Valtionrahoitus yliopistojen JA TUTKIMUSLAITOSTEN toimintaan
Korkeimmin koulutetuista ammattilaisista on pulaa työvoimassa. Yliopistot myöntävät maisterin ja tohtorin tutkinnot, jotka yliopistolain mukaisesti perustuvat tutkimukseen pohjautuvaan koulutukseen. Yliopistojen lisäksi myös tutkimuslaitoksilla on tärkeä ja aktiivinen rooli erityisesti tutkimukseen pohjautuvan tohtorikoulutuksen toteuttajina, mitä tulee edelleen vahvistaa riittävän ja kysyntää vastaavan osaamispohjan sekä organisaatioiden välisen TKI-yhteistyön varmistamiseksi. Kun koulutusmääriä riittävän ja oikein kohdentuvan työvoiman kasvattamiseksi lisätään, valtionrahoituksen yliopistoille ja tutkimuslaitoksille on turvattava tutkimustoiminta myös koulutuksen tueksi. Tästä syystä lisätään valtionrahoitusta yliopistoille ja tutkimuslaitoksille ja korvamerkitään rahoitusta T&K-toimintaa tukevaan osaajien määrän nostamiseen mukaan lukien tutkijankoulutus.

Linjausluonnos: Lisätään valtionrahoitusta yliopistoille ja tutkimuslaitoksille, ja korvamerkitään rahoitusta työelämän tarpeen mukaisesti tutkijankoulutettujen osaajien määrän nostamiseen samalla ylläpitäen tutkijankoulutuksen korkea laatu. Tutkijankoulutuksen resurssien tulee olla kansainvälisesti kilpailukykyisellä tasolla. Samalla vahvistetaan koulutuksen ja tutkimuksen yhteyttä, mahdollistetaan pitkäjänteisen T&K-työn edistäminen, kilpaillun rahoituksen hyödyntäminen sekä laaja-alainen osaamispohjan vahvistaminen myös osaamisen huoltovarmuuden takaamiseksi.

Sivulla 35 todetaan: ”TKI-rahoituslain mukainen rahoitustason nousu edellyttää merkittävää T&K-työtä tekevän henkilöstön lisäystarvetta. Nykyiseen kulurakenteeseen perustuvan arvion mukaan lisäystarve olisi lähes 9 000 henkilöä”.

Mitkä olisivat näille 9 000 henkilölle soveltuvia työtehtäviä? Entä onko heillä mahdollisuuksia irrottautua työstään niin, että tutkijakoulutuksen suorittaminen on mahdollista tai tehdä jatkotutkinto osana työtään? Osaajapula on jo nyt iso ja kansainvälinen ongelma.

On syytä tehdä arvio tieteellisiä jatkotutkintoja suorittaneiden työvoimatarpeista (esim. koulutus- tai ammattialoittain, koulutus- ja työvoimatarpeita voisi tiedustella työnantajilta). Se mahdollistaisi täsmällisemmän TKI-rahoituksen suuntaamisen. Arvio tohtoritarpeesta 2020-luvulla on tehty ainakin vuonna 2010 ("Tohtoritarve 2020-luvulla. Ennakointia tohtorien työmarkkinoiden ja tutkintotarpeiden pitkän aikavälin kehityksestä").

Suunnitelman mukaan T&K-työtä tekeviä ihmisiä tarvittaisiin vuosittain jopa 9000 lisää vuosina 2024–2030. Tutkimus- ja kehittämistyöhön siirtyviä tohtoreita tarvittaisiin yli 2000 vuosittain, jotta lisäpanostuksilla olisi tavoiteltu vaikutus. Kuten raportissa esitetään, tämä edellyttää paitsi rahoitusta, myös aktiivisia kehittämistoimia. Näemme, että tutkijanurien vetovoiman parantamiseksi tarvitaan kokonaisvaltainen ajattelutavan muutos niin tutkijakoulutukseen kuin siihen, miten tutkijakoulutuksen saaneita asiantuntijoita pystytään hyödyntämään kaikkialla työelämässä.

Tutkijakoulutuksen keston lyhentäminen 3–4-vuotiseksi edellyttäisi tutkijakoulutuksen valintojen muuttamista niin, että yliopistot ja tutkimuslaitokset olisivat nykyistä huomattavasti sitoutuneempia väitöskirjatutkijoihin heti rekrytoinnista lähtien. On huolehdittava siitä, että jokaista tutkijakoulutuksen kokopäivätoimista aloituspaikkaa kohden on rahoitus palkalliseen väitöskirjatutkijan paikkaan. Rahoituksen on oltava pitkäjänteistä niin, että yliopistojen on mahdollista palkata väitöskirjatutkijat suoraan koko väitöskirjatyön kestäviin työsuhteisiin mukaan lukien väitöskirjan esitarkastukseen jättämisen ja tohtoriksi valmistumisen välinen aika. Väitöskirjatutkijoihin on panostettava laadukkaalla ohjauksella ja tutkimuksen tukipalveluilla. Tutkijakoulutuksen kestoa arvioitaessa on huomioitava se, että tutkimuksen aikataulu ei tyypillisesti ole tutkijan käsissä. Esimerkiksi rahoituksen jatkuva hakeminen, akateemisten journaalien julkaisuaikataulut ja esitarkastuksen kesto vaikuttavat merkittävästikin tohtorintutkinnon suorittamisen aikatauluun. Opintoaikaa ei ole mahdollista lainsäädännössä rajoittaa ilman selkeää tutkijakoulutuksen kokopäiväistä rahoitusta. Perustutkintopuolella tavoiteaika on kytketty opintotukeen.

Vakaa rahoitus mahdollistaa tutkijan keskittymisen tutkimukseen jatkuvan rahoituksen hakemisen sijaan. Se myös vapauttaa tutkijan suunnittelemaan uraansa pitkällä tähtäimellä. Tieteellisen tutkimuksen rahoitus on vääjäämättä kilpailullista, mutta kilpaillun rahoituksen ja perusrahoituksen suhteen täytyy olla tasapainossa. Esimerkiksi Suomen Akatemian kansainvälisessä arvioinnissa on todettu, että joillakin aloilla kilpailu on siinä määrin kireää, että se on tutkimukselle haitallista. Pitkäjänteisyyden lisäämiseksi on välttämätöntä, että yliopistoissa määräaikaisten ja vakituisten työsuhteiden suhdeluku 70/30 prosenttia käännetään toisin päin. Tutkimussektorin määräaikaisten työsuhteiden vähenemistä on seurattava osana TKI-rahoituksen suunnitelmaa, sillä se kertoo paitsi sektorin vetovoimasta, pitovoimasta myös tutkimusrahoituksen kehittymisestä nykyistä terveempään suuntaan.

Samalla on huolehdittava siitä, että tohtoreille löytyy työpaikkoja yliopistojen ulkopuolelta julkiselta, yksityiseltä ja kolmannelta sektorilta. Tohtoreiden sektorilta toiselle tapahtuvien siirtymien helpottamiseksi tarvitaan kiireellisesti siltarahoitusta. Yritykset tarvitsevat kannusteita ja tukea siihen, että ulkomaalaistaustaiset tutkijat tekniikan ja luonnontieteiden sektoreilta löytävät suomalaisten yritysten TKI-toiminnan. Siirtymien on oltava mahdollisia uran kaikissa vaiheissa, myös post doc -vaiheessa ja myöhemmin uralla. Suomalaisen yhteiskunnan on kyettävä hyödyntämään tutkijakoulutuksen tuottama osaaminen huomattavasti nykyistä paremmin, ja tähän on haettava ratkaisuja kaikkien TKI-toimijoiden yhteistyönä.

Meidän on kiinnitettävä huomiota ylipäänsä kansainvälisten osaajien pääsyyn ja vastaanottoon suomalaisilla työmarkkinoilla. Tätä varten tarvitaan toimia rasismin kitkemiseksi sekä lakiin kirjattu mahdollisuus opiskella kansalliskieliä työajalla. Kielitaito on keskeinen osa integraatiota.

Laurea-ammattikorkeakoulu tukee Arenen ehdotusta tohtorikoulutuksen laajentamisesta ammattikorkeakouluihin. Maahanmuuton osalta on myös hyvä huomioida, että kohdassa puhutaan vain yliopistoista, vaikka ammattikorkeakoulut ovat yliopistoja suurempi kansainvälisten opiskelijoiden kouluttaja.

Viitaten lukuihin 2.2 ja 4.1 tekemiimme lisäysehdotuksiin, ehdotamme tätä kohtaa täydennettäväksi seuraavin tavoin:

Huippuosaavien ulkomaisten työntekijöiden, sijoittajien ja keksijöiden houkuttelu on ratkaisevan tärkeää Suomen innovaatiojärjestelmän globaalien yhteyksien ja kilpailukyvyn vahvistamiseksi (OECD, 2017). Korkeasti koulutetut ulkomaalaiset työntekijät paitsi helpottavat osaamisvajeita, myös edistävät kehittyneiden teknologioiden ja uuden tiedon leviämistä. HOUKUTTELUN KEINOINA OVAT MARKKINOINTI JA ANSAITTU MEDIA. OECD:n osaajien houkuttelevuutta kuvaavilla indikaattoreilla Suomi sijoittuu kuitenkin OECD-maiden keskivaiheille ulkomaisten korkeasti koulutettujen työntekijöiden houkuttelevuuden suhteen, kaukana Skandinavian maista (OECD 2022)

Lisäksi ehdotamme linjausehdotukseen täydennystä sen loppuun:

Viimeksi mainittuun liittyen selvitetään Suomessa opiskelevien kansainvälisten opiskelijoiden oikeutta vähentää lukukausimaksut verotuksessa, mikäli jäävät Suomeen töihin vähintään tietyksi määräksi vuosia. Maakuvatyötä kehitetään edelleen sekä markkinoinnin että ansaitun median keinoin.

Tohtorikoulutuksen lisääminen on kannatettavaa mutta edellyttää turvattua rahoitusta sekä ohjausta koko 3-4-vuotisen koulutuksen ajalle. Postdoc-vaiheen rahoitusta olisi kehitettävä parhaiden tutkijoiden houkuttelemiseksi Suomeen. Suomen Akatemian nuoren tutkijasukupolven rahoitusmuotojen yhdistämisellä on negatiivinen vaikutus tutkijaurapolkujen näkymiin ja uudistus heikensi Suomen houkuttelevuutta kansainvälisten osaajien suhteen. Suomessa jo olevien lupaavimpien huppuosaajien rahoitus sekä uralla eteneminen tulisi huomioida myös postdoc-vaiheen jälkeen aivovuodon torjumiseksi.

Ökning av antalet doktorer är säkert befogat, men sätter mycket press på universiteten och finansieringen av dessa. Samma gäller uppbyggnaden av forskarkarriärer. Hur ska finansieringen tryggas? Ska det skötas med basfinansiering eller konkurrensutsatt finansiering? Inte tillräckligt tydligt uttalat att forskarutbildningens finansiering behöver egna lösningar. Nu ska universiteten utbilda flera doktorer men en lösning på finansieringen saknas fortsättningsvis. Kvaliteten ska därmed tryggas men allt ska ske snabbare. Finns också utmaningar i att göra doktorand/post doc karriärer attraktiva. BF finansieringen möjliggör numera inte heller finansiering av doktorander på samma sätt som tidigare. Avsaknad av långsiktighet är realitet. En möjlighet kunde vara att delvis utveckla FA-finansieringsinstrumenten också i riktning samprojekt med företag genom att vidareutveckla “flaggskeppkoncenptet”?

Finland borde också göra talent boost liknande satsningar för att locka doktorander och post docs till Finland där språklig integrering också sätts I fokus

Vi borde också kunna effektivera att utexaminerade doktorer och post docs smidigare kunde flytta över till företagssidan och möjliggöra att de också kan komma tillbaka till universitetssektorn – se förflytten som meriterande. Borde universiteten utbilda doktorer specifikt till företag vid sidan av traditionell forskarutbildning?

Jotta tavoitteet investointien kasvulle voivat toteutua, tarvitsemme osaajia tutkimustyöhön myös tulevaisuudessa. Suomella ei ole varaa menettää tutkijasukupolvia esimerkiksi riittämättömän ja lyhytjänteisen tutkimusrahoituksen vuoksi. Tutkimustyö tuo myös huippuosaajia elinkeinoelämän palvelukseen ja nostaa Suomen kilpailukykyä eri tavoin.

Huippututkijat hakeutuvat sinne, missä on parhaat tutkimusedellytykset tarjolla. Pitkäjänteisen tutkimusrahoituksen lisäksi tutkijoita houkuttelee innovatiivinen ja kehityksen kärjessä kulkeva toimintaympäristö. Se ei synny itsestään ja vaatii rahoitusta. Toisaalta, rahoittamalla Suomeen kiinnostava ja kehittyvä tutkimusinfrastruktuuri, valtio investoi suomalaiseen huippuosaamiseen sekä yritysinvestointeihin. Huippututkimuksen vaatima infrastruktuuri on keino varmistaa kasvavat yritysinvestoinnit, ainakin terveysalalla.

Kun tutkijan mahdollisuudet tehdä tutkimustyötä ovat monipuoliset, meille syntyy myös kilpailun kannalta kiinnostavaa osaamista. Tässäkin valtion kyky ensin itse investoida toimintaan ja tutkimusympäristöön on tärkeä viesti myös yrityksille. Sen lisäksi meidän tulee nostaa yrityksille esiin, mitä Suomessa on tarjolla. Yhteistyö on avain tässäkin asiassa.

Yliopistoissa työelämän ja tutkimuksen rajapintaan on tuotu työelämäprofessuuri (professor of practice). Ehdotamme, että samaa ajattelutapaa hyödynnettäisiin laajemminkin tutkijaurien kehittämisessä, jotta saataisiin liike-elämäorientoituneita tutkijoita sijoittumaan yrityksiin ja tukemaan yrityksissä tehtävää soveltavaa TKI-toimintaa.

T&K-osaajien saatavuus on ehdoton edellytys innovaatiopanostusten nostamiseksi yrityksissä. Suomi on jäänyt jälkeen korkeakoulutettujen määrässä muihin OECD-maihin nähden ja tavoite, että 50 % ikäluokasta olisi korkeakoulutettuja vuoteen 2030 mennessä, on kannatettava.
Suomessa ikäluokat pienenevät ja aloituspaikkojen lisääminen ei yksin ratkaise ongelmaa. Koulutuksen laatuun on erityisesti kiinnitettävä huomiota. Kemianalan yritykset poikkeavat muiden alojen yrityksistä siinä, että niissä on huomattavasti suurempi prosenttiosuus (15%) tohtoreita TKI -henkilöstöstä kuin yrityksillä keskimäärin (7%). Tohtoreiden osuutta tulisi kuitenkin lisätä maltillisesti kohdistettuna vihreän siirtymän mahdollistaville aloille. Jotta valmistuvien tohtoreiden työllistyminen yrityksiin lisääntyisi, tulisi tohtoreiden koulutukseen kiinnittää huomiota. Yhtenä hyvänä keinona on teollisten tohtoriohjelmien perustaminen, näistä hyvänä esimerkkinä on Tampereen ja Helsingin yliopiston yhteinen teollisuustohtoriohjelma.
Tohtoreiden koulutusmäärien lisääminen tulisi kohdistaa erityisesti luonnontieteellisille ja teknisille aloille. Kaikkien alojen tohtoreiden määrää ei ole syytä kasvattaa, koska tohtorikoulutus ja tohtoreiden määrä ei ole itseisarvo vaan olennaista on kansainvälisesti korkeatasoinen osaaminen. On pohdittava konkreettisia tapoja tohtoreiden meritoitumiseen yrityksissä, mm. tohtoreiden liiketalousosaamiseen ja vuorovaikutustaitoihin tulisi panostaa (työelämävetoinen PhDi). Hyvä lisäys luonnoksessa on tutkijanurien selkeyttäminen julkisella ja yksityisellä sektorilla.
Jos tohtorikoulutus ei ole tarpeeksi laadukasta, on työllistyminen vaikeaa. Yksityinen sektori peräänkuuluttaa nimenomaan panostamista korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten huippututkimukseen, joka helpottaisi myös kansainvälisten osaajien houkuttelemista Suomeen. Tutkimuksen rahoitus on saatava pitkäjänteisemmäksi. Julkiseen tutkimukseen kohdistuva lisärahoitus tulee olla varmistettu vuoteen 2030.

Ilmatieteen laitos on samaa mieltä siitä, että tutkimuslaitokset ovat merkittäviä työnantajia väitöskirjatyön tekijöille, kuten suunnitelmaluonnoksessa todetaan. “T&K-henkilöstö ja tohtorinkoulutus” -linjausluonnokseen olisi hyvä lisätä maininta siitä, kuinka tärkeää on lisäksi se, että myös jo valmistuneet nuoret tohtorit saavat ohjausta ja mahdollisuuksia ohjata nuorempia kouluttautujia kehittyessään T&K-alan osaajiksi.

Kilpailu osaavasta TKI-alan tarvitsemasta työvoimasta kiristyy tulevaisuudessa ikäluokkien pienentyessä ja osaajien tarpeen kasvaessa. Tämän vuoksi on tärkeää, että tutkijauran houkuttelevuutta parannetaan erityisesti sen alkuvaiheissa selkeiden urapolkujen avulla. Tätä varten olisi lisättävä nimen omaan nuorille tutkijoille suunnattua rahoitusta ja vahvistettava tutkimuslaitosten ja yliopistojen perusrahoitusta. Turvattu perusrahoitus mahdollistaisi myös tutkimusympäristöjen ja -infrastruktuurien pitkäjänteisen kehittämisen ja lisäisi siten Suomen houkuttelevuutta ulkomaalaisille tutkijoille.