Lainsäädännöllisten esteiden purkamisessa.

Kiertotalouden huomiointi uusien tuotteiden ja nykyisten tuotteiden kehittämisessä jo ideointivaiheessa. Kierrätettävien tavaroiden jalostusasteen nosto ja järkevä uudelleenkäyttö. Markkinoiden luominen ja mahdollistaminen kiertotalousratkaisuille. Standardeja kiertotalouteen. Liiketoimintamallit kuntoon. Tiedon ja uusien teknologioiden rooli kiertotalousratkaisujen kehittämisessä tuo uusia mahdollisuuksia. Vaikutusten mittaaminen ja tämän tiedon käyttö ohjaamaan kiertotaloutta käytännössä on vielä lapsenkengissä.

Lainsäädäntöä tulee kehittää niin ettei se ole kiertotalouden este. Teknologioiden kehitystä ja käyttöönottoa tulee tukea. Yhteistyötä julkisen sektorin, yksityisen ja tutkimusyhteisön välillä tulee lisätä ja tukea. Fasiliteetteja pitää luoda ja kierrätysprosessin tulee olla taloudellisesti järkevä.

Kiertotalouden liiketoiminnan implementointi vaatii myös usein yritysten arvoverkoston uudistamista, tästä pitäisi saada käytännön esimerkkejä tukemaan kiertotalouden liiketoimminnasta kiinnostuneita yrityksiä. Mittareita ei ole, joilla voitaisiin osoittaa kiertotalous ratkaisun kokonaiskestävyyttä. Ja kuten todettua DfCE menetelmät pitäisi kehittää.

Helppokäyttöisempiä ratkaisuja ja kestävän kehityksen ajattelua tulisi vahvistaa. Biomateriaalien ja vaihtoehtoisten ratkaisujen kehittämiseen tulisi panostaa. Kiertotalouden ja kestävämpien käytäntöjen kehittämiseen tulisi aktiivisesti osallistaa koulut ja kansalaiset, siten vahvistaa tarvittavaa ajattelua ja aktiivisuutta. Nähdä ratkaisut globaaleina mahdollisuuksina esim. innovaatioille.

Joka paikassa :-)

Lainsäädännössä, verotuksessa, tukijärjestelmissä (niin tiedollisissa kuin käytännöllisissä kuin taloudellisissakin), rahoituksessa, painopisteissä, verkostoissa, asenteissa, velvoittavuudessa, konkreettisuudessa, tietoisuudessa...

Uusille ideoille pitäisi olla rahoitusta kehittämiseen ja pilotointiin - samoin yhteistyölle. Ekosysteemien kehittämisessä pitäisi olla rahoitusta ekosysteemien rakentamiseen ja ainakin alkuvaiheen operointiin.

Uudelleenkäytölle pitäisi olla velvoittavia määrällisiä tavoitteita, samoin yhteiskäytölle/jakamiselle. Ja tietty korjattavuudelle ja huollettavuudelle.

Olisi myös tarpeen pitää esillä ajatus, että kiertotalous ei ole lopullinen kokonaisratkaisu, vaan kestävän kulutuksen ja tuotannon osaratkaisu, ja viimekädessä pitäisi päästä paljon pienempään luonnonvarojen kulutukseen. Ei riitä että tehdään uudella tavalla, pitää tehdä vähemmän ja vähemmällä. (1/10 luonnonvarojen kulutusta, 1/2 maapallon pinta-alan käyttöä)

Parantamisen varaa on ymmärryksen tasossa. Vaarana on tyytyminen liian yksinkertaistettuihin ratkaisuihin, jolloin todelliset ongelmat jäävät huomaamatta.

Sekä sääntelyssä että tukien suuntaamisessa on parantamisen varaa. Päätökset täytyy tehdä tuotannon alkupäässä, ei ole aikaa odottaa että kuluttajat omaksuvat riittävän nopealla tahdilla sellaisia kuluttamisen tapoja, että kysynnän ja tarjonnan laki hoitaa asian. Maailmanlaajuisesti 1980-luvulta alkanut deregulaatio näyttää huolestuttavalta suunnalta. Jos isojakin rajoituksia voidaan tehdä esimerkiksi tupakoinnin suhteen, vielä rajummat aseet pitäisi ottaa käyttöön elinaikamme suurimman kriisin edessä. Julkisten hankintojen edellytykseksi tulee tulla hiilineutraalius. Tuotteistamisessa ja markkinoinnissa on paljon tehtävää. Esimerkiksi ruotsalainen Oatly hallitsee brändäyksen taidon tavalla, jota suomalaisessa bisneksessä ei ole nähty. Jokaiseen kauppakeskukseen täytyy korvamerkitä tilat kierrätysmyymälöille ja elektroniikan tms. korjauspisteille, ja kaupungin tulee tukea näitä pisteitä esimerkiksi tilavuokrassa. EU:n koulumaitotuesta on välittömästi luovuttava: siihen kytketty maidon mainostamisvelvollisuus alaikäisille koulun tiloissa pitäisi olla rikollista. Koulumaitotuki tulee kompensoida tuella, jonka koulu saa jos se lisää kasvipohjaisiin raaka-aineisiin perustuvan kouluruoan määrää. Kaupunkiorganisaation kaikissa toimipisteissä myös hallinnossa ja tukitoiminnoissa täytyy olla pakollinen kierrätysjärjestelmä, jossa metallit, muovit, biojätteet, pahvit ja paperit erotellaan ja kierrätetään. Julkisten hankintojen edellytyksenä täytyy olla kiertotalous tai hiilineutraalius.

Yhteisten, poikkisektoristen, kunnianhimoisten kansallisten tavoitteiden puuttuminen estää järkevän ja tavoitteellisen toiminnan monissa kohdin. Julkisella puolella on Kiertotalouden tilannekuva Suomessa 2018 -luonnospaperin mukaan suurimmat puheet ja vähiten tekoja, vaikka esimerkin kansalaisille ja yritystoimijoille tulisi tulla juuri julkiselta puolelta, kunnilta ja valtiolta. Ylipäätään tehtävää on vielä paljon ihan joka puolella.

Tavoitteenamme on olla niukkuuden haasteen mallimaa. Tämä on tulevaisuuden kannalta merkityksellisin tavoite sillä, luonnon toimintakykyisenä säilymisen kannalta merkitystä on erilaisten resurssien käytön kokonaismäärällä, ei niiden käytön tehokkuudella. Liitteenä olevan nykytilatarkastelun mukaan tätä tavoitetta kohti ei olla lähdetty vielä lainkaan: ”Mikäli tarkastellaan kansallista materiaalien käyttöä kokonaisuudessaan, on suunta viime vuosina ollut kasvava.” ” luonnonvarojen käytön ja talouden kasvun irtikytkentää ei ole saatu edistettyä.”

Jätteetön yhteiskunta ei myöskään ole vielä ulottuvillamme. Liitteessä todetaan: ”Suomi uhkaa jäädä Euroopan tasolla peränpitäjäksi” ”Jätteenpolton suosio on kasvanut ympäri Suomen, mikä osaltaan vaikeuttaa kierrätysasteen kasvattamista. Isojen investointien jätteenpolttolaitokset tarvitsevat tasaisen virran poltettavaa materiaalia” Tämä kertoo siitä, siitä että lainsäädännön edellyttämää ensisijaisuus järjestystä / jätehierarkiaa ei ole noudatettu prosesseja kehitettäessä. Jos jätteenpoltto olisi aidosti nähty viimeisenä vaihtoehtona ja keskitytty kehittämään jätteensynnyn ehkäisyn ja uudelleenkäytön prosesseja ensin, eivät jätteenpolttolaitokset olisi meillä nyt vaikeuttamassa kierrätysasteen nostamista vaan niiden määrä olisi mitoitettu kiertotalousyhteiskunnan kannalta oikein. Meillä on menty takamus edellä puuhun.

Rahoitusinstrumentit monenlaisille ja monen kokoisille tutkimus- ja kehityshankkeille pitäisi saada kuntoon. Kaiken julkisen hankerahoituksen kriteereihin pitäisi liittää kiertotalouden ja ympäristövastuullisuuden ulottuvuus. Myös kansallisilla markkinoilla toimivan yritystoiminnnan kehittämiseen tarvittaisiin hankerahoitusta. BusinessFinlandin jakamat rahat on aina kytketty kansainväliseen laajenemiseen, kaikilla ei ole siihen halua eikä mahdollisuuksia.

Julkiset hankinnat ovat todella merkittävä markkinoita ohjaava tekijä. Kiertotalouskriteerit on saatava pikaisesti velvoittaviksi hankinnan kriteereiksi julkisen sektorin hankintaohjeisiin. Hankitalakia on tältä osin kiristettävä ja julkisia hankkijoita koulutettava ja ohjeistettava esim mallikilpailutusehtojen avulla.

Verotus ja tukijärjestelmät on saatava kiertotalouskuntoon ja lainsäädäntöä tarkasteltava kokonaisuutena. On hölmöläisen hommaa rakentaa talo ilman ikkunoita ja kantaa säkillä valoa sisään. Samalta täyttää toiminta tällä hetkellä, kun pyritään suurin sanoin kiertotalouden mallimaaksi ja edelläkävijäksi ja toisella kädellä jatketaan ympäristölle haitallisten tukien jakamista valtion kassasta. Halutaanko olla hölmöläisiä?

Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus, Katja Viberg

Kierron varmistamiseksi tulee huolehtia uusioainesmarkkinoiden kehittymisestä. Ilman todellista kysyntää, ei voi syntyä markkinaehtoista tarjontaa. Julkisten hankintojen rooli on tässä erittäin merkittävä, mutta lisäksi tarvitaan sopiva yhdistelmä vapaaehtoisia sitoumuksia sekä lainsäädännön kehittämistä.