Vantaan Järjestörinki ry kannattaa valtionavustuskäytäntöjen uudistusjaoston esitystä järjestöjen EU-hankkeiden osarahoittamisesta nykyistä laajemmin vuodesta 2026 alkaen. Tämä on tärkeä ja tarpeellinen avaus, joka voi edistää kansalaisyhteiskunnan osallistumista eurooppalaiseen kehittämistyöhön ja lisätä Suomen EU-rahoituksen hyödyntämistä. Samalla kuitenkin korostamme, että uudistuksen onnistuminen edellyttää rakenteellisia helpotuksia ja erityishuomion kiinnittämistä pienten ja alueellisten toimijoiden tilanteeseen.
Keskeiset haasteet järjestöjen EU-hanketyössä:
• Hallinnollinen kuormitus ja byrokratia
EU-hankkeiden – erityisesti ESR-hankkeiden – hallinnointi on raskasta ja edellyttää asiantuntemusta, jota kaikilla järjestöillä ei ole. Erityisesti pienet ja vapaaehtoispohjalta toimivat yhdistykset jäävät helposti osallistumismahdollisuuksien ulkopuolelle.
• Pitkät maksatusten viiveet
Hidas maksatus aiheuttaa kassavirtaongelmia. Useimmilla järjestöillä ei ole taloudellisia puskureita odottaa kuukausia rahoituksen kotiutumista. Tämä on estänyt osallistumisen useissa tapauksissa, vaikka toiminta olisi ollut sisällöllisesti erittäin vaikuttavaa.
• Omarahoitusvaatimus on kohtuuton monille järjestöille
Monilla järjestöillä ei ole mahdollisuutta kattaa omarahoitusosuutta, vaikka niillä olisi selvä paikallinen tarve ja toimintakyky toteuttaa hankkeita. Tämä rajoittaa etenkin alueellista kehittämistyötä ja sulkee pois juuri ne toimijat, jotka usein ovat lähimpänä kohderyhmiä.
Ehdotuksemme tilanteen korjaamiseksi:
1. Selkeät valtakunnalliset linjaukset EU-hankkeiden osarahoituksesta
o Rahoitusperiaatteet ja tukikelpoisuuden ehdot on määriteltävä avoimesti ja yhdenmukaisesti kaikille järjestöille.
o Viestintä ja ohjeistus tulee koota helposti saavutettavaan muotoon – esimerkiksi keskitettyyn materiaaliportaaliin.
2. Joustavat mallit: ennakkomaksu tai vaiheittainen maksatustuki
o Osarahoitus tulisi voida myöntää etupainotteisesti tai vaiheittain, jotta hankkeet eivät kaadu kassavirtariskeihin.
o Tämä parantaisi merkittävästi pienten ja keskisuurten järjestöjen osallistumismahdollisuuksia.
3. Omarahoitusosuuden poistaminen erityistilanteissa tai tietyillä alueilla
o Esitämme, että harkitaan mahdollisuutta myöntää EU-hankkeisiin 100 % rahoitusta niille järjestöille, joiden toiminta painottuu alueille, joilla resurssit ovat heikot mutta tarpeet suuria.
o Tämä tukisi alueellista yhdenvertaisuutta ja mahdollistaisi kehittämistyön myös niissä kunnissa, joissa järjestökenttä ei ole vielä vahvasti institutionalisoitunut.
Tasa-arvoisen osallistumisen turvaaminen:
On tärkeää varmistaa, ettei valtion osarahoitus ohjaa voimavaroja epäsuorasti vain suurille, hallinnollisesti vahvoille järjestöille. Kansalaisyhteiskunnan vahvuus on sen monimuotoisuudessa – myös paikallisesti toimivilla, matalan kynnyksen yhdistyksillä on tärkeä rooli. Erityisesti vapaaehtoistoimintaan nojaavien ja maahanmuuttajayhteisöjä palvelevien järjestöjen tulee päästä osaksi EU-rahoitteista kehittämistyötä yhdenvertaisin ehdoin.
Resursointi ei saa tapahtua muun kansalaisjärjestötyön kustannuksella:
Kehitys vaatii lisäresursseja. Mikäli osarahoitusta ei rahoiteta erillisillä määrärahoilla, vaarana on, että EU-hankkeiden osarahoitus toteutetaan leikkaamalla muuta kansalaisjärjestötyötä. Tämä voi heikentää perustyötä tekevien järjestöjen toimintaa ja syödä uudistuksen mahdollisen vaikuttavuuden.

Frame Contemporary Art Finland kannattaa ehdotusta. Uudistuksessa tulee huomioida seuraavat näkökulmat

- osarahoitusta tulee voida hakea joustavasti, jotta hakuaikataulut eivät muodostu ongelmaksi.
- osarahoitusta tarvitaan myös kassavirran hallintaan, koska useissa tapauksissa EU-maksatukset tehdään hankkeen päätyttyä.
- selkeät ja yhtenäiset linjaukset, mitä omarahoitusosuuteen voidaan sisällyttää
- toteutuakseen tämä tavoite tarvitsee ennen kaikkea uusia avustusmäärärahoja kanavoitavaksi nimenomaan EU-hankkeiden osarahoittamiseen. Jatkuvan toiminnan avustusmäärärahojen sitominen EU-hankkeiden osarahoittamiseksi tosiasiallisesti saattaisi kaventaa avustuksen saajien omaa harkintavaltaa.
- lisäksi tarvitaan rakenteellisia muutoksia, jotka keventävät EU-hakemusten tekemistä ja hankkeiden hallinnointia. Tällä hetkellä ainakin kulttuurin EU-rahoituksesta iso osa kanavoituu isoille vakiintuneille hanketoimijoille (esim. AMK) ja pienten toimijoiden on vaikea päästä rahoituksen piiriin. Osasyy on varmasti myös valmiuksien ja osaamisen puute, joita tulee tukea. Tämä onnistuu mm. takaamalla riittävä toiminnan perusrahoitus, jotta organisaatiot voivat palkata riittävästi henkilöstöä, jolloin hakemusvalmistelu ja toiminnan kehittäminen on mahdollista.
- joissakin tapauksissa omarahoituksesta luopuminen kokonaan voi olla perusteltua, esimerkiksi alueellisen kehittämisen näkökulmasta alueilla, joilla järjestökenttä on heikommin resursoitu mutta toiminnallisesti merkittävä.

Pidämme tärkeänä EU-hankkeiden osarahoituksen mahdollistamista järjestöille ja sitä kautta EU-hankkeista nykyistä suuremman rahoituksen saamista kansallisesti. EU-hankkeet ovat hallinnollisesti varsin raskaita, ja onkin tarpeen edistää nykyistä joustavampaa ja helpommin hallinnoitavaa mallia itse EU-hankkeisiin sekä vahvempaa kansallista tukea EU-hankehakuihin ja raportointeihin.

Kannatamme jaoston ehdotusta siitä, että valtionapuviranomaiset osarahoittavat järjestöjen EU-hankkeita nykyistä laajemmin vuodesta 2026 alkaen.

Huomioitavaa kuitenkin on, että monet järjestöt, erityisesti pienet ja alueelliset, voivat jäädä rahoituksen ulkopuolelle, sillä EU-hankkeet vaativat hallinnollista erityisosaamista. Lisäksi huomioitavaa on, että EU-hankkeiden maksatuspäätökset voivat viipyä, mikä voi aiheuttaa merkittäviä taloudellisia haasteita järjestön perustoimintaan. EU-rahoitus on kuitenkin mahdollisuus, joten siihen tulisi saada koulutusta ja ohjausta, jotta myös pienemmillä järjestöillä olisi mahdollisuus hakea EU-rahoitusta yksin tai yhdessä muiden toimijoiden kanssa.

Satakunnan yhteisökeskus ja Maakuntien verkostojärjestöjen neuvottelukunta toteavat, että ehdotus EU-hankkeiden omavastuuosuuden kattamisesta valtionavustuksilla on erittäin kannatettava. Suomi tarvitsee vahvempaa kykyä hyödyntää EU-rahoitusta myös kansalaisjärjestötoiminnassa.
Valtionavustusjärjestelmään tulee luoda pysyviä mekanismeja, joilla jatkossakin tuetaan EU-hankerahoituksen omavastuuosuuksien kattamista. Tärkeää olisi myös saada näiden EU-hankkeiden osarahoitusten hakemisesta mahdollisimman joustavaa. Erilaisia EU-hankehakuja avautuu vuoden eri aikoina, joten myös tuon osarahoituksen hakeminen tulisi olla mahdollista ympärivuotisesti tai vähintään useamman kerran vuodessa.
Maakunnallisia ja alueellisia verkostojärjestöjä voitaisiin hyödyntää tuki- ja koordinaatiotahoina EU-hakemuksissa, mikä lisäisi yhteishankkeiden syntymistä erityisesti pienempien järjestöjen keskuudessa.

FDUV anser att det i sig är bra att staten en vill öka möjligheterna för civilsamhällsorganisationer att söka EU-projektfinansiering. Samtidigt ser vi att en stor utmaning är att mindre organisationer har svårare att ta del av EU-finansiering, eftersom processerna förutsätter ett särskilt kunnande och administrationen av EU-projekt är ganska omfattande. Därmed skulle EU-projekt öka organisationernas administrativa börda. Organisationer som FDUV som representerar en liten sårbar grupp (svenskspråkiga personer med intellektuell eller liknande funktionsnedsättning) har också svårt att noteras i stora projektkluster.

• Muistiliitto kannattaa ehdotusta osarahoituksen myöntämiseksi EU-hankkeisiin.
• EU-hankkeiden hakeminen ja hallinnointi vaatii monesti paljon resursseja, erityisesti uusilta toimijoilta. EU-rahoituksen suurempi hyödyntäminen edellyttäisi siis muutakin kuin tukea rahoitukseen

Pidämme ajatusta järjestöjen EU-hankkeiden osarahoittamisesta valtionavustuksilla periaatteessa hyvänä, mutta sen toimivuuden ja kiinnostavuuden ratkaisee lopulta valittavan mallin toimivuus ja se, että tämä osarahoitus ei vähennä jatkuvan toiminnan rahoitusta. Järjestöjen rahoituksen hankepainotteisuus ohjaa vahvasti järjestöjen toiminnan painopisteitä, kaventaa osaltaan näiden autonomiaa ja lisää hallinnollista taakkaa. Kannatammekin vahvasti yleisavustuspainotteisuutta ja emmekä toivo, että hankerahoituspainotteisuutta kasvatetaan, myöskään näin epäsuorasti.

Pidämme jaoston tapaan mahdollisena, että valtionavustusten myöntäminen EU-hankkeiden osarahoittamiseksi voi lisätä järjestöjen mahdollisuuksia ja kiinnostusta hakea EU-rahoitusta. Yhdymme Nuorisoala RY:n näkemykseen siitä, että toteutuakseen tämä tavoite tarvitsee ennen kaikkea uusia avustusmäärärahoja kanavoitavaksi nimenomaan EU-hankkeiden osarahoittamiseen nykyisistä yleisavustuksista tarkoitukseen jyvittämisen sijaan yllä kuvaamiemme syiden takia. Huomautamme kuitenkin, että osarahoituksen valtionavustuksilla mahdollistaminen ratkaisee vain osan haasteesta, sillä myös suuremmille ja vakavaraisemmille järjestöille EU-rahoituksen hakeminen ei välttämättä aina ole kiinnostavaa sen merkittävän raportointi- ja hallinnointitaakan takia.

Jaosto tunnistaa haasteeksi järjestöjen rajalliset valmiudet hakea ja hallinnoida EU-hankkeita. Myös me tunnistamme tämän osaamisen kehittämisen tarpeen. Samalla haluamme huomauttaa, että ainoastaan kouluttaminen ei ratkaise pitkän tähtäimen hallinnollisen taakan haastetta, jos hallinnon osaavat hakijat saattavat valita olla hakematta hanketta resurssien puutteen takia tai arvioidessaan, että hankkeen pienuuden tai lyhytaikaisuuden takia EU-hankerahoitusta ei kannata hakea. Näemme, että seuraavaa monivuotista rahoituskautta valmisteltaessa Suomen olisi hyvä pyrkiä vaikuttamaan, että rahoitusohjelmien hakujen hallinnollista taakkaa järkevöitetään.

Liikuntalääketiede Suomi: Kannatamme osarahoituksen saamista EU-hankkeisiin. EU-rahoituksen kanavoiminen Suomeen on tärkeää. Osarahoitus mahdollistaisi uusien toimijoiden EU-rahoituksen haun ja pienentäisi pienien toimijoiden taloudellista painetta omarahoitukseen.

HyTe ry ja Maakuntien verkostojärjestöjen neuvottelukunta toteaa, että ehdotus EU-hankkeiden omavastuuosuuden kattamisesta valtionavustuksilla on erittäin kannatettavaa. Suomi tarvitsee vahvempaa kykyä hyödyntää EU-rahoitusta myös kansalaisjärjestötoiminnassa.
Valtionavustusjärjestelmään tulee luoda pysyviä mekanismeja, joilla jatkossakin tuetaan EU-hankerahoituksen omavastuuosuuksien kattamista. Tärkeää olisi myös saada näiden EU-hankkeiden osarahoitusten hakemisesta mahdollisimman joustavaa. Erilaisia EU-hankehakuja avautuu vuoden eri aikoina, joten myös osarahoituksen hakeminen tulisi olla mahdollista ympärivuotisesti tai vähintään useamman kerran vuodessa.
Maakunnallisia ja alueellisia verkostojärjestöjä voitaisiin hyödyntää tuki- ja koordinaatiotahoina EU-hakemuksissa, mikä lisäisi yhteishankkeiden syntymistä erityisesti pienempien järjestöjen keskuudessa.