Visio näyttää hyvältä, mutta ei anna kuitenkaan vastausta kysymykseen miten tämä saavutettaisiin vaikka se kirjattaisiin strategiseksi suunnitelmaksi.
Sama suunnitelma näkyy jo kaikissa ihmisoikeussopimuksista, jotka Suomi on ratifioinut.
Kuitenkaan tuo visio ei ole tosiasiallisesti toteutunut.
Millä menetelmillä Kansallisen lapsistrategian valmistelutyöryhmä saa aikaan tosiasiallisen toimintakulttuurimuutoksen, joka toimisi kunnioittaen lasten ja läheistensä oikeushenkilöille määriteltyjä oikeuksia ja luottamukselle palveluita tarjoavia kohtaan syntyisi aihetta? Millä taataan, että oikea-aikainen laadukas palvelu lapsille läheisineen on saatavilla?

Visio on pääpiirteissään hyvä.

Tietopohjaan viitataan ainoastaan ohjauksen ja valvonnan yhteydessä niin, että syntyy kuva tietopohjasta ainoastaan näiden välineenä. Lastensuojelun tulisi kuitenkin tulevaisuudessa perustua entistä vahvemmin tutkittuun ja muualla tavoin koeteltuun tietoon, ei pelkästään osana ohjausta ja valvontaa, vaan kokonaisuudessaan. Tällekin on varattava riittävät resurssit.

Jatkossa varmaan hyvä tarkentaa vielä strategisia painopisteitä tähän mennessä esitettyä konkreettisemmalla tavalla.

Painopisteet 1-3 toteutuvat vain, jos kohdasta 4 on ensin pidetty huolta. Vain hyvinvoiva ja jaksava ammattilainen pystyy suoriutumaan kaikista lain hänelle asettamista velvotteista.

Iso osa lastensuojelutyöstä pitäisi siirtää esim. vammaispalveluiden tukitoimiksi. Lastensuojelu ei ole oikea paikka esimerkiksi autismin kirjon lapsille ja nuorille, vaikka heillä ja heidän perheillä usein todella suurta tuen tarvetta onkin. Usein pahin asia mitä autistiselle lapselle voi tehdä, on ymmärtämättömyydessä ja osaamattomuudessa toimien sijoittaa tällainen lapsi/nuori lastensuojeluyksikköön. Silti tällaisia virheitä ja niiden seuraamuksia on tullut useita, useita vastaan sosiaalityön kentällä toimiessani. Lastensuojelun resursseista pitää siirtää iso lohko vammaispalveluihin ja alkaa selkeästi vastata näiden väärässä paikassa olevien lasten ja perheiden tarpeisiin sieltä käsin yhteistyössä terveydenhuollon kanssa.

Kohdat 2. Ja 5. Ja osaksi 4. Ovat kaikki samaa kokonaisuutta, jossa varsinkin sote-alan tulee saada kokonaisvaltaisesti paremmin toimivaksi. Matalan kynnyksen työssä näkyy kokoajan miten völinputoajaperheitä on (kohta 2), osaksi koska ei ole tarpeeksi henkilöstöä (kohta 4) ja osaksi ettei osata valvoa omaa toimintaa (kohta 5). Mahtaako so-puoli tehdä tehokkaasti haipro-ilmoituksia?

4. Sosiaalityöntekijöiden pysyvyyteen ja työmäärään tulisi panostaa. Ei kukaan loputtomasti jaksa tilanteissa, joissa jatkuvasti joutuu tekemään ylitöitä, jotta saa edes pakolliset työt tehtyä. Sosiaalityöntemijöillä tulisi olla aikaa olla tavoitettavissa, jotta kohta 3 voisi toteutua. 5. Valvontaan tulisi lisätä resurssia. HVA:lla valvontaresurssia on vielä todella vähän suhteessa valvottavaan määrään.

Visio on hyvä: Tarkoitus on saada lastensuojelussa tehtävällä työssä vaikutuksia, jotta lapsen ja hänen perheensä tilanne menee eteenpäin.

• Nykyisen lain kohdalla ei ole ongelmaa toteuttaa tätä visiota. Organisaatiot ovat ratkaisseet tällä hetkellä lastensuojelutyön toteuttamisen eri tavoin.
• Mitkä ovat lastensuojelussa vaikuttavat työtavat: tarvitaan tutkittua tietoa vaikuttavista menetelmistä.
• Mitä palveluita lastensuojelussa on mahdollista tarjota? Palveluiden tulisi vastata todellisiin tarpeisiin ja niitä tulisi olla tarjolla vrt. nuorille ei ole päihdepalveluita.
• Miksi monitoimijaisuus ja palveluiden integraatio ei mene käytäntöön, johtuuko nykyisistä siiloutuneista rakenteista?
• Systeemisen toimintamallin toteuttamisen pitkäaikaisen tukeminen
• Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden osaamisen varmistamiseksi tulee olla rakenteita, jotka tukevat mm. oikeudellista, menetelmällistä ja tutkimukseen perustuvaa osaamista

Kommenttina 2. painopistealueen palvelujärjestelmän oikea-aikaiseen toimintaan: huomattava osa lapsista elää perheissä, joissa on kroonisia fyysisiä ja psyykkisiä sairauksia sekä päihde- ja riippuvuusongelmia. Perheenjäsenen sairauden myötä lapsen elämään ilmestyy huolta, joskus myös vastuita, läheisen tilanteesta ja pärjäämisestä, jotka voivat heijastua monella tapaa hänen hyvinvointiinsa ja kehitykseensä. Vanhempien varhainen palveluihin pääseminen samoin kuin lapsen kuuleminen ovat ensiarvoisen tärkeitä.

1. Lapsen ja hänen vanhempansa /läheisensä osallisuuden varmistaminen on erityisen tärkeää ottaa huomioon lastensuojelun päätöksenteossa. Hallinnon asiakkailla on perustuslain 21 §:n mukaan oikeus yksilöityyn päätökseen viranomaisen toimesta. Tämän osatekijänä on myös yksittäisen asianosaisen osallisuusoikeuksien kunnioittaminen ja näkemyksien huomioon ottaminen päätöstä tehdessä. Osallisuus ihmisten luottamusta lastensuojeluun.
2. Resurssien riittävyys tulee varmistaa, jotta lasten ja heidän läheistensä tarpeisiin voidaan oikea-aikaisesti vastata.
3. Lapset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa hallinnon päätöksenteon kohteina, sillä heillä ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia aikuisiin verrattuna ymmärtää heihin kohdistettuja päätöksiä/toimenpiteitä. Tämän vuoksi tulee varmistaa, että lapsi ja hänen vanhempansa/läheisensä ymmärtävät heihin kohdistuvien päätösten ja toimenpiteiden sisällön ja heille annetaan mahdollisuus vaikuttaa näihin.
Osallisuusoikeuksien kunnioittaminen turvaa asiaosaisen ennakollisen oikeusturvan, sillä vaikuttamismahdollisuus lisää todennäköisyyttä, että lopullinen päätös tehdään totuudenmukaisin perustein.

Visio on hyvä, samoin strategiset painopistealueet. Lainsäädäntöperusta tuli vision ja strategia esittelyssä vahvasti esiin. Se lisäksi riittävän tietopohjaan varmistaminen läpi kaikkien strategisten painopisteiden on tärkeää.