laatuindikaattorireita tarvitaan enemmän näitähän työstetään mm. Sitran kanssa

Vanhustuminen on prosessi, joka etenee haurastumiskehityksen vyöhykkeiden kautta. Voimaantuminen puolestaan käsittelee voimaantuneisuutta lisääviä ilmiöitä ja asioita; päämäärien asettamista, kontekstiuskomuksia, kykyuskomuksia ja emotionaalisia tiloja yhteiskunnan, yhteisön ja yksilön tasolla. Voimaantuminen syntyy kun voimaantumisen mahdollisuus ja voimaantumisen mahdollistaja kohtaavat elämän arjessa. Voimaantuminen tekee mahdollisuudeksi asian, joka muutoin ei olisi mahdollista. Voimaantuminen tuottaa yksilöiden, yhteisöiden ja yhteiskunnan elämään hyvinvoinnin lisäarvoa. Voimaantuminen tekee hyvän tekemisen näkyväksi ja palkittavaksi ominaisuudeksi. Voimaantuminen muuttaa yrityskulttuuria ihmisten kautta eikä päinvastoin. Voimaantuminen kiittää ihmisiä käyttökelpoisen arvioinnin ja vastustuksen antamisesta. Laadun takeeksi ikäihmisten voimaantuminen.“Voimaannuttamisprosessit ovat prosesseja, joiden puitteissa ihmiset luovat tai saavat mahdollisuuden kontrolloida omaa kohtaloaan ja vaikuttaa omaa elämäänsä koskeviin päätöksiin. Ne muodostuvat sarjasta kokemuksia, joiden kautta yksilöt oppivat näkemään päämääriensä samankaltaisuuden ja mahdollisuutensa saavuttaa nämä päämäärät sekä pääsemään käsiksi resursseihin ja hallitsemaan niitä ja joiden kautta ihmiset, organisaatiot ja yhteisöt pääsevät elämänsä herroiksi.” (Simmerman 1995, Siitonen 1999, Räsänen 2007, Vesa Niinikangas & Inkeri Näätsaari 2002,)Voimaantumisen sosiaalinen aspekti painottaa sitä, ettei yksilö voimaannu yksin, vaan sosiaalisella ympäristöllä ja rakenteella on suuri merkitys. Ihmisen kehollisuudessa on voimaa aktuaalisuutena ja mahdollisuuksina – karvaasti myös peruuttamattomina menetyksinä. Kun ollaan ”täysissä hengen ja ruumiin voimissa”, viitataan elinvoimaisuuteen kehollista vitaliteettia laajemmin. Tällaisen täyteyden saavuttanut henkilö on voimaistunut tai tarmoistunut. Henkisesti hyvinvoivalla ihmisellä on voimavaroja selviytyä pienistä elämänkolhuista; hän tunnustaa puutteensa ja vahvuutensa, olivat ne sitten ruumiillisia tai henkisiä. Voima toteutuu myös voimankäyttönä, aikaansaaden tai estäen, hyvässä ja pahassa. Lopulta voima ja voimattomuus ilmenevät hierarkkisilla tasoilla: arjen elämän vaihtoehdoissa mutta myös niiden niukkuudessa, instituutioiden, erilaisten resurssien, luonnon ja jopa metafysiikan asettamissa rajoissa.

Pikakoulutetu hoiva-apulaiset kuulostavat liian heikoin eväin koulutetuilta.

Laadun indikaattorit tärkeimpiä, miten asiakas oikeasti kohdataan ja hänen elämäänsä kunnioitetaan. Miten pystytään vastaamaan oikeasti asiakkaan omaan elämisen rytmiin niin kotihoidossa kuin asumispalveluissa eikä niin, että asiakas joutuu odottamaan kotihoidon työntekijää vielä klo 10 jälkeen vaikka itse tarvitsisi apua klo 4.

Mitenkähän palveluohjausta mitataan?

Omaiset mukaan laadun arviointiin ja esimiehille aikaa ihmistenjohtamiseen.

Laatumittareita kehitettävä, jotta ne helppo täyttää ja käyttää.

Valvontaa tulee tehostaa!!!

Yhteinen mittaristo, pikkumittareista kansalliseen RAI-softaan jolloin alueita voidaan vertailla ja saadaan yhdenmukaista tietoa. Nyt on pilvin pimein kenen intresseistä lähtöisin olevia mittareita, mittariviidakossa ollaan nyt.

RAI on jo aikansaelänyt ja nähty, selkeämpiä palvelun sisällön vaikuttavuuden mittareita tarvitaan jossa yksilö huomioidaan kokonaisvaltaisesti. Sitä kun tehdään pitää olla ulkopuolinenkin taho mukana, kuten omaiset, sosiaalipuoli, kuntoutus, ym. normaalin hoitotahon lisäksi. Niitäkin löytyy valmiina pohjoismaista, pyörä on keksitty jos vain saataisiin meillekin.