Vuoropuhelu yritysten kanssa on ydinasioita, jos tahdotaan synnyttää kasvua. TKI- asiat ovat keskeisiä yritysten näkökulmasta, sillä ne nivoutuvat yritysten toimintaympäristöön ja kilpailukykyyn.

Valitkaa SUOMEN ETUA ajatellen 4 - 5 "isoa" ja konkreettista tavoitetta, johon sekä yksityinen sektori (yritykset, elinkeinoelämä, säätiöt, kansalaiset) ja julkinen sektori yli hallinnonalojen (mukaan lukien pääosin julkisesti rahoitetut toimijat) voivat sitoutua.
Ottakaa aktiivinen rooli näiden tavoitteiden/tiekartan toteutuksen sparrauksessa/seurannassa.
Ottakaa myös elinkeinoelämän/yksityisen sektorin toimijat mukaan tiekartan toteutukseen. Osallistava prosessi visio- ja tiekarttaluonnoksen valmistelussa on ollut askel oikeaan suuntaan.
TIN ja Visio ja tiekartta säännöllisesti myös talouspoliittisen ministerityöryhmän agendalle.
Innovaatiopolitiikan johtamiseen tulee panostaa. Kun kasvustrategia on aidosti osaamis- ja innovaatiovetoinen, kasvusta on globaalissa toimintaympäristössäkin mahdollista tehdä kestävää.
Rohkeita päätöksiä ja tsemppiä!

Olkaa rohkeita, ei meidän ole pakko antaa Viron näyttää suuntaa, voimme myös itse olla innovatiivisia ja luoda maailman parhaan yhteiskunnan. yritetään unohtaa nykyinen puoluepolittikka. Läheskään kaikki nykyiset puolueet eivät sitä paitsi ole relevantteja eivätkä välttämättä edes olemassakaan vuonna 2030.

Neuvoston rooli voisi olla selkeämpi. Onko se toiminta, joka nimeomaa luo puitteita, kuten yhteinen unelma (visio), rikastava yhteistyö ja luottamus toimijoiden välillä vai onko se enemmän myös suorittava ja valvova tulosvasttuullinen organisaatio ?. Jo noiden raamien luominen ja yllpito on haastavaa. Tarvitaan vahvaa luottamusta siihen, että Suomesta syntyy se paras paikka innovaatiolle ja siinä ei pelkkä puhe riitä. Voisi olla hyvä, jos TIN keskittyisi noihin ylätason tavoitteisiin ongelmiin mutta sitten pitäisi erikseen hoitaa se, että myös konkreettista toimintaa tapahtuu. Innovaatioita ei voi pakottaa syntymään, siksi puitteiden luonti ja ylläpito on hyvin tärkeää. Usein on eduksi, että kukaan ei yritä tehdä kaikkea vaan tekee sitä, missä on parhaat mahdollisuudet vaikuttaa ja onnistua.

Joka tapauksessa julkilausuttu tavoite on niin kova, että siihen ei ole mitään mahdollisuuksia päästä, jos tämä asia jää perinteisen siltarumpupoliikan tms. jalkoihin.

Innovaatioretoriikan viljelemisen sijasta tarvitaan insentiivejä sille, että yliopisto-, tutkimuslaitos- ja yritysurat eivät näyttäydy erillisinä vaan että uraa on mahdollista rakentaa myös näitä rajoja ylittämällä. Yliopistojen urajärjestelmien myötä teollisuus- ja yliopistoura näyttäytyvät kuitenkin entistä erillisempinä.

Pompöösin itsekehuskelun sijasta tulisi katsoa myös rehellisesti peiliin. Julkisten hankintojen monien lähes fiaskojen valossa (länsimetro, HSLn lippujärjestelmä jne jne) julkisen sektorin kyvykkyydet hankkia tuloksellisesti uusia teknologiaratkaisuja näyttäytyvät varsin heikoilta.