Linjausluonnoksena esitettyyn lahjakkuuksien tukemiseen läpi koulutusjärjestelmän, jotta he hakeutuisivat tutkijanuralle, tarvittaisiin lisää konkretiaa.

Tohtorikoulutuksen lisääminen on kannatettavaa mutta edellyttää turvattua rahoitusta sekä ohjausta koko 3-4-vuotisen koulutuksen ajalle. Postdoc-vaiheen rahoitusta olisi kehitettävä parhaiden tutkijoiden houkuttelemiseksi Suomeen. Suomen Akatemian nuoren tutkijasukupolven rahoitusmuotojen yhdistämisellä on negatiivinen vaikutus tutkijaurapolkujen näkymiin ja uudistus heikensi Suomen houkuttelevuutta kansainvälisten osaajien suhteen. Suomessa jo olevien lupaavimpien huppuosaajien rahoitus sekä uralla eteneminen tulisi huomioida myös postdoc-vaiheen jälkeen aivovuodon torjumiseksi.
Linjausluonnoksessa mainittu ”lahjakkuus” on hyvin epämääräinen käsite. Parempi olisi motivoituneiden ihmisten löytäminen ja tutkijanuran tekeminen kilpailukykyiseksi muiden vaihtoehtojen kanssa.

Kansainvälisten osaajien houkutteleminen Suomeen on kriittistä, ja yhtenä vetovoimatekijänä tulee huomioida kansainvälisen huippututkimuksen edellytyksistä huolehtiminen. Kansainväliset huippuluokan tutkimusinfrastruktuurit ja kansainväliset kumppanuudet lisäävät Suomen houkuttelevuutta myös TKI-toiminnan investointien kohteena, joten niiden kestävyydestä tulee huolehtia myös tästä näkökulmasta. Jo tehdyt investoinnit (kuten LUMI-supertietokone) tulee hyödyntää.

Yritykset tarvitsevat lisää tohtorikoulutettuja omaan TKI-työhönsä. Yliopistot kouluttavat tohtoreita, joilla korkeantason tutkimusosaaminen, mutta koulutuksen aikana heidän yrityskontaktinsa eivät riittävästi vahvistu ja mahdollistu. Ammattikorkeat tekevät työtä yritysrajapinnoissa, joten joustava tutkijakoulutus yliopiston, ammattikorkeakoulun ja yrityksen yhteistyönä palvelisi kaikkia. Tämä tukisi myös uusien tohtoreiden työllistymistä. Kehittämistoimepide, jolle esitämme rahoitusta.

Suomessa tulisi luoda aktiivisesti mahdollisuuksia väitöskirjan tekemiseen yrityksissä monien muiden maiden tavoin, mikä osaltaan voi lisätä tutkijanuran houkuttelevuutta sekä nostaa tutkijakoulutettujen määrää yrityksissä. Luonnoksessa korostetaan tutkijoille selkeitä tutkijanurapolkuja eri sektoreilla. Tärkeää olisi tehdä kehittämistyötä myös yritysten suuntaan esimerkiksi lisäämällä tietoisuutta tutkijakoulutettujen tuomasta kilpailuedusta yrityksille sekä luomalla yhteistyön rakenteita ja kannusteita yrityksille palkata tohtorikoulutettava itsenäisesti tai yhteistyössä yliopiston kanssa.

TKI-ekosysteemissä on tärkeä ottaa huomioon myös ammatillisen koulutuksen henkilöstö voimavarana.

Tutkijankoulutuksen lyhentäminen ja lahjakkaimpien siihen houkutteleminen edellyttävät myös tohtoriopiskelijavalintojen kehittämistä. Kuten suunnitelmassa todetaan, tarvitaan riittävästi ennakoitavaa ja pitkäjänteistä tutkimusrahoitusta parhaiden tutkijoiden houkuttelemiseksi, tämä pätee sekä tohtorintutkintoa edeltävään että sen jälkeiseen aikaan. Myös erilaisia urapolkuja tulee vahvistaa, jotta tutkijakoulutetut siirtyvät sujuvasti myös korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten ulkopuolisille urille.

Osaajien ja varsinkin tohtorien tarve on laajasti tunnistettu ja tohtorien lisäkoulutuksesta vastuu on, ja myös pitää, pysyä yliopistoilla. Tämä vaatii resurssointia yliopistojen perusrahoitukseen, mutta myös tutkijaurien rakentamista houkuttelevimmiksi sekä eri työllistymispolkuja on vahvistettava. Samalla tämä vaatii yhteistyön lisäämistä yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja työelämän välillä sekä tohtorikoulutuksen uusia muotoja (esim. UEF työelämätohtorijärjestelmä). Tohtoritutkintojen laajuutta ja rakennetta on kehitettävä kohti keskieurooppalaista mallia ja akateemiselle uralle tähtäävien tohtoreiden resurssointia vahvistettava.

Koulutusperäinen maahanmuutto ja valmistumisen jälkeisen työllistyminen ovat suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuudelle elintärkeitä. Tämä vaatii aiempaa paljon tiiviimpää yhteistyötä yhteiskunnan eri sektoreiden välillä. Koko yhteiskunnan kansainvälistyminen ja monikulttuuristuminen on ehdottoman tärkeää.

Maisteri- ja tohtoritutkintomäärien kasvattamisessa ei pidä tinkiä koulutettavien osaamistasosta, muuten heistä ei ole vahvoiksi asiantuntijoiksi ja osaajiksi viemään Suomen TKI-toimintaa eteenpäin. Yliopistokoulutuksen läpikäyneiden maistereiden ja tohtoreiden määrän lisääminen edellyttää yliopistoissa myös tutkimustoiminnan määrän merkittävää kasvua, koulutus perustuu tutkimukseen.

Kilpailu osaajista on muuttunut globaaliksi ja kiristyy entisestään. Korkeamman osaamisen tarve kasvaa jatkuvasti työmarkkinoilla. Kansainvälisiä opiskelijoita tulee houkutella määrätietoisesti ja parantaa korkeakoulujen ja yritysten yhteistyötä, jotta opiskelijoista aiempaa suurempi osa työllistyy Suomeen. Vahvat osaamiskeskittymät houkuttelevat parhaiten kansainvälisiä osaajia ja edistävät osaamisen ja osaajien siirtymistä suomalaisiin yrityksiin.

Työperäistä maahanmuuttoa on lisättävä merkittävästi, huomioiden erityisesti TKI-toimintaan ja kansainvälistymiseen vahvasti panostavien yritysten ja tutkimusorganisaatioiden tarpeet. Kuten suunnitelmaluonnoksesta käy ilmi, parhaiden osaajien houkuttelemiseksi on tärkeää tukea pitkäjänteisesti lupaavimpia tutkimusalueita ja keskittymiä, joissa meillä on ainutlaatuista osaamista. Työperäistä maahanmuuttoa tulee sujuvoittaa, joustavoittaa ja nopeuttaa tavalla, joka tekee Suomesta maailman parhaan paikan tulla tekemään erityisosaamista vaativaa työtä. Lisäksi on tärkeää mahdollistaa jatkuvan oppimisen tuominen tiiviimmin tutkimusorganisaatioiden ja yritysten yhteisten tutkimushankkeiden yhteyteen. Linjausluonnos osaamisperäisen maahanmuuton lisäämisestä on kannatettava.

Osaajakysymys liittyy myös huoltovarmuuteen. Suomen tulee varmistaa huipputason osaaminen merkittävillä osaamisalueilla ja teknologioissa ja tukea sen kehittymistä ja syventämistä. TKI-rahoitusta tulee kohdentaa pitkäjänteisesti huipputason osaamiskeskittymien kasvattamiseen, jotta Suomeen syntyy kansainvälisen luokan ainutlaatuista osaamista ja edellytyksiä luoda uusia globaaleja kasvuyrityksiä. Asia linkittyy myös strategisiin valintoihin. Laajoja taloudellisia ja yhteiskunnallisia hyötyjä syntyy, kun tutkimusalueet kasvavat maailmanluokan osaamiskeskittymiksi, niihin kytkeytyy tiivis yhteistyö yritysten kanssa ja niillä voidaan tarjota ratkaisuja globaaleihin haasteisiin. Rahoitusta tulee suunnata erityisesti tutkimusalueille, joiden tieteellinen taso on Suomessa todistettavasti maailman huippua, Suomella on alalla pitkän linjan tutkimus- ja kehitysosaamista ja joilla lisäksi on potentiaalia tuottaa kestäviä, skaalautuvia ja kaupallisesti kannattavia ratkaisuja.

Esimerkiksi mikroelektroniikka ja kvanttiteknologia ovat aloja, joissa Suomella on pitkän linjan tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa huippuosaamista, erityistä kilpailuetua sekä mahdollisuus viennin merkittävään kasvuun. Suomeen onkin rakentunut globaalisti houkutteleva mikroelektroniikan ja kvanttiteknologian keskittymä. Nämä ovat myös globaalisti kriittisiä teknologioita, joissa Euroopan on tärkeää saavuttaa riittävä strateginen autonomia.

Kansallisella tasolla huolena on koulutustason lasku ja tohtoreiden riittämätön määrä. Tulee kuitenkin pitää huolta kaikkien koulutuspolkujen toimivuudesta. TKI-toiminnassa tarvitaan monenlaisten osaajien yhteistyötä – erityisesti mentäessä innovaatioiden suuntaan.
Osaamisperäisen maahanmuuton ja kansainvälisten opiskelijoiden sekä osaajien maahan jäämisen sujuvoittaminen on kriittisen tärkeä kysymys. Kansainvälisten osaajien integroitumista ja palveluita tulee resursoida riittävästi kaikilla alueilla.