Luvussa kuvataan hyvin suomalaisen TKI-järjestelmän vahvuuksia ja haasteita. TKI-rahoituksen kokonaiskuvan tarkentamiseksi ehdotamme tutkimuslaitosten tietojen lisäämistä seuraaviin kohtiin (tiedot löytyvät vipunen.fi:stä):
- s.18, TKI-rahoituksen jakautuminen eri tieteenaloille
- s. 22, yritysten ja Business Finlandin tutkimuslaitosrahoituksen kehitys
Yritysrahoituksen osuus tutkimuslaitosten kokonais-T&K-rahoituksesta on suurempi kuin korkeakouluilla, mistä syystä myös tutkimuslaitosten tarkastelu tässä kohtaa on mielestämme tarpeen.
Lisäksi pyydämme korjaamaan vanhentuneen termin sivulla 18: sektoritutkimuslaitokset --> valtion tutkimuslaitokset.

Erinomainen taustoittava luku. Tilastoista puuttuu - tai lukuja ei ole saatavilla näistä: kansalaisyhteiskunnan toimijoille kanavoitunut valtion T&RK rahoitus (s.16), Business Finlandin T&K rahoituksen jakautuminen luoville aloille ja Suomen Akatemian T&K -rahoituksen jakautuminen humanistisille tieteille (s. 18). Onko niin, että näitä ei edes seurata / tilastoida vai jäävätkö ao. alat kokonaan olemassaolevien T&K rahoitusmekanismien ulkopuolelle? Tämä on huolestuttavaa verrattuna TKI toiminnan tulevaisuuden tavoitteisiin, joita ovat kestävyysnäkökulman huomioiminen sekä transformatiivisen innovaatiopolitiikan toteuttaminen, jota tarvitaan yhteiskunnallisiin ja globaaleihin haasteisiin vastaamisessa. Tässä työssä tarvitaan myös luovia aloja ja humanistisia tieteitä. Luovilla aloilla on paljon hyödyntämätöntä innovaatiopotentiaalia, jota olisi mahdollista hyödyntää myös muilla aloilla. Lisäksi kansalaisyhteiskunnan toimijat kokoavat ja tuottavat uutta tietoa liittyen esimerkiksi, mutta ei ainoastaan, demokratian peruskiviin kuten eri väestöryhmien osallisuuteen ja hyvinvointiin sekä yhteiskunnan rakenteiden toimivuuteen. Tätä tietoa tarvitaan kompleksisten ongelmien ratkaisussa.

1990-luvulla Suomi oli ensimmäinen maa, joka alkoi käyttää kansallisen innovaatiojärjestelmän käsitettä. Korkealaatuisesta koulutusjärjestelmästä ja innovatiivisuudesta tuli viimeistään 2000-luvulla keskeinen osa suomalaista maakuvaa sekä kotimaassa että ulkomailla. Tätä tunnustettua osaamista edustivat mm. Keksintösäätiön kehittämät keksintöasiamiesjärjestelmä ja keksintöjen rahoituspalvelut, jotka vuosittain työstivät 10-15.000 ideaa ja niistä uusia innovaatioita. Keksintösäätiön keräämän tiedon mukaan näitä ideoita ei nykyisellään enää tuoteta innovaatiojärjestelmän prosessiin sen jälkeen, kun nämä palvelut ovat päättyneet. Vastaavia palveluita ei tarjota minkään julkisen toimijan toimesta joka on johtanut keksintö- ja innovaatioideoiden tuottamisen vähentymiseen niiden edistämispolkujen puuttuessa.