"Elämänvaiheena" tulisi huomioida myös maahanmuuttaneiden elämäntilanteet, jotka eivät vastaa samassa elämänvaiheessa olevien suomalaisten palvelunkäyttäjien todellisuutta. Palvelukartta näyttää kattavalta. Ennaltaehkäisevä toiminta ja palvelut on kuitenkin "piilotettu" kuvaukseen. Niitä tulisi korostaa, koska niiden avulla voidaan säästää rahaa ja vähentää ihmisten pahoinvointia. Myös kotoumisen tuki on nähty liian kapeasti, koska se vaikuttaa kaikkiin hyvinvoinnin osa-alueisiin. Siksi sen pitäisi olla läpileikkava tuki maahanmuuttaneiden osalta.

Oikein hyvä, taulukot ja kuvaukset selkeät

Palvelukartan jaottelu Stiglitzin mallin mukaisesti on hyvä. Prosessikarttaan tulisi tunnistaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen prosessin tarvitsemat tiedonhallinnan prosessit, jotka toimivat pohjana digitalisaation vaatimalle tiedonhallinnalle.

Selkeästi kuvattu eri toimijatasot sekä palvelukartta. Prosessikarttaa voi vielä olla vaikea ymmärtää, jos ei ole perehtynyt asiaan aiemmin.

Toimijat sektoreittain kuvattuna on selkeä. Palvelukartassa (sivu 21) kiinnittyy huomio kohtaan rakenteellinen sosiaalityö ja kirjastopalvelut ja nousee esiin kysymys, miksi ne on nostettu erikseen esille tähän kohtaan karttaa. Myöskään muita sosiaali- ja/tai terveyspalveluja tai kuntien palveluja ei eritellä erikseen, vaan ne on rajattu tästä dokumentista pois. Samassa kuviossa on kuvattu lähellä ihmistä yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien edistäminen, jotka ovat ihmisyyteen kuuluvia perusarvoja, eivät toimijoita tai palveluita. Arvot ja arvoperustan voisi määritellä toisaalla, esimerkiksi mission, vision ja strategian määrittelyn yhteydessä kokonaisarkkitehtuurin alkuteksteissä. Tällöin myös yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja ihmisoikeudet kuuluisivat dokumentissa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen arvoperustaan ja perusperiaatteisiin.

Toimijoiden luokittelussa on epäloogisuutta. Julkinen sektori mainitaan toisena ja yksityinen ensimmäisenä sektorina. Kolmas ja neljäs sektori ovat totutun laiset.
Taulukossa 3 osa palveluista on kirjattu yksityiskohtaisesti ja osa kovin laajasti. Muihin elinympäristöstä aiheutuviin haittoihin voisi lisätä turvalliset elintarvikkeet sekä talous- ja uimavedet. Vesien turvallisuus mainitaan myöhemmin, mutta turvallisten elintarvikkeiden hyvinvointia ja terveyttä edistävää vaikutusta en huomannut raportista.

Tässä luvussa Ihminen on visuaalisesti keskiössä sekä toimijoiden että Stiglizin komission kuvan esityksessä. Se on kuitenkin eri asia kuin todellinen ihmislähtöisyys. Tätä kuvaa mielestäni hyvin määritelmän kohta: "Ihminen on luonnollinen henkilö. Ihmisellä on useimmiten nimi ja voimassa oleva henkilötunnus tai tilapäinen yksilöintitunnus." Ei tuota vastaan voi väittää mutta ei se ole hyvä lähtökohta ihmislähtöiseen suunnitteluun. SInällään määritelmät ovat tervetulleita ja on hyvä, että ne ovat mukana. Samoin hyvinvoinnin osa-alueiden esittäminen on hyvä ratkaisu. Eri osa-alueiden välisiä vuorovaikutuksia voisi tässä pohtia laajemmin. Palvelukartaksi kutsuttu kuva sisältää paljon palveluita ja on hyödyllinen vaikka visuaalisesti haasteellinen. Mikään varsinaisesti yksilön palvelurajapintoja kuvaava kartta se ei kuitenkaan ole. Monet palvelut voisivat sijaita eri tavoin; kirjastopalvelujen sijoittuminen sinällään ymmärrettävä mutta hieman erikoinen. Fyysisen ympäristön huomioiminen on hyvä asia. Prosessikartan selostuksessa todetaan, että kaikki prosessit eivät aina toteudu ja näin epäilemättä on. Herääkin kysymys, tarvitseeko tätä kokonaisuutta kutsua prosessikartaksi vaan enemmänkin prosessiverkostojen joukoksi tms?

Tätä osiota etenkin odotin, mutta ehkä jäi vähän pinnalliseksi ja toimijoiden osalta vähän kauas asiasta? Mutta palvelukartta oli mielestäni hyvä ja sitä olisi tehnyt mieli avata enemmänkin. Sitten kun yhdistetään toimijat ja palvelukartta niin päästään jo lähelle kehittämisen paikkoja.

Kommentoin lukua kirjastojen hyvinvointivaikutusten näkökulmasta. Kirjastopalvelut on sijoitettu fiksusti hyvinvinnin poikkileikkaukseen ja on tunnistettu, etät kirjastot liittyvät koulutukseen, henkilökohtaiseen toimintaan ja työhön sekä sosiaalisiin yhteyksiin ja suhteisiin. On hienoa, että kuvauksessa tunnistetaan kirjasto eri toimialoja ja hyvinvoinnin eri osa-alueita yhdistävänä palveluna. Kirjastoissa poikkihallinollisuus ja toimialarajojen ylittäminen tapahtuu luontevasti.

Elämänvaihekuvaus etenee muuten lineaarisesti, paitsi ”Lapsiperhe” ei kosketa kaikkia ihmisiä. Tulisiko huomioida lapsettomat parit ja yhden hengen taloudet? Neljännen sektorin kuvaus on mielenkiintoista luettavaa, kuvat hyvinvoinnin osa-alueista ja palvelukartasta toimivat hyvin.