Tässä ohjelmassa tavoitteet ovat liian laajat. Painopiste pitäisi olla kehittämisessä eikä sovellusten dokumentoinnissa.

Siirtymisen tulee tapahtua nopeammin, kuin mikä on vauhti nyt. Siihen tarvitaan enemmän lainsäädäntöä ja taloudellisia kannustimia. Ihmisten toimintaa ohjaa parhaiten oma henkilökohtainen etu ja raha.

Totuttu tapa tehdä tietyllä tavalla, esim. vesivessa on olettama. Samoin logistiikka ja siihen vetoaminen. Esim. muovinkierrätys pitäisi tehdä helpoksi ja vaivattomaksi kauppojen ja muiden roskisten yhteyteen ja aluksi siitä voisi palkita. Hiilenpoltto on ongelmallista ja siitä tulisi luopua heti, eikä 10 vuoden päästä. Kierrätyskeskuksille pitäisi opettaa kiertotalouden perusteet paremmin, eli ei vain niin että tuunaavat, vaan lopulta voivat purkaa kokonaan ja rakentaa alusta. Paljon lehtijuttuja, joissa valitetaan, ettei mene puukalusteet kaupaksi - sehän on hyvää raaka-ainetta tehdä aivan uusia tavaroita tai jollei mene kaupaksi, niin sitten polttoon tms. Lakeja voisi tarkastella, mutta myös koulutusta.

Yksittäiset yritkset eivät välttämättä tiedä, mitä heidän pitäisi konkreettisessa mielessä tehdä, jotta isoa kuvaa voitaisiin edistää. Nuorempi sukupolvi muuttaa yhteiskunnan asenteita omistamisesta palveluiden hankintaan, mutta suuria muutoksia ei tullan näkemään niin kauan kuin enemmistö kuluttajista kuuluu "omistan ja teen kaiken mahdollisen itse" -kategoriaan.

Kokoluokkien hahmottaminen on vaikeaa - joskus tuntuu, että uudet pikkunäppärät ratkaisut saavat enemmän huomiota kuin jo olemassa olevat hyvät ja laajasti vaikuttavat ratkaisut. Fossiilisten neitseellisten materiaalien ja energian vähentäminen pitäisi olla prioriteetissä ykkösenä.

Asenteet ja tiedottaminen.

TIetoisuuden taso, "en jaksa asenne", "ei ole minun ongelma", "kun kiinalaisetkin". Tarvittaisiin kannusteita siitymisessä kiertotalouteeen (verotus), koulutusta ja tietoisuuden lisäämistä (myös media!) ja selkeitä pakkoja ja rangaistuksia.

Suurin haaste on saada ihmiset muuttamaan kulutustottumuksiaan. Tähän auttaa aikainen puuttuminen lasten ja nuorten asenteisiin sekä tarjottavien kulutustuotteiden säätely ja ohjaus lainsäädännöllä. Toinen suuri haaste, missä on jo tapahtunut edistystä, mutta jossa on edelleen valtavasti potentiaalia, on yritysmaailman siilojen avaaminen ja yhteistyön promootio. Asiantuntijat ovat eksperttejä omalla alallaan, mutta muiden alojen tarjoamat kiertotalouden mahdollisuudet ovat vielä yleisesti ottaen piilossa. Tämä ongelma vaatii laajamittaista yhteistyötä, ymmärrystä materiaalivirroista ja avointa ajattelua. Eri alojen asiantuntijat on saatava samaan "tilaan" puhumaan samaa "kieltä".

Systeeminen muutos ja keskittyminen suuriin asioihin ja linjoihin. Pois näpertelystä.

Lainsäädäntö ja konservatiivisuus joiltain osin.
Tiedon puute: saatavilla olevat materiaalit ja tuotteet (milloin, paljon, millaista), tarvittava tieto useissa järjestelmissä ja useilla toimijoilla (tiedon arvo)
Kiertotalouden liiketoimintahyötyjen todentaminen: kiertotalous tuottaa valtavasti hyötyjä ja vähentää kustannuksia yhteiskunta/maapallo -tasolla, mutta toimijoiden ei ole tarvinnut maksaa ko. ympäristöön liittyviä kustannuksia tähän mennessä.
Kestävän kehityksen vaikutusten mittaaminen kiertotalousratkaisuissa?