SOS-Lapsikylä katsoo, että yhtenäiset periaatteet sekä pidemmän aikavälin kuin yhden vuoden tarkastelu olisi hyvä asia. Valtionavustuksissa omavastuuosuuksien määräytyminen on perusteltua siten, että varakkaampi organisaatio maksaa omavastuuta enemmän. Varakas organisaatio pystyy käyttämään saamansa avustusrahat tehokkaasti, ja rakentamaan toiminnan avustusvarojen ja oman varallisuuden avulla niin, että edunsaajien saama hyöty kasvaa. SOS-Lapsikylä näkee, että avustuksensaajan varakkuus voi vaikuttaa omavastuun määrään mutta ei myönnettävän avustuksen määrään.

Yleisavustusten tason tulee olla suhteessa toiminnan laajuuteen. Laajuudessa tulee huomioida myös muu kuin yleisavustusta myöntävän viranomaisen avustama kokonaisuus. Esimerkiksi varainhankinnan tuotoilla ei ole mahdollista rahoittaa esim. järjestön hallintoa, johon kuitenkin myös lahjoituksin toteutettava toiminta nojaa.

Taloudellista asemaa arvioitaessa tarkastelujakson tulee olla useampivuotinen.

Hyvä olisi, jos varallisuutta ja taloudellista asemaa voitaisiin arvioida yhdenvertaisesti. Tässä kuitenkin tulee riittävästi ottaa esimerkiksi työnantajavelvoitteet, jotka korostuvat isommissa organisaatioissa. Varallisuusarvioinnin tulisi olla omaisuuden luokittelun osalta neutraalia. Nykypäivänä ei voi eri tavalla arvioida toimitiloja varallisuutena kuin muuta varallisuutta.

- Järjestöjen varallisuuden ja taloudellisen aseman arvioinnin tulee olla johdonmukaista, läpinäkyvää ja oikeudenmukaista.
- Taloudellisen aseman huomiointi ei saa merkitä sitä, että järjestöjä rangaistaan oman varainhankinnan kehittämisestä ja/tai toiminnan tuloksellisuudesta.
- Yhtenäinen arviointi ei saa merkitä sitä, että samoihin järjestöihin kohdistuu eri avustuskanavissa kertautuen kohtuuttomasti sellaisia avustusta vähentäviä mekanismeja, jotka tosiasiallisesti rankaisevat omasta varainhankinnasta tai tuloksellisesta toiminnasta.
- Varallisuuden ja taloudellisen aseman arviointi tulee tehdä kulloinkinpidemmältä ajanjaksolta kuin yhdeltä tilikaudelta / kalenterivuodelta.

Periaatteena varallisuuden arvioiminen on kannatettava ajatus. Varallisuuden arviointi yhtenäisillä mittareilla voi olla haastavaa, koska järjestöjen varallisuusrakenne voi poiketa merkittävästi toisistaan. Vaikka tase sinänsä olisi suuri, niin se voi olla vaikeasti realisoitavissa. Varallisuudella voi olla tiukat korvamerkinnät, jolloin sitä ei voida tosiasiallisesti käyttää kaikkeen toimintaan.