Satakunnan yhteisökeskus ja Maakuntien verkostojärjestöjen neuvottelukunta toteavat, että:
1. Vähenevät valtionavustukset luovat tällä hetkellä painetta tiukempaan valintaan ja vaikuttavuusperusteiseen rahoitukseen. On kuitenkin tärkeää tunnistaa, että vaikuttavuus ei aina ole suoraan mitattavissa (esim. ennaltaehkäisy, yhteisöllisyys, osallisuus) eikä synny ilman ennakoitavaa ja pitkäjänteistä tukea.
2. Valtionavustustoiminnan yhtenäistäminen ja yksinkertaistaminen on kannatettava, mutta samalla on varottava, ettei keskitetty järjestelmä suosisi vain isoja tai jo valmiiksi verkottuneita toimijoita. Tarvitaan keskenään linjassa olevia avustusmekanismeja eri tasoilla (valtio, hyvinvointialue, kunta), joilla varmistetaan erikokoisten, eri väestöryhmiä ja alueita edustavien järjestöjen rahoitusmahdollisuudet.
3. Maakunnissa ja pienemmillä paikkakunnilla toimivien järjestöjen toimintakyvyn varmistaminen on keskeistä kansalaisten hyvinvoinnin ja yhteisöjen elinvoiman kannalta.
4. Leikkauksia suunnitellessa järjestöillä täytyy olla mahdollisuus suunnitella itse, miten leikkaukset tai muutokset kohdentuvat ja toteutuvat järjestön toiminnassa, jotta ei leikata toiminnasta pois sellaista osaa, jonka puuttuminen pahimmillaan lopettaa jonkin vaikutuksiltaan merkittävän toiminnan kokonaisuudessaan. Tärkeää on muistaa, että järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta on demokraattisen yhteiskuntamme ja oikeusvaltiomme olennainen kulmakivi.

Vi understöder SOSTEs framställan om att det snabbt görs åtgärder för att minska organisationernas administrativa börda genom att bevilja bidrag i större helheter, som allmänna bidrag. Detta ökar deras möjligheter att anpassa verksamheten efter aktuella behov, ökar genomslagskraften och förbättrar produktiviteten genom att den administrativa bördan minskar. Övergången till större bidragshelheter möjliggör också förändringar i verksamhetens innehåll och skapandet av nytt utan att behöva starta projekt.

• Valtionavustustoiminnan yhtenäistäminen on kannatettavaa. Tulee kuitenkin varoa, ettei keskitetty järjestelmä suosi vain suuria toimijoita.
• Myös eri tasoilla olevat avustusjärjestelmät tulee huomioida ja varmistaa niiden toimivuus (valtio, hyvinvointialue, kunta). Erityisesti kansalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kannalta alueelliset ja paikalliset järjestöt ovat tärkeitä.
• Vaikuttavuuden syntyminen edellyttää pitkäjänteistä ja ennakoitavaa rahoitusta. Vaikuttavuuden toteutuminen ja mittaaminen esimerkiksi ennaltaehkäisyn tai osallisuuden kannalta ja vaatii ja pidempään ajanjaksoa.
• Järjestön tulee voida itse suunnitella ja toteuttaa valtionavustusleikkausten kohdentaminen. Muutoin vaarana on, että avustusleikkaukset toteutuvat on toiminnan kannalta epätarkoituksenmukaisesti.
• Selkeät ja yhtenäiset käytännöt ovat toivottavia sekä rahoittajan että järjestöjen kannalta ja mahdollistavat pitkäjänteisen ja vaikuttavan työn.

Liikuntalääketiede Suomi: Valtionavustuskäytäntöjen uudistamisen tulee edistää tutkimus- ja kehittämistyön jatkuvuutta ja vaikuttavuutta. Avustuskäytäntöjen ennakoitavuus ja pienempi byrokratia säästää olennaisella tavalla resursseja kehittämiseen. Avustuksen haussa sähköisen järjestelmän tulee olla käyttäjäystävällinen ja nykyaikainen.

HyTe ry ja Maakuntien verkostojärjestöjen neuvottelukunta toteaa, että:
1. Vähenevät valtionavustukset luovat tällä hetkellä painetta tiukempaan valintaan ja vaikuttavuusperusteiseen rahoitukseen. On kuitenkin tärkeää tunnistaa, että vaikuttavuus ei aina ole suoraan mitattavissa (esim. ennaltaehkäisy, yhteisöllisyys, osallisuus) eikä synny ilman ennakoitavaa ja pitkäjänteistä tukea.
2. Valtionavustustoiminnan yhtenäistäminen ja yksinkertaistaminen on kannatettava, mutta samalla on varottava, ettei keskitetty järjestelmä suosisi vain isoja tai jo valmiiksi verkottuneita toimijoita. Tarvitaan keskenään linjassa olevia avustusmekanismeja eri tasoilla (valtio, hyvinvointialue, kunta), joilla varmistetaan erikokoisten, eri väestöryhmiä ja alueita edustavien järjestöjen rahoitusmahdollisuudet.
3. Maakunnissa ja pienemmillä paikkakunnilla toimivien järjestöjen toimintakyvyn varmistaminen on keskeistä kansalaisten hyvinvoinnin ja yhteisöjen elinvoiman kannalta.
4. Leikkauksia suunnitellessa järjestöillä täytyy olla mahdollisuus suunnitella itse, miten leikkaukset tai muutokset kohdentuvat ja toteutuvat järjestön toiminnassa, jotta ei leikata toiminnasta pois sellaista osaa, jonka puuttuminen pahimmillaan lopettaa jonkin vaikutuksiltaan merkittävän toiminnan kokonaisuudessaan. Tärkeää on muistaa, että järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta on demokraattisen yhteiskuntamme ja oikeusvaltiomme olennainen kulmakivi.

Kuntoutussäätiö pitää erittäin tärkeänä sitä, että avustusmäärän supistuessa kevennetään järjestöjen hallinnollista taakkaa. Tavoite tulisi olla siirtyminen kohti suurempia avustuskokonaisuuksia. Yleisavustuksen painoarvoa tulisi lisätä järjestöjen avustuksissa. Yleisavustukset antavat pitkäkestoisen pohjan toiminnan suunnittelulle, kehittämiselle ja toteuttamiselle. Hankeavustukset ovat hyvä lisä, mutta perustoiminnan kehittäminen vaihtelevien hankeavustusten varassa on haastavaa ja vaikeuttaa pitkän aikavälin strategista suunnittelua.

STM/STEAn osalta on jo useiden hallitusten hallitusohjelmissa tavoiteltu hallinnollisen taakan pienentämistä. On käynyt päinvastoin. Hyvän hallinnon mukaisesti samaa asiaa ei tulisi kysyä kuin kerran. Kaksinkertainen raportointi ei ole hyvän ja tehokkaan hallinnon mukaista. Mikäli STEA ei anna vuosittain erillisiä tuloksellisuuspalautteita kuin tietyistä kohteista niin silloin tieto tulisi kerätä vain niistä kohteista, joista palaute annetaan.

Yleisavustus on monelle järjestölle toiminnan perusta, joka suoraan tukee kohdennettua toimintaa sekä hankkeita. Yleisavustuksella varmistetaan hyvän hallinnon periaatteiden toteutuminen sekä toimivat rakenteet (mm. talous- ja henkilöstöhallinto, ICT ja toimitilat) sekä turvataan toiminnan jatkuvuus.

Järjestön näkökulmasta on tärkeää, että avustuksen hakemisen, päätösten sekä maksatuksen aikataulut ovat ennalta sovittuja ja niissä pyritään pitäytymään. Järjestöt vastaavat isoista toimintakokonaisuuksista, mutta kassavarat ovat monesti riippuvaisia avustuksista. Avustusjärjestelmän ennakoitavuus on vastuullisen talouden pidon sekä tehokkaan toiminnanjärjestämisen ehto.

Eri ministeriöiden ja hallinnonalojen osalta käytännöt poikkeavat. Hakijan näkökulmasta olisi hyvä, että haku-, myöntämis- ja maksatusaikataulut olisivat koottuna yhteen paikkaan. Aikataulusta poikettaisiin vain vahvoin perustein ja hakijoita informoitaisiin tästä hyvissä ajoin. Toiminta käytännöt eivät ole yhdenvertaisia eri hallinnonaloilla. Tällä hetkellä merkittävin hallinnollinen taakka kohdistuu STEA-avustuksilla toimiviin sosiaali- ja terveysalan järjestöihin.

Myönteisenä asiana on syytä korostaa, että sosiaali- ja terveysministeriössä toimivan STEA:n käytäntö on ollut toimiva, jossa on avustusten osalta annettu kolmelle vuodelle avustussuunnitelma. Tämä on helpottanut toiminnan ennakoitavuutta sekä pitkäjänteisyyttä. Lisäksi ennustettavuus avustuskäytännöissä auttaa muutostilanteissa, jolloin järjestö pystyy hyvissä ajoin toimimaan, jos avustustaso on laskemassa.

Järjestöt ovat luoneet Suomeen merkittäviä sosiaalisia ja hyvinvointia lisääviä innovaatiota. Avustuksiin kohdistuvat leikkaukset uhkaavat tätä kehitystä, koska hankerahoitusta pienennetään. Suomeen on tullut verrattain vähän EU-rahaa, joka osin johtuu epäselvistä käytänteistä omavastuuosuuden kanssa, osaamisen sekä resurssin puutteesta raskaiden raportointijärjestelmien kanssa.

Avustuksissa tulisi kuitenkin ottaa huomioon tarveharkinta, koska järjestöt eivät ole samalla viivalla varainhankinnan osalta. Esimerkiksi verovähennysoikeus lahjoituksista on myönnetty vain osalle järjestöistä. Lisäksi osalla organisaatioista on pitkät perinteet varainhankinnassa, toisilla varainhankinnan aloittaminen vaatii merkittäviä alkuinvestointeja. Yleisavustusta tulisi voida jatkossa käyttää oman varainhankinnan kehittämiseen.

On myös huomioitava, että lahjoitusmarkkinan suuruutta ei ole Suomessa ymmärtääksemme kattavasti arvioitu. Kaikki eivät pysty pärjäämään varainhankinnassa tilanteessa, jossa valtionavustukset pienenevät ja kilpailu lahjoituksista kovenee.

Valtionavustusten käytössä tulisi pyrkiä niiden tarkoituksenmukaiseen kohdentamiseen ja joustavuuteen esimerkiksi tilanteessa, jossa järjestöllä on samasta rahoituslähteestä useita erillisiä avustuskohteita. Tarvittaessa rajattujen muutosten tekemiseen esimerkiksi avustuskohteiden välillä tulisi suhtautua nykyistä huomattavasti joustavammin ja purkaa järjestöjen avustuksiin liittyvää byrokratiaa.

STM:N AVUSTUSKÄYTÄNTÖJEN KEHITTÄMINEN

STEA:n rahoittaman toiminnan raportointikäytännöissä on useita kehittämiskohteita. Raportointivastuun pienentäminen, hakuprosessin keventäminen sekä talousseurannan yksinkertaistaminen voisivat vähentää hallinnollista taakkaa ja helpottaa resurssien kohdentamista varsinaiseen toimintaan. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi tuloksellisuusraportoinnin harventamista kerran kahdessa vuodessa toteutettavaksi.

Raportointikäytännöistä tulisi tehdä selvitys, jossa arvioidaan, kuinka paljon raportointi maksaa ja kuinka paljon työaikaa (htv) se vie. Näin voitaisiin tarkastella raportoinnin vaikuttavuutta suhteessa sen vaatimiin resursseihin ja mahdollisesti optimoida prosessia. STEA-avustuksiin kohdentuvat laillisuustarkastukset ovat ilmeisesti ajallisesti kestäneet yli vuoden myös tilanteissa, joissa merkittäviä tarkastushavaintoja ei ole tehty ja avustukset on käytetty avustusehtojen mukaisesti.

Valtionapuviranomaisen tulisi tarjota järjestöille työkaluja ja konkreettista palautetta toiminnan kehittämiseen, jos avustuksen tuloksia raportoidaan vuosittain. Tämä mahdollistaisi arviointikäytäntöjen kehittymisen niin, että ne tukevat järjestöjä toiminnan parantamisessa. Laajaa toiminnan arviointia ei tule edellyttää, mikäli arvioinnin toteuttamiselle ei myönnetä resursseja. Mikäli laajempaa arviointia edellytetään, niin se tulee huomioida avustuskokonaisuuksien budjetoinnista.

Raportointilomakkeet eivät ole tällä hetkellä riittävän selkeitä ja ohjeet voivat olla vaikeaselkoisia, joten niiden kehittäminen on tarpeellista. Lomakkeiden merkkimäärä on usein liian pieni, jotta laajaa ja monivaiheista toimintaa voitaisiin kuvata kattavasti. Tämä asettaa isot ja pienet toiminnot eriarvoiseen asemaan. Tulisi varmistaa, että järjestöllä on raportointijärjestelmässä todelliset mahdollisuudet kuvata koko toiminnan laajuus, koska tietoa käytetään tuloksellisuusarvioinnin pohjana.

Hankkeiden osalta tuloksia STEA:ssa raportoitu hankkeen alkuvaiheessa, jolloin toiminnan kehittäminen on vielä kesken. Olisi hedelmällisempää pohtia voisiko etenemistä seurata esimerkiksi seurantakäynnillä raportin sijaan. Loppuraportissa voisi raportoida hankkeella saadut tulokset. Tällöin on tarpeen miettiä, voisiko hankkeille antaa enemmän resursseja ja aikaa tuloksien mittaamiseen ja raportointiin.

TULOKSELLISUUDEN ARVIOINNISTA

Arvioinnin toteutuksen tulee olla läpinäkyvää ja järjestöjen suoriutumisesta tulee viestiä avoimesti. Vaikuttavuuden todentamisesta tulisi myös saada palautetta viranomaiselta, jotta toimintaa ja erityisesti raportointia voidaan viedä oikeaan suuntaan.

Viranomaisen tekemien arviointisuunnitelmien riskinä on kuitenkin, että järjestöjen hallinnollinen työ lisääntyy ja arviointi kohdistuu vääriin ja epätarkoituksenmukaisiin kokonaisuuksiin. On myös ymmärrettävä, että eri asioiden mittaaminen vaatii erilaisia resursseja. Perusteltua ei ole kerätä sellaista raportointitietoa, jonka keruun tarkoitusta ei ole määritelty, tai tietoa ei suunnitella lainkaan hyödynnettävän.

Erityisesti ehkäisevän työn, terveyden edistämisen ja vaikuttamistoiminnan tulosten mittaaminen on haasteellista verrattuna ns. "korjaavaan" yksilötason toimintaan, jossa tuloksia saattaa olla helpompi osoittaa nopeammin. Ennaltaehkäisy tai rakenteisiin, ml. lainsäädäntö, vaikuttamisen vaikuttavuus on usein suurempaa, mutta tuloksien todentaminen vaatii merkittäviä resursseja, joita yksittäisillä järjestöillä ei ole. Laajempiin muutoksiin vaikuttavat myös lukuisat yhteiskunnalliset tekijät ja esimerkiksi lainsäädäntöön sekä sääntelyyn liittyvät päätökset.

Arviointia kehitettäessä tulisi taata järjestöjen autonomia ja mahdollisuus toimia joustavasti. Liian tiukoilla kriteeristöillä ja arviointisuunnitelmilla sementoidaan toimintaa, jolloin kehittämiseen ei ole insentiivejä.

JÄRJESTÖTOIMINNAN MERKITYKSESTÄ

Rahoituksen suunnittelussa olisi otettava huomioon ilmiöiden yhteiskunnallinen merkitys ja tilannekuva esimerkiksi keskeisiin kansaterveysindikaattoreihin nojautuen. Tietopohjan rakentamisen lisäksi on tärkeää tarkastella, kuinka hyvin tietoa kerätään ja hyödynnetään rahoituksen kehittämisessä.

Onko olemassa resursseja tiedon kokoamiseen ja analysointiin? Onko järjestöillä mahdollisuus tehdä yhteistyötä sektoritutkimuslaitosten, kuten THL:n kanssa, jotta tiedolla johtaminen olisi entistä perustellumpaa ja vaikuttavampaa? Yhteistyö tutkimuslaitosten kanssa voisi tuoda lisää syvyyttä ja tarkkuutta päätöksentekoon ja toiminnan arviointiin.

Suomalaisesta järjestörahoituksesta tulisi toteuttaa “markkinakatsaus”, jossa tarkasteltaisiin, kuinka suuri esimerkiksi lahjoitus-, yritysyhteistyö- tai säätiörahoitus oikeastaan on Suomessa.

Yleisenä huomiona on tärkeä tiedostaa, että kansalaisjärjestöt tarjoavat toimintaa, jota julkinen sektori ei usein pysty tuottamaan. Syynä tähän voivat olla esimerkiksi poliittisen kiinnostuksen puute, hallinnon jäykkyys tai resurssien riittämättömyys. Järjestöt tuovat jäsenistönsä kautta esiin useiden erityisryhmien näkemyksiä julkiseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Näin järjestöt edistävät näiden ryhmien osallisuutta yhteiskunnassa. Tätä kautta valtio voi toimeenpanna parempia päätöksiä, jotka huomioivat lainsäädännön vaikutukset laajemmin kaikkien kansalaisten näkökulmasta. Kansalaisjärjestöt toimivat myös vallan vahtikoirina, vahvistavat yhteiskunnan kriisinkestävyyttä ja ovat keskeinen osa toimivaa demokratiaa. Julkisen vallan on tärkeää tiedostaa järjestölähtöisen toiminnan vahvuudet myös tulevaisuudessa. Vahva kolmas sektori on kaikkien kansalaisten sekä julkisen vallan ja yksityisen sektorin etu.

Avustuskäytännöissä on myös hyvä huomioida, miten esimerkiksi järjestöjen yhteistyöhön tai yhdistymiseen kannustetaan. Isommat kokonaisuudet voivat antaa skaalaetuja ja mahdollistavat hyvien käytänteiden levittämisen valtakunnallisesti.

Vi vill betona att statsunderstödsreformerna måste utformas så att de inte missgynnar små, mångsidiga organisationer inom språkliga minoriteter som den finlandssvenska befolkningen. Det är vanligt att vi måste samla flera verksamhetsområden under en och samma förening, eftersom det annars inte finns tillräcklig kapacitet att driva flera separata organisationer. Detta gör det svårt att erhålla allmänt understöd, men vi har stort behov av riktade verksamhetsunderstöd för att kunna fortsätta vår samhällsnyttiga verksamhet. Ett flexibelt och inkluderande understödssystem är avgörande för att upprätthålla ett levande civilsamhälle också på svenska i Finland.

Kuuloliitto pyytää ministeriöltä selvitystä siitä, miksi vuoden 2024 puoliväliriihen kirjausta yleisavustuspainotteisuudesta on raporttiluonnoksessa muokattu lisäämällä siihen maininta kohdennetuista yleisavustuksista. Lisäksi luonnoksessa on poistettu kirjaus tavoitteesta vähentää hallinnollista taakkaa.

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen valtionavustuksista ollaan leikkaamassa kokonaisuudessaan yli kolmannes tällä hallituskaudella. Sekä ääneen, että aiemmin myös kirjallisesti lausuttu tavoite on ollut leikkauksista huolimatta turvata järjestöjen ydintoiminta, muun muassa keventämällä samaan aikaan hallintoa. Ollaanko tästä tavoitteesta luovuttu?

Kuuloliitto pitää välttämättömänä, että sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustukset myönnetään jatkossa pääsääntöisesti yhtenä yleisavustuksena. Näin turvataan parhaiten järjestöjen resurssien kohdentuminen vaikuttavaan toimintaan hallinnon ja rakenteiden sijasta. Tämä olisi myös kansalaisjärjestöstrategian ja hallituksen alkuperäisen kehysriihilinjauksen mukaista.

Tällä hetkellä jokaisesta avustuskohteesta tehdään erikseen vuosiselvitys ja jokaiselle yleisavustukselle sekä kohdennetulle yleisavustukselle haetaan vuosittain jatkorahoitusta erillisellä avustushakemuksella. Lisäksi avustuskohteista tehdään tuloksellisuusraportti pyydettäessä. Tämä useiden yleisavustusten samanaikainen käyttö lisää huomattavasti hallinnollista taakkaa. Samalla se johtaa toimintojen siiloutumiseen, joka haittaa työn tehokkuutta ja ketteryyttä.

Sanna Kaijanen
Toiminnanjohtaja
Kuuloliitto ry

Lisätietoja: asiantuntija Anniina Horto-Lönnqvist, anniina.horto-lonnqvst@kuuloliitto.fi, puh. 044 752 5561.

Hali haluaa korostaa sitä, että uudistukset tulee toteuttaa järjestölähtöisesti ja tiiviissä vuoropuhelussa järjestökentän kanssa. Järjestöjen osallistumista myös valmistelu- ja kehittämistyöhön on vahvistettava nykyisestä. Rahoitusjärjestelmän tulee kaikissa tilanteissa tukea järjestöjen autonomiaa, mahdollistaa niiden toiminnan yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja tukea kansalaistoiminnan monimuotoisuutta.