KESTÄVÄMPÄÄN TALOUTEEN SOSIAALISEN ILMASTORAHASTON TOIMENPITEILLÄ
Sosiaalisen ilmastorahaston toimenpiteisiin on vuosina 2026-2032 käytettävissä 464 M€, johon sisältyy kansallinen 25 % omarahoitusosuus. Suomen saanto EU-varoista on 350 M€.
STK ry:n näkemyksen mukaan energiaköyhyyttä vähennetään pysyvästi, kun siirretään Suomi päästöttömän energian tehokkaan käytön aikaan. Sitä edistetään toki muulla, ympäristöministeriössä tekeillä olevalla sääntelyllä, kuten kansalliseen energiaympäristöömme parhaiten soveltuvilla energiamuotojen painokertoimilla.
ENERGIATEHOKKUUTTA KOTEIHIN JA TALOYHTIÖIHIN
Sosiaalisen ilmastorahaston varoja pitää ohjata pysyvää energiatehokkuutta parantaviin ja uusiutuvan energian käyttöä lisääviin investointeihin ja erityisesti laitteisiin, joilla parannetaan käytön aikaisen energiankulutuksen tarpeenmukaisuutta. Se vähentää hukkaa ja tuhlausta ja mahdollistaa kotitalouksille säästön energiakuluissa. Ne ovat pysyviä keinoja poistaa osa energiaköyhyyden uhasta.
Pienemmät energiakulut auttavat joka päivä, eivät vain mahdollisten hintapiikkien aikana. Usein tekemällä vain pieniä teknisiä muutoksia rakennuksen sähköistyksessä voidaan lisätä merkittävästi kuluttajien mahdollisuuksia suojautua kalleimpia sähkön hintapiikkejä vastaan.
Sosiaalisen ilmastorahaston kautta tuettaviin ja/tai rahoitettaviin kohteisiin pitää sisällyttää taloyhtiöiden ja kotitalouksien investoinnit LED-valaisimiin, läsnäolotunnistimiin ja älykkäisiin termostaatteihin sekä sähköiseen liikkumiseen siirtymistä edistäviin latauslaitteisiin ja niiden asentamisvalmiuksiin.
Rakennusten automaatio- ja säätölaitteiden käytöllä aikaansaadaan käytönaikaisen energiankulutuksen säästöjä käyttökustannuksissa ja pienennetään käytönaikaista hiilijalanjälkeä. Automaatio- ja säätölaitteilla vähennetään tarpeetonta energiankäyttöä ja tuotetaan samalla miellyttävää sisäympäristöä.
Ehdotamme, että esimerkiksi älysähkömittareihin liitetyn kysyntäjouston mahdollistavat laitteistot ja niiden asentamiskustannukset sisällytetään sosiaalisen ilmastorahaston rahoituksen piiriin. Näin voidaan samalla kertaa edistää ilmastotavoitteiden saavuttamista ja auttaa haavoittuvammassa asemassa olevia suomalaisia kotitalouksia sekä täyttää Suomen velvoitteet direktiivien toimenpanossa.
Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin mukainen velvoite edistää energian varastointia rakennuksissa on sekin luontevaa toteuttaa sosiaalisen ilmastorahaston rahoituksella. Ehdotamme, että sisällytetään osa paikallisen aurinkosähköenergian tuotantolaitteiston ja sitä täydentävän energiavaraston ja niiden asennustöiden kustannuksista sosiaalisen ilmastorahaston tukikriteereihin Suomessa.
Etenkin asuintaloyhtiöissä paikallinen uusiutuvan energian tuotanto ja energiavarasto on mahdollista toteuttaa varsin kohtuullisin asuntokuntakohtaisin kustannuksin. Kerrostaloyhtiöitä pitäisi myös kannustaa muodostamaan paikallisia energiayhteisöjä aurinkoenergian tuotannossa. Taloyhtiöiden energiatehokkuuteen liittyviä perusparannuksia tukemalla voidaan auttaa useampia kotitalouksia kuin yksittäisiä omakotitaloissa asuvia henkilöitä. Investointikyky on ratkaisevasti parempi taloyhtiöllä kuin yksittäisellä kotitaloudella, jota energiaköyhyys voisi uhata. Asuinkerrostaloissa investointikustannukset jakautuvat useamman käyttäjän kesken, mikä alentaa kynnystä siirtyä aurinkosähkön käyttöön.
Ehdotamme, että tähän liittyviä taloyhtiöiden neuvontapalveluja voisi tuottaa myös sosiaalisen ilmastorahaston kriteereiden mukaan.
Energiavarastoilla voidaan alentaa kiinteistökohtaista huipputehoa, optimoida energiankäyttöä ja tuottaa hetkellisesti liittymää suurempaa tehoa esimerkiksi sähköajoneuvojen latauksen tarpeisiin. Näin säästetään tehomaksuissa eikä ylikuormiteta verkkoa. Sähköenergian varastointi vakauttaa sähköjärjestelmäämme ja pienentää tuotannollisten investointien taloudellista riskiä. Kiinteistökohtaiset energiavarastot toimivat tarvittaessa myös kriisitilanteiden paikallisena varavoimana sielläkin, missä ei ole varavoimakoneita kuten maatiloilla ja pk-yritysten tuotantotiloissa.
On otettava huomioon kokonaisetu myös siinä mielessä, että suomalainen energiavarastoja valmistava teollisuus on kasvussa ja vastaa paitsi kotimaisiin tarpeisiin, myös maailmalla kasvavaan kysyntään. Alan kehityksellä on merkittävä rooli ilmastomyötäisen energiankäytön edistämisessä ja myös maamme työllisyyden kannalta.
Samoin energiatehokkuuden parantaminen työllistää laajasti rakentamisalojen mikroyrittäjiä. Siten sosiaalisen ilmastorahaston tuet kohdistuvat myös vaikeuksista kärsivän rakennusalan pienimpiin toimijoihin ja auttavat niitä selviämään – ja turvallisen asumisen takaavia palveluja säilymään - myös muuttotappioalueilla.
Sosiaalisen ilmastorahaston tekstissä on mainittu, että julkiset ja yksityiset yhteisöt voivat tukea haavoittuvia toimijoita. Tulkitsemme, että erilaiset vuokra- ja asuintaloyhtiöt voisivat hakea tukea, kunhan vain tietäisivät, milloin, miten ja millaisiin hankkeisiin tukea, avustusta, verovähennystä tai takausta voi hakea.
Ehdotamme koulutus- ja neuvontapalvelujen tarjoajaksi hyväksyttävien tahojen joukkoon myös toimialajärjestöjä. Me sähköistys- ja energiatehokkuusalan yleishyödylliset toimijat voisimme muodostaa koulutus- ja viestintäohjelmia ja hakea niihin rahoitusta kriteerien sen salliessa.
AIEMMAT TUET JA KANNUSTEET EIVÄT POISTANEET LIIKENNEKÖYHYYTTÄ
Vaikka asetus antaakin mahdollisuuden ajallisesti rajoitettuihin suoriin tulotukiin, pääpaino on ja pitääkin olla pysyviä vaikutuksia tuottavissa investoinneissa, joilla kotitalouksia ja mikroyrityksiä autetaan parantamaan sosiaalista asemaansa. Liikenneköyhyyden poistaminen avaa mahdollisuuden työllistyä hieman kauempana olevaan työpaikkaan, antaa mahdollisuuden tehdä merkityksellistä työtä, osallistua yhteiskunnan toimintoihin ja rikastuttaa sosiaalista elämää.
ARA:n kautta myönnetty sähköautojen latausinfra-avustus on lisännyt latauspisteitä ja latauspistevalmiuksia sähköautokantaan suhteutettuna eniten Uudellamaalla, Pohjois-Savossa ja Varsinais-Suomessa, (42-56 pistettä/100 sähköautoa). Maakunnista Kainuu, Satakunta, Pohjanmaa sekä Keski-Pohjanmaa puolestaan ovat jäljessä latauspistemäärässä suhteutettuna sähköautokantaan (6-13 pistettä/100 sähköautoa).
Vähäinen avustuksella toteutettujen latauspisteiden määrä voi johtua siitä, että kyseisillä alueilla asuvilla ei ole ollut taloudellisia mahdollisuuksia siirtyä sähköiseen liikenteeseen. On myös todennäköistä, että pitkien välimatkojen takia liikkumisen kustannukset ovat korkeat eikä rahaa jää uuden tai käytetyn vähäpäästöisen auton hankintaan.
Sähköajoneuvojen määrä suhteessa koko kunnan autokantaan vaihtelee sekin kunnittain. Esimerkiksi Uudellamaalla Helsingissä, Espoossa, Vantaalla sähköajoneuvoja on n. 20 % koko kunnan autokannasta, kun Uudenmaan kunnista Myrskylä, Pukkila ja Lapinjärvi jäävät n. 5 %:iin.
Päästökaupan myötä kohoavat fossiilisen polttoaineen kustannukset yhdistettynä pitkiin etäisyyksiin välttämättömiin palveluihin vähentävät kotitalouksien ja mikroyritysten käytettävissä olevia tuloja etenkin siellä, missä joukkoliikenteen palveluverkko ei ole kattava. Auto voi siellä olla arjessa selviytymisen kannalta tarpeellinen. Kotitalouksissa kulutusmenoista n. 45 % käytetään asumiseen ja liikkumiseen.
Liikenneköyhyys mikroyritysten kannalta
Suomessa on n. 514 000 mikroyritystä, mikä vastaa 95 % koko Suomen yritysten määrästä. Yritykset ovat keskeisiä alueellisen elinvoiman ja työllisyyden kehittymiseen.
Fossiilisen polttoaineen hinnannousulla on erittäin merkittävä vaikutus sellaisten mikroyrittäjien toimintaan, jotka tarvitsevat henkilö- tai pakettiautoa yrityksensä toiminnan hoitamiseen.
Mikroyrittäjien joukosta erityisesti naisvaltaisille sote-alan yrittäjille auto on välttämätön työtehtävien hoidossa, mutta vaatimattomasta liikevaihdon ja tuloksen vuoksi vähäpäästöisen ajoneuvon hankkiminen on vaikeaa.
SKAL:n tietojen mukaan kuljetusyritykset ovat tyypillisesti perheyrityksiä ja lähes puolet kuljetusyrityksistä liikennöi vain yhdellä autolla. Vastaavia auton käytöstä riippuvaisia mikroyrityksiä on Suomessa tuhansittain.
Julkiselle sektorille, erityisesti kunnille ja valtiolle, liikennepalveluja tarjoavien yritysten ja yrittäjien tulee täyttää ajoneuvoja ja palveluita koskevat kriteerit jo pari vuotta voimassa olleen puhtaita ajoneuvoja koskevan lain ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista nojalla.
Ilman kriteerien täyttymistä yritykset eivät voi osallistua liikennepalvelujen tarjoamiseen. Uhkana on, että osa yrittäjistä ei kykene investoimaan tarvittavaan puhtaaseen ajoneuvokalustoon ja jää siten tyhjän päälle vanhenevan kaluston kanssa, joka ei enää kelpaisikaan elinkeinotoimintaan.
Yritysten vastuullisuusohjelmiin sisältyy yhä useammin myös kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoite. Isommat yritykset hankkivat omaan ajoneuvokantaansa päästöttömiä ajoneuvoja, mutta edellyttävät usein myös heille palveluita tarjoavilta liikennöitsijöiltä puhtaampia kuljetuspalveluita, vaikka yrityksiä em. laki ei velvoitakaan.
Toimenpide-ehdotuksia liikenneköyhyyden torjumiseksi
Oikein kohdistetuilla sosiaalisen ilmastorahaston toimenpiteillä voidaan merkittävästi edistää Suomen ilmastotavoitteita ja helpottaa liikenneköyhyydestä kärsivien kotitalouksien ja mikroyritysten asemaa. Jos itse liikennesuoritetta ei voi vähentää, on koetettava vähentää ajoneuvojen päästöjä. Vaikka etätyömahdollisuus ja digitalisoituminen vähentävätkin liikennettä, ei liikkumistarve poistu kokonaan. Liikenneköyhyyden helpottaminen voi laajentaa tuhansien ihmisten työssäkäyntialuetta, helpottaa työvoimapulaa ja vahvistaa aluetaloutta.
Liikenneköyhyydestä kärsiville kotitalouksille ja haavoittuville yrityksille tulee tarjota sellaisia ratkaisuja, jotka alentavat liikkumisen kustannuksia. Erilaiset joukkoliikennettä edistävät toimet auttavat todennäköisesti taajaan asutuilla alueilla, jossa joukkoliikenteen operointi kannattaa. Harvemmin asutuilla seuduilla kannattaa edistää kutsupohjaista joukkoliikennettä sekä mahdollisimman ilmastomyönteistä autoilua.
Kannusteiden ja muiden politiikkatoimien tulisi ulottua koko rahaston toimikaudelle 2026–2032, jotta mahdollisimman monet voisivat tarttua sen tarjoamiin mahdollisuuksiin.
Liikkumiskustannusten ja päästöjen leikkaus sähköliikenteellä
Suomen verkkosähkö on yksi Euroopan puhtaimmista (24 g CO2/kWh). Meillä on myös Euroopan kolmanneksi halvin sähkön tukkuhinta. Täyssähköajoneuvon päästöt jäävät merkittävästi pienemmiksi kuin polttomoottoriauton päästöt ja lisäksi ajamisen kustannukset jäävät noin puoleen vastaavasta polttomoottoriautosta. Sähköajoneuvo voi olla pysyvä ratkaisu liikenneköyhyyden vähentämisessä. Sähköiset henkilö- ja pakettiautot ja raskaamman liikenteen sähköiset ajoneuvot täyttävät sosiaalisen ilmastorahastoasetuksen ja DNSH:n kriteerit.
Koska sähköajoneuvot ovat toistaiseksi kalliimpia kuin vanhat, huomattavan saastuttavat ja energiatehottomat polttomoottoriajoneuvot, tarvitaan hankintakynnystä alentavia toimenpiteitä.
Ehdotamme vähäpäästöisten henkilö- ja pakettiautojen hankintakannustetta
Hankintakannusteella voidaan alentaa uuden ensirekisteröitävän henkilö- tai pakettiauton hankintakynnystä. Aiemmin käytössä ollut hankintatuki 2000 €/ajoneuvo voi olla liian niukka mahdollistaakseen heikoimmassa asemassa olevien kotitalouksien siirtymisen uuteen sähköajoneuvoon. Sähköajoneuvojen tarjontaan on toki viime vuosina tullut edullisia malleja, joissa on riittävästi toimintasädettä.
Hankintakannusteella voi olla merkitystä haavoittuvassa asemassa oleville yrityksille ja liikenneköyhyydestä kärsiville kotitalouksille, ja siksi se kannattaa sisällyttää sosiaalisen ilmastorahaston toimenpidelistalle. Hankintakannusteen rajaamisessa kohdistumaan haavoittuville yrityksille lienee mahdollista hyödyntää yritysten julkisia tilinpäätöstietoja.
Ehdotamme kannustetta, joka on 15 % ajoneuvon hankintahinnasta tai korkeintaan 4000 €/ajoneuvo + romutuslisä.
Ehdotamme vähäpäästöisten henkilö- ja pakettiautojen leasing-kannustetta
Suomessa käytävä autokauppa kohdistuu valtaosin käytettyihin autoihin ja vain n. 15 % uusiin autoihin. On hyvin todennäköistä, että haavoittuvassa asemassa olevien maksukyky ei riitä uusiin ajoneuvoihin. Siksi käytetty uudempi auto on realistinen vaihtoehto.
Leasing-hankinta (pitkäaikaisvuokraus) mahdollistaa ajoneuvon hankintahinnan jakamisen useammalle vuodelle ja vähentää siten merkittävästi tarvittavan kertainvestoinnin suuruutta. Leasing-vuokrat voidaan kattaa käytettävissä olevista tuloista kuukausittain. Kattamalla osa, esim. 30 prosenttia leasing-vuokran kuukausikustannuksesta sosiaalisen ilmastorahaston varoilla, luodaan toimiva mekanismi mikroyritysten ajoneuvohankinnalle. Leasing-kannustetta voitaisiin myöntää myös käytetyille vähäpäästöisille henkilö- ja pakettiautoille.
Käytettyjen täyssähköautojen markkinan vilkastuminen vähentäisi vanhojen polttomoottoriautojen suosiota, alentaisi autokannan keski-ikää ja lisäisi liikkumisen turvallisuutta. Myös päästöt alenisivat. On myös helppo ennustaa tämän kannusteen lisäävän autokaupan volyymiä ja siten myös valtion arvonlisäverotuloja.
Käytettyjen autojen leasing-kannuste olisi realistinen mahdollisuus siirtyä edullisempaan ja puhtaampaan autoiluun. Koska kannuste kohdistuisi koko Suomeen ja alueille, joilla aiemmat kannusteet eivät ole osoittautuneet toimiviksi, tämän tyyppistä kannustetta voi pitää oikeudenmukaisena.
Ehdotamme vähäpäästöisten kuorma-autojen hankinta- ja leasing-kannustetta
Mikroyrityksille tarkoitetun hankintakannusteen ajoneuvokohtaisina kriteereinä ja määränä voitaisiin käyttää vuoden 2024 loppuun saakka voimassa olleen vähäpäästöisten ajoneuvojen hankinta- ja muuntotukia koskevan lainsäädännön määrityksiä.
Ehdotamme latausjärjestelmien hankintakannustetta
Sähköajoneuvojen sujuva käyttö edellyttää koti- ja/tai työpaikkalatausmahdollisuutta. Päivittäisessä käytössä oleva sähköajoneuvo tulee voida ladata sen ollessa pysäköitynä, yleisimmin yöaikana. STK ry:n tilastojen mukaan vuonna 2024 myytiin n. 30 000 kpl sähköauton latauslaitteita. Vastaavasti vuonna 2024 Suomen sähköhenkilöautokanta kasvoi n. 66 000 ajoneuvolla, joista osa uusia ja osa käytettyjä.
Sosiaalisesta ilmastorahastosta myönnettäviä ajoneuvojen hankintakynnystä alentavia kannusteita tulee täydentää latausjärjestelmäkannusteella.
Latausjärjestelmäkannuste voi kohdistua esimerkiksi asunto-osakeyhtiölle, jolloin kertahankinnalla luodaan latausmahdollisuus usealle kotitaloudelle ja alennetaan merkittävästi sähköiseen liikenteeseen siirtymisen kynnystä. Tukea tulee voida myöntää myös haavoittuville yrityksille.
ARA:n sähköautojen latausinfra-avustus toimi aikoinaan erinomaisen tehokkaasti latausmahdollisuuksien lisääjänä. Avustusmekanismia tosin pidettiin hallinnollisesti työläänä.
Sosiaalisen ilmastorahaston latausavustus voisi olla yksinkertaisesti sellainen, että tukea myönnetään kotitalouksille tai asunto-osakeyhtiöille kiinteä summa jokaista hankittua latauspistettä kohden ja haavoittuville mikroyrityksille kiinteä summa jokaista hankittua sähköajoneuvoa kohden.
Näin hallinnollinen taakka pienenisi ja yritysten kelpoisuus olisi helppo tarkistaa virallista auton rekisteröintitodistusta vastaan. Väärinkäytösten mahdollisuus jäisi pieneksi.
Kannustesumma voisi olla 2500 €/asennettu laite. Kannustetta pitäisi voida käyttää suunnittelu-, laite-, johdotus- ja asennuskustannusten kattamiseen.
Ehdotamme, että mikroyrityksiä ja taloyhtiöitäkin varten pitäisi harkita sosiaalisen ilmastorahaston puitteissa myös takauksia tai muita rahoituksen saatavuutta helpottavia tukimuotoja.
Kunnioittavasti
Sähköteknisen kaupan liitto ry
Sallamaari Muhonen
toimitusjohtaja
Yleisesti ottaen kaikki toimenpiteet kannattaisi toteutaa siten, että ne eivät vaadi harkinnanvaraisia päätöksiä. Kaikki harkinnanvaraisuus lisää byrokratiaa, joka taas maksaa. Kysyin esimerkiksi viime vuonna Business Finnlandin energiatehokkuusryhmältä miksi yritysten energia-avustusten investointien alaraja on 10 000 €. Vastaus oli, että jos alaraja olisi pienempi, niin hakemuksia tulisi niin paljon etteivät he kerkeäisi niitä käsittelmään. Kotitalouksien energiaköyhyyttä vähennettäessä tarvittavat investoinnit ovat huomattavasti tuota rajaa pienemmät ja poistamalla harkinnanvaraisuus käytettävissä olevat rahat eivät kaikki mene byrokratiaan. Automaattisessa päätöksenteossa voisi vaikka hyödyntää tulorekisterin tietoja.
1, 2, 5, 6. Katso teksti yllä
3. Näitähän on toteutettu. Pitäisi kaikista kokeiluista ym. kerätä tiedot ja arvioida niiden kautta onko kustannustehokas keino. Onko missään otettu toimintaa jatkuvaan käyttöön kokeilun jälkeen?
4. Energianeuvonnan puute on se, että maakunnalliset energianeuvojat eivät saa ehdottaa jotain toimenpidettä toteutettavaksi, eikä saa ehdottaa ketään toimijaan toimenpiteen toteuttajaksi. Se johtuu siitä, että energianeuvoja ei saa suosia ketään toimijaa tai teknologiaa vääristäen yksityisiä markkinoita. Siksi energianauvojat neuvovat energia-asioita yleisellä tasolla ja neuvonnasta ei ole välttämättä hyötyä "energiaköyhälle" asiakkaalle, joka ei itse välttämättä kykene arvioimaan sitä, mikä toimenpide hänen kannattaisi toteuttaa. Tämä johtaa siihen, että asiakas on lopulta markkinoiden "armoilla", sillä jokainen toimija tietenkin ehdottaa omassa myynnissä olevaa ratkaisua parhaaksi keinoksi vähentää energiakuluja.
Energianeuvojien rinnalle ja avuksi pitäisi toteuttaa hankkeita, jotka tekisivät puolueettomia laskelmia eri toimenpiteiden vaikutuksista eri käyttötapauksissa. Esim. investoointi- ja säästölaskelmat "mummonmökki 40m2" ilmalämpöpumnppu vs. eristyksen parantaminen vs. ikkunoiden vaihto vs. huonekohtainen ilmanvaihto vs. sähkönkulutuksen ajoitusratkaisut. Tälläisten puolueettomien tutkimusten avulla energianeuvojat voivat esittää puolueettomasti mikä toimenpide sopisi kohteeseen vääristämättä markkinoita. Asiakkaan on myös itse helpompi arvioida tutkimuksen perusteella mitä kannattaisi toteuttaa.
5. Lämitysmuodon vaihto fossiilisista polttoaineista lämpöpumppuihin vaikuttaa päästöihin ja energiakuluihin. Kyseessä on kuitenkin aina tuhansia euroja maksava investointi, johon "energiaköyhällä" ei ole välttämättä varaa investoida edes tukien jälkeen sillä käteispuskuria ei ole ja jos saa lainaa, niin ilman vakuuksia sillä on korkea korko. Ilmanvaihdon kautta poistuu esim. 1970-1990 lukujen rivitaloissa noin 25-35 % lämmitysenergiasta ja ikkunoiden ja ovien kautta noin 15-20 %. Kotitalousvähennyksen suurennuksen kautta on tuettu öljylämmityksestä siirtymistä lämpöpumppuihin. Kuinka moni "energiaköyhä" on pystynyt hyödyntämään tätä?
6. Minulla on ehdotus tähän, joka on lähes kustannusneutraali sen jäkeen kun se on luotu. Tämä ehdotus sopii energiakäyhien lisäksi myös muille kotitalouksille, mutta järjestelmä nimen omaan varmistaa sen, että "energiakäyhä" voi toteuttaa investoinnin.
Kotitalouksien asema on ratkaiseva tulevaisuuden energiajärjestelmissä niiden aurinkosäh-kön tuotanto- ja energian varastointipotentiaalin vuoksi. Nykyisin kotitaloudet voivat vähentää energiatehokkuusinvestointien kustannuksia kotitalousvähennyksen kautta, mutta tämä ei riitä energiaköyhyyden vähentämiseksi. Monilla kotitalouksilla ei ole investointikykyä, vaikka halukkuutta löytyisikin. Uusia keinoja investointien mahdollistamiseksi tarvitaan ja niiden tulisi olla kustannustehokkaita yhteiskunnalle. Esimerkiksi opintolainojen valtiontakauksista voisi ottaa mallia.
Kuluttaja kilpailuttaa energiainvestoinnin ja esittää voittajatarjouksen pankille, kysyen valtion takausta sähköisesti. Takaus tulee automaattisesti, jos investoinnin tarjoajalla ei ole merkittäviä verorästejä tai väärinkäytöksiä. Pankki myöntää lainan valtion takaamana, jolloin lainan marginaali voi olla matala. (Opintolainoissa tyypillinen marginaali on 0,5%). Lainan kuukausierän tulisi vastata energiainvestoinnista saatavia säästöjä. Näin "energiaköyhä" pystyy toteuttamaan investoinnin kustannusneutraalisti.
Valtion takaamalla energiainvestointilainalla on tietty käyttötarkoitus, jonka oikea käyttö varmistetaan esimerkiksi siten, että pankki maksaa lainan summan suoraan tarjoajalle. Asiakas maksaa lainan takaisin pankille, mutta jos taloudellinen tilanne heikkenee, valtio voi maksaa koron pankille. Laina-aikaa voidaan myös pidentää.