Taloudellinen tiukkuus monissa perheissä eriarvoistaa lapsia ja nuoria keskenään. Päivähoidossa ja kouluissa on monesti liian isot ryhmät, liian vähän aikuisia. Lapset joilla on erityisiä tarpeita ja haasteita tarvitsevat auttavia ja ohjaavia aikuisia, suunnitelmallista tukea, jota parhaimmillaan suunnitellaan yhdessä vanhempien kanssa. Tavalliset lapsetkin tarvitsevat ajoittain ylimääräistä tukea, jota on tärkeää olla saatavilla, on se sitten koulun erityis- tai tukiopetusta, apua kaverisuhteisiin tai psyykkiseen hyvinvointiin. Liian moni kärsii edelleenkin kiusaamisesta tai läheisten päihteiden käytöstä.
Nuorten turvallista arkea vaikeuttaa toisen asteen koulutuspaikkojen keskittäminen Jyväskylään. Mammuttioppilaitokset, pitkät matkat ja matkoineen pitkät päivät tuovat turvattomuutta ja syrjäytymisuhkaa.
Pienten koululaisten perheissä, missä vanhemmat, tai yksinhuoltajavanhempi tekee vuorotyötä, on paljon turvattomuutta ja stressiä, miten saada järjestymään lapsille turvallinen ilta ja yö työvuorojen aikana.
Some ja älylaitteet tuovat lasten ulottuville sopimattomia asioita. Myös koneiden ääressä vietetty aika (sekä lapset, nuoret että vanhemmat) on pois aidosta yhdessäolosta ja vuorovaikutuksesta läheisten kesken. Vanhempien on vaikea pysyä kärryillä, mille kaikella lapset altistuvat. Puhutaan toisaalta kahden tunnin ruutuajasta, mutta jo koulupäivän aikanakin tableteilla kuluu enemmän aikaa. Käsillä tekeminen, oikeilla materiaaleilla, kynillä, liikkuminen eri tavoin jäävät vähälle ja yksipuolistavat elämää ja uhkaavat myös kehittyvien lasten ja nuorten terveyttä.

Turvalliseen arkeen vaikuttaa monet asiat. Työajat pitenevät ja palkka laskee; miten tämä vaikuttaa lapseen, joka on yksin sen lisääntyvän ajankin ja miten tämä vaikuttaa perheen taloudelliseen tilanteeseen, kun muut kustannukset ja verot nousevat ja uusia veroja tulee vaan lisää. Katujen kunnossapito ja valaistus kaduilla, puistoissa ja harrastuspaikoissa. Päiväkotien ja koulujen sisäilmaongelmat; lapsi on niissä 2-18-vuotiaaksi. Miten se vaikuttaa? Ja leimataanko näitä ongelmia kärsivät, miksi säästetään esim. ilmanvaihdossa. Puutteellinen ilmanvaihto yleensä aiheuttaa moninkertaiset kustannukset lopulta ja paljon sairastelua.
Turvallinen ympäristö kulkea myös pimenevässä syksyssä aamuisin ja iltaisin kävelyllä lapsen kanssa, miksi päällekäymiset, raiskaukset, ryöstöt lisääntyvät. Terveellisen ruuan tarjoaminen lapselle päiväkodeissa ja koulussa; onko se oikeasti mahdollista alle eurolla päivässä. Onko tarjolla hedelmiä, vihanneksia ja proteiinin lähteitä riittävästi? Kouluissa tulisi olla ajantasainen opetusmateriaali käytössä; esim. tabletit, ajantasainen oppikirjamateriaali jne.

Lasten yksinäisyys, kun molemmat vanhemmat ovat kokopäivätyössä (esim. koululaiset). Suuret päiväkodit ja koulut eivät sovi kaikille lapsille. Tarvitaan myös muita vaihtoehtoja. Kun vaikeuksia tulee, kenttä on sekava. Mistä löytää apua, mistä löytää luotettavat ja osaavat auttajat?

Tietojen pirstaloituminen ja tiedon saamisen vaikeudet. Yksikään taho ei ota lapsen, nuoren tai perheen asiaa hoitaakseen kokonaisuutena, vaan hoitaa korkeintaan oman osuutensa. Aina ei sitäkään kunnolla. Piiloudutaan esim. lakien ja titteleiden taakse, ei halutakaan syventää oma tietämystä lapsen, nuoren tai perheen kokonaistilanteesta, ettei joutuisi tilanteeseen, että tietää liikaa, jolloin pitäisi oikeasti tehdä jotain tai syyllistyisi siihen, ettei ole ottanut asiaa hoitaakseen.

Lasten, nuorten tai perheiden arkeen vaikuttaa monet eri tahot, mutta ongelmatilanteissa lapsen, nuoren tai perheen täytyy itse jaksaa käydä nämä kaikki tahot läpi ja selvittää tilanteensa näihin kaikkiin instansseihin aina uudestaan ja uudestaan. Kunnes iskee väsymys ja he luovuttavat. Joillakin tulee onneksi läheiset apuun, mutta tukiverkkoa ei ole kaikilla. Tämä on ongelma joka suunnalla: opetusalalla, sosiaalialalla, terveydenhoitoalalla, poliisissa jne.

Esim. avioerotilanteessa tuntuu olevan yhä enenevässä määrin vallitsevana tilanteena se, että vahvempi puolisko määrää miten avioero ja lasten tapaamiset järjestetään. Heikompaa ei ryhdy kukaan puolustamaan, vaikka näitä sopimuksia ei missään tapauksessa saisi tehdä parit keskenään. Lastenhuoltajuutta koskevia sopimuksia pitäisi aina selventää ja tarkastella kokonaisuutena, ja molemmat vanhemmat läsnä. Jos toinen ei suostu tapaamiseen tulemaan, pitäisi se tulkita siten, että yhteishuoltajuus käännetään yksinhuoltajuudeksi; sen eduksi, joka on tullut lastenvalvojalle tilannetta selventämään ja salaa toivomaan sopimuksen järkeistämistä. Kertoohan tämäkin jo jotain henkilöstä, jos hän ei suostu tulla keskustelemaan laatimastaan dokumentista lastenvalvojan luo? Jos heikompi puolisko saa esim. ½v - vuosi eron jälkeen kerättyä sen verran voimia, ja haluaakin epäoikeudenmukaiseen tai toimimattomaan yhteishuoltajuus-sopimukseen muutoksia, on se mahdotonta. Avioerotilanteissa kärsijöinä on lapset ja avioero pitäisi aina tehdä siten, että se olisi mahdollisimman vähän lapsia repivä. Myös toimimattomassa yhteishuoltajuudessa on kärsijänä lapset. Tästä seuraa se, että lapsilla on monen vuoden tuska riitelevien vanhempien takia varsinkin, jos kyseessä on yhteishuoltajuus, jossa vanhemmilla pitäisi olla kyky hoitaa asioita yhteisesti, yhdessä sopien, mutta tilanne on riitaisa. Ei ole mikään ihme, jos tällaisissa tilanteissa lapset reagoi negatiivisesti ja voivat henkisesti, ehkä jopa fyysisesti huonosti. Toimimattomassa yhteishuoltajuudessa kärsii myös se vanhempi, joka oikeasti haluaisi tehdä päätöksiään lapsien parasta ajatellen, mutta on sidottu yhteishuoltajuus-sopimukseen, jossa ei voi toimia lasten edun mukaisesti.

Kaikkien meidän arki on kovin hektistä, vapaa-aikaa vietetään liikaa somessa ja virtuaalisessa maailmassa. Lapset ja nuoret eivät kohtaa riittävästi läsnä olevia ihmisiä arjessaan. Osalla vanhemmista on vanhemmuus hukassa: lasten kasvattaminen on työtä vuorotta eikä sitä voi hoitaa vasemmalla kädellä.

Eriarvoistuva yhteiskunta - edes kouluissa et voi olla ilman että perheesi tulotaso käy ilmi. Lapset kokevat köyhyyttä, syrjäytymistä ja alemmuutta jo päiväkodeissa ja kouluissa/oppilaitoksissa perheen rahanpuutteen vuoksi (mm. älylaite ja kirja ostot) saati sitten harrastus yms. osa alueilla.

Netti/ tv-maailman vahingollinen kulttuuri johtaa ison osan lapsista syrjäytyvään maailmaan.