustuksia myönnettäessä siihen tulisi suhtautua harkiten ja tarkastella sitä pidemmällä aikavälillä kuin yhden tilikauden ajalta.

Järjestön varallisuusasemaa tulee arvioida yhden vuoden tilinpäätöksen sijaan pidemmällä aikavälillä. Yhteisen arviointitavan luominen kokonaisvarallisuuden vaikutuksesta avustuksiin on kannatettavaa. STEAn käytäntö kokonaisvarallisuuden vaikutuksen arvioinnissa avustuksen määrään sopii uudistuksen pohjaksi. Järjestöjen taloudellinen asema ei saa heikentyä käytäntöjen yhdenmukaistamisen myötä.

Järjestön varallisuusasemaa ei pidä arvioida yhden vuoden tilinpäätöksen perusteella. Yksittäiseen tilinpäätökseen voi kohdentua satunnaisia eriä.

Maakuntien verkostojärjestöjen neuvottelukunta ja Pohjois-Pohjanmaan sosiaali- ja terveysturvayhdistys ry totea, että varallisuus ja taloudellinen asema tulee ottaa huomioon yleisavustusten määrää harkitessa ja varallisuuden arvioinnin tulee olla yhdenvertaista. Varallisuuden arviointia on kuitenkin hyvä tehdä huomioiden useamman kuin yhden vuoden tilinpäätöstiedot.