Kaikki kohdat uusiksi ja enemmän kohderyhmien huomioimista.

Kyllä. Strategiasta puuttuu lupaus esteettömyydestä ja saavutettavuudesta sekä sitoutuminen vammaisten ja pitkäaikaissairaiden yhdenvertaiseen huomioimiseen kaikissa palveluissa. Lisäksi tarvitaan lupaus vammaisten aidosta osallistamisesta päätöksentekoon.

Muutoslupaukset eivät huomioi kaikkia asiakasryhmiä riittävästi ja ovat terveydenhuolto-painotteisia. Muutoslupausten toteuttaminen vaatii todella paljon työtä, ja ei ole missään nimessä helppo tehtävä. Muutos on mahdollinen, mutta se edellyttää organisaatiokeskeisyydestä ja siiloista luopumista ja sitä, että oikeasti työtä tehdään kaikilla palvelulinjoilla ja -alueilla sekä -yksiköissä asiakaslähtöisesti. Mikäli näin ei tapahdu, kaikki muutoslupaukset eivät pysty ikinä toteutua. Henkilöstön ääntä tarvitaan erittäin paljon tässä työssä.

Muutoslupaukset eivät huomioi kaikkia asiakasryhmiä riittävästi ja ovat terveydenhuolto-painotteisia. Muutoslupausten toteuttaminen vaatii todella paljon työtä, ja ei ole missään nimessä helppo tehtävä. Muutos on mahdollinen, mutta se edellyttää organisaatiokeskeisyydestä ja siiloista luopumista ja sitä, että oikeasti työtä tehdään kaikilla palvelulinjoilla ja -alueilla sekä -yksiköissä asiakaslähtöisesti. Mikäli näin ei tapahdu, kaikki muutoslupaukset eivät pysty ikinä toteutua. Henkilöstön ääntä tarvitaan erittäin paljon tässä työssä.

Strategialuonnos nostaa esiin varautumisen ja kriittisten palveluiden turvaamisen, mutta moni keskeinen kysymys jää avoimeksi ja edellyttää jatkotyöstöä.

Kriittisten palveluiden määrittely
• Strategiassa ei ole tarkkarajaista määritelmää siitä, mitä kriittiset palvelut ovat Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella.
• On välttämätöntä täsmentää, sisältyvätkö kriittisiin palveluihin esimerkiksi ensihoito, päivystys, kotihoito, sosiaalipäivystys, lääkkeiden jakelu ja pelastustoimi – vai vielä laajempi joukko palveluja.
• Ilman selkeää määrittelyä vaarana on, että kriittisyys käsitetään liian laajasti ja resurssit hajaantuvat liikaa.

Investoinnit ja varastointi
• Luonnoksessa puhutaan “riittävistä investoinneista ja varastoinneista”, mutta ei avata, mitä tämä käytännössä tarkoittaa.
• On määriteltävä, mitä varastoidaan (esimerkiksi lääkkeet, polttoaine, suojavälineet, potilastarvikkeet, ruokahuolto), kuinka pitkäksi ajaksi varaudutaan (viikko, kuukausi, useampi kuukausi) ja missä varastot fyysisesti sijaitsevat.

Johtokeskus ja tilannekuva
• Strategiassa mainitaan johtokeskus ja sen tilaratkaisut, mutta ei avata, miten ja milloin se toteutetaan.
• Onko kyseessä fyysinen vai virtuaalinen johtokeskus? Missä se sijaitsee, ja miten sen kyberturvallisuus ja toimintavarmuus poikkeusoloissa varmistetaan?
• Tämä on olennainen kysymys, sillä ilman toimivaa johtokeskusta tilannekuva ja päätöksenteko eivät ole kriiseissä riittävän nopeita tai luotettavia.

Jatkuvuudenhallinta ja harjoittelu
• Jokaiselle toimipisteelle luvataan jatkuvuussuunnitelma, mutta kuka käytännössä vastaa niiden ylläpidosta ja toteuttamisesta?
• Miten varmistetaan, että suunnitelmia myös harjoitellaan vuosittain eikä niitä jätetä paperille?
• Käytännön johtaminen ja seuranta puuttuvat strategiasta.

Henkilöstön kriisitietoisuus
• On tärkeää, että jokainen työntekijä tietää, miten toimia häiriö- ja kriisitilanteissa. Tämä ei kuitenkaan toteudu ilman konkreettista koulutusohjelmaa ja säännöllisiä harjoituksia.
• Tarvitaan päätös siitä, miten koulutukset resursoidaan ja järjestetään, jotta henkilöstön osaaminen on yhdenmukaista koko alueella.

Yhteistyö kuntien, järjestöjen ja sopimuspalokuntien kanssa
• Strategiassa mainitaan yhteistyön merkitys, mutta ei avata konkreettisesti, miten yhteistyötä koordinoidaan ja rahoitetaan.
• Kuntien, järjestöjen ja sopimuspalokuntien osaaminen on välttämätöntä arjen turvallisuuden tukemisessa. Nyt on vaarana, että yhteistyön vastuut jäävät epäselviksi.

Laadun ja omavalvonnan rooli
• Strategiassa ei tuoda riittävästi esiin laadunhallinnan ja omavalvonnan merkitystä kriittisten palvelujen turvaamisessa.
• Jokaisessa palvelussa tulisi olla selkeä omavalvontasuunnitelma, jossa myös turvallisuus- ja varautumisnäkökulmat on huomioitu.
• Ilman systemaattista laadun mittaamista ja omavalvontaa jää epäselväksi, toteutuvatko strategian tavoitteet käytännössä vai eivät.

Sisäinen tarkastus ja seuranta
• Hyvinvointialueella tulee olla toimiva sisäisen tarkastuksen järjestelmä, joka arvioi kriittisten palveluiden jatkuvuudenhallintaa ja varautumisen tasoa.
• Ilman riippumatonta sisäistä arviointia vaarana on, että puutteet tulevat ilmi vasta kriisin aikana.
• on välttämätöntä, että sisäisen tarkastuksen raportit tuodaan säännöllisesti myös päätöksenteon tueksi.

Puuttuu vammaiset, ikääntyneet ja mielenterveys ja päihdepalvelujen asiakkaiden ääni.
Sosiaali ja terveyspalvelujen ammattilaiset ovat kouluttautuneet töihin ihmisiä ei laitteita varten.

Terveysasemille ym. pääseminen on ikäihmisille, joilla ei ole omaa kulkuvälinettä, hankalaa. Julkisen liikenteen pitäisi olla siinä apuna, mutta tällä hetkellä se on pahasti epäsynkroonissa, tai sitä ei ole.

Palvelujen saavutettavuuden parantaminen ja nopeuttaminen puuttuu. Sujuvat asiakaspolut on tyhjä lupaus.
Ikääntyneitä ja muistisairaita ei ole huomioitu lainkaan.
Prosesseja pitää kehittää järkevimmiksi. Puuhastelu ja keskinäinen kokoustaminen vähemmäksi ja asiakastyötä enemmän.

4) Asiakaslähtöisemmät ja sujuvammat asiakaspolut: on pidettävä huolta siitä, että peruspalvelut pysyvät helposti saavutettavina. Ennaltaehkäisevät- ja oikea-aikaisesti tavoittavat palvelut tuovat suurimmat taloudelliset säästöt. Hyvinvointialueen, HUSin, kunnan, ELYn ja HSL:n osalta yhteistyötä pitää parantaa huomattavasti. Julkisten yhteyksien on toimittava eri palveluihin pääsyn takaamiseksi.

Vähemmistöjen huomioiminen, esim kehitysvammaisten huomioiminen terveyspalveluissa: jatkuuko ne omana, hyvinvointialueen tuottamana palveluna vai kalliina erikoissairaanhoidon palveluna?