T&K rahoituksen pitkäjänteinen suunnitelma on lähtökohdiltaan hyvä, mutta muutamiin näkökulmia on syytä painottaa:
- T&K-toiminta on pitkäjänteistä ja ketju perustutkimuksesta kaupallisiin innovaatioihin ja uusiin tuotteisiin voi kestää vuosikymmeniä. T&K-toiminnan pitkän aikavälin suunnitelmien pitäisi olla riittävän pitkäjänteisiä, erityisesti perustutkimuksen osalta. Toiminnan ja rahoituksen jatkuvuuden kannalta olisi tärkeä katsoa myös vuotta 2030 pidemmälle.
- T&K-rahoituksen jaossa on keskeistä tarkastella, missä markkinaehtoinen rahoitus epäonnistuu. Perinteisesti esimerkiksi perustutkimusta on vaikea rahoittaa yksityisin varoin, koska lopputuotoksia ei ole mahdollista kaupallistaa (patentoida) tavalla, joka hyödyttäisi rahoittajaa riittävästi. Tällaisten alojen, jotka eivät saa helposti yksityistä rahoitusta, olisi perusteltua saada riittävä osuus T&K-rahoituksesta.
- T&K-toiminnassa olisi tärkeä ottaa riittävän laaja-alainen katsantokanta. Osaamisen ketjussa varhaiskasvatus, peruskoulutus ja toisen asteen koulutus luo perustaa T&K-toiminnan edellyttämälle korkealle osaamiselle. Lisäksi osaavan ja koulutetun työvoiman parissa innovaatiot leviävät tehokkaasti. Työn tuottavuus ja talouskasvu on nostettu T&K-rahoituksen kasvattamisen yhdeksi tärkeäksi tavoitteeksi. Esimerkiksi Suomen Pankin arvion mukaan suomalaisten osaamistason heikkeneminen uhkaa muodostuma merkittäväksi talouskasvun rasitteeksi.
- Varojen jaossa on keskeistä, että esimerkiksi TIN:n rooli on riittävän vahva, jotta varojen jaossa vältytään intressiristiriidoilta. Lisäksi T&K -rahoituksen ja järjestelmän tehokkuuden säännöllinen arviointi olisi tärkeää, esimerkiksi TIN:n tai muun riippumattoman tahon toimesta.
- T&K-menojen kasvattaminen nojaa vahvasti yksityisen rahoituksen kasvuun. Tämä edellyttää yhteishankkeita ja yrityksiltä riittävää omia panostuksia yhteishankkeissa. Myös tällöin olisi tärkeä varmistaa, että TKI-resurssit kohdentuisivat investointeihin, joista syntyy positiivisia ulkoisvaikutuksia.
- Tähtäävätkö T&K panostukset inkrementaalisiin parannuksiin vai suuriin muutoksiin, on olennainen jako. Samoin se, miten laajapohjaisesti T&K-rahoitus kanavoituu eri aloille, on keskeistä. Lähtökohtaisesti teknologia- ja toimialaneutraalius ovat hyviä linjauksia, mitä myös parlamentaarinen työryhmä on korostanut. Varojen kohdentaminen ei saisi perustua liikaa poliittisesti valittuihin painopisteisiin.
- T&K-toiminnan yhteydessä olisi tärkeä tarkastella myös esimerkiksi luvitusprosessien ja poikkihallinnollisen yhteistyön sujuvuutta. Näistä näkökulmista myös hallitusohjelmassa on kannatettavia ehdotuksia.
Monivuotisen suunnitelman lähtökohdat ovat hyvät ja on tärkeää saada aikaan monivuotinen rahoitussuunnitelma parlamentaaristen työryhmien ja hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti. Tarvitaan yhteistyömalleja ja resursseja eri toimijoiden (yritykset, tutkimusorganisaatiot ja korkeakoulut) väliseen tuottavaan yhteistyöhön. Panostuksia tarvitaan niin perustutkimukseen, soveltavaan tutkimukseen kuin yhteiskunnan ja yritysten tarpeista tai haasteista lähtevään TKI-toimintaan.
Parlamentaarisen TKI-työryhmän linjauksien tulee toimia koko suunnitelman perustana.
Suunnitelmassa tulee erityisesti tunnistaa ja huomioida parhaat keinot TKI-toiminnan ja -järjestelmän kehittämiseksi tasapainoisesti ja vahvasti toiminnan korkeaan kunnianhimon tasoon, vaikuttavuuteen ja korkeaan osaamiseen suuntaavasti. Tässä työssä on tarpeen huomioida TKI-toiminnan pitkät aikajänteet sekä erilaiset osaamisen ja uuden tiedon siirtymisen ja vaikuttamisen polut. Suunnitelmassa tulee huomioida kilpailullisuuden rooli laadun ja vaikuttavuuden nostamisessa.
Tunnistettuihin haasteisiin tai potentiaaleihin panostamisen rinnalla tarvitaan vahva tuki uteliaisuuteen ja innovatiivisuuteen pohjautuvien tutkimushankkeiden rahoittamisella. Näin myös vahvistetaan Suomen TKI-järjestelmän kykyä havaita ja tarttua uusiin mahdollisuuksiin. Suunnitelmassa tulee tunnustaa tieteen vapaus ja toimijoiden autonomia, vain näin taataan riittävän laajapohjainen tutkimus- ja osaamisperusta niin radikaaleihin innovaatioihin kuin yllättävästi nouseviin ilmiöihin ja tarpeisiin.
Osaamisen huoltovarmuuden turvaaminen. Tässä on huomioitava sekä ei-temaattisen että temaattisen tutkimuksen merkitys ja rahoituksen riittävä määrä kummankin tukemiseen. Esimerkiksi korona-pandemian aikana hyödynnettiin paljon sellaista tutkittua tietoa ja osaamista, jota ei temaattisesta lähtökohdasta välttämättä olisi suunnatulla rahoituksella rahoitettu esimerkiksi ihmistieteiden tai tekniikan alan tutkimuksessa.
Huoltovarmuuden kannalta myös panostaminen korkeatasoisiin tutkimusinfrastruktuureihin niin Suomessa kuin kansainvälisenkin yhteistyön muodossa vahvistaa verkostoja ja keinoja hyödyntää niiden tuottamaa tietoa esimerkiksi ilmastonmuutokseen tai viruksiin liittyvissä kysymyksissä.
Suunnitelmassa tulee sovittaa yhteen lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteet strategisesti huomioiden se, että lyhyen aikavälin tavoitteiden saavuttaminen perustuu aiemman tehdyn työn pohjalta luotuun tietoon ja osaamiseen, ja on siten hyvin riippuvainen niiden laadusta ja jatkuvuudesta.
Suunnitelman toimenpiteiden odotettujen vaikuttavuuksien lisäksi myös toimenpiteiden yhteisvaikuttavuuksien tunnistaminen ja huomioiminen suunnittelussa on tärkeää, jotta tavoiteltu vaikutus voidaan käytännössä saavuttaa.
Suomalaisen tieteellisen tutkimuksen toimivuus monella alueella, kuten bio- ja lääketieteiden aloilla, nojaa nykyään täysin tutkimusinfrastruktuureidemme varaan (esimerkiksi Euro-BioImaging Finland). Nämä ovat yliopistojen ja osin yliopistosairaaloiden ylläpitämiä ja tarjoamia open access -paveluita, joita käyttävät lähes kaikki tutkijat akateemisella puolella, ja vuosittain myös kymmenet suomalaiset yritykset esim. terveys- ja lääkekehitysaloilla. Näiden infrojen laitteistojen ja henkilöstön kriittiselle rahoitukselle ainoa toimiva lähde on kansallinen rahoitus (joka tällä hetkellä kanavoituu Suomen Akatemian FIRI-rahoituksen kautta), ja tämän rahoituksen taso on tällä hetkellä niin katastrofaalisen pieni, että todellisena riskinä on kokonaisten tieteenalojen alasajo sellaisillakin alueilla, kuten lääkekehityksessä, jotka ovat Suomelle ensiarvoisen tärkeitä. Näen keskeisenä, että T&K-rahoituksen monivuotisessa suunnitelmassa pyrittäisiin varmistamaan Suomen T&K-toiminnalle elintärkeiden infrastruktuureiden riittävä rahoitus ja mieluiten nykyistä pitkäjänteisemmin (nykyiset rahoituskaudet ovat kerrallaan vain muutamia vuosia, mikä ei mahdollista infrojen kehittämistä ja ylläpitoa pitkäjänteisesti).
Yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla on keskeinen rooli TKI-toiminnassa.
Monivuotisessa suunnitelmassa tulee esittää näkymää ja tavoitetilaa siitä, miltä suomalainen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatioympäristö näyttää tai mihin se on suuntaamassa vuonna 2030, kun saavutamme 4 %:n osuuden bruttokansantuotteesta. Myös aikataulu ja tki-janan painotukset tulisi pyrkiä hahmottamaan riittävällä tarkkuudella.
Monivuotisen suunnitelman tulisi pystyä ottamaan kantaa myös osaajapulan ratkaisemiseen ja koulutustason nostamiseen. Osaajapulasta voi tulla koko tki-kehityksen pullonkaula. Tällä hetkellä Suomessa on OECD-maiden suurin pula korkeakoulutetuista työntekijöistä. Parlamentaarisen TKI-työryhmän arvion mukaan vuosien 2024–2030 välillä tarvittaisiin vuosittain lisää jopa 9 000 TKI-osaajaa. Uusista TKI-osaajista noin 2 000:n tulisi olla tohtoreita, joista noin puolet työskentelisi yksityisellä ja puolet julkisella sektorilla. Esimerkiksi tuore Etlan ja Laboren kesäkuussa julkaistu VNTEAS-hankeselvitys nosti esiin merkittäväksi yritysten innovaatiotoiminnan esteeksi osaavan henkilökunnan puuttumisen. Se voi aiheuttaa yrityksen kasvun hidastumista, kilpailukyvyn heikkenemistä, sekä kapasiteetin alasajoa ilman osaajia. Muita vaikutuksia osaajapulasta olivat esimerkiksi kehityshankkeiden viivästyminen tai kansainvälistymisen hidastuminen.
Pidämme tärkeänä, että kehittämisen lähtökohtana oli ennakoituvuus ja pitkäjänteisyys, joka ei toteudu pelkästään rahoituksen vivuttamisvaatimuksella. TKI-rahoituksesta osa tulee suunnata korkeakoulujen perusrahoitukseen hallitusohjelman kirjausten mukaisesti. Kaikki tki-rahoitus ei olla pelkästään haettavaa rahoitusta, vaan tulee löytää keinoja kohdentaa rahoitusta myös korkeakoulujen perusrahoitukseen.
Yliopistojen perustutkimusta on vahvistettava osana tki-ketjua. Se luo pohjan soveltavalle tutkimukselle ja innovaatioille.
Business Finlandin rahoitusinstrumentin kehittämistä korkeakoulujen ja yritysyhteistyöhön on kiirehdittävä. Työ edellyttää joko uuden rahoitusmekanismin kehittämistä tai nykyisten instrumenttien kriteereiden muuttamista.
Tutkimustuloksien siirtymisessä on ammattikorkeakouluilla ensiarvoisen tärkeä ja ainutlaatuinen rooli. Niiden kyvykkyys toimia elinkeinoelämän ja julkisen sektorin kanssa on hyödynnettävä paremmin yhteiskunnassa. Ensiarvoista on tunnistaa, että korkeakoulujärjestelmässä ammattikorkeakouluille on määritelty alueellinen ja elinkeinoelämää kehittävä TK-rooli. Ammattikorkeakouluilta puuttuu lainmukaisen TKI-tehtävän hoitamiseen suunnattu perusrahoitus ja kansalliset rahoitusinstrumentit. Jotta ammattikorkeakoulujen TK-volyymia saadaan kasvatettua entisestään, on niiden pystyttävä osoittamaan vastinrahoitusta osallistuessaan yhteisrahoitteisiin hankkeisiin. Nyt omarahoituksen osuuden puute perusrahoituksessa muodostuu ongelmaksi amkien pyrkiessä toteuttamaan amk-lain määrittelemää tehtävää. Rahoituksen puute on myös johtanut koulutustehtävän ja TK-tehtävän räikeään ja haitalliseen vastakkainasetteluun.
Sekä yliopistoja että ammattikorkeakoulujen TK-toiminnan mahdollisuuksien vahvistamisen pitää olla kansallinen prioriteetti TK-rahoituksen kohdistamisessa. Ylipäätään olemme nyt TK-toiminnassa liiaksi kilpailuasetelmassa – organisaatiot kilpailevat toisiaan vastaan, kun suunnan pitäisi olla yhteistyön lisäämisessä. Ammattikorkeakoulujen, yliopistojen, tutkimuslaitosten, elinkeinoelämän, julkisen sektorin ja toisen asteen koulutuksen järjestäjien yhteistyötä on kyettävä lisäämään ja menemään kohti kansallista TKIO-maailmaa, missä osaamisvoimavaroja käytetään yhdessä ja toisia kunnioittaen Suomen eduksi. On tunnistettava ja tunnustettava eri toimijoiden roolit ja mahdollisuudet olla osana TKIO-kenttää (tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta sekä osaaminen).
Eri rahoituskanavien hakuja tulisi yhdistää ja rahoitushaun/rahoituksen sirpaleisuutta vähentää. Pitkäjänteinen ennakoitavuus rahoituksen kohdentamisen mahdollisista painotuksista tulevina vuosina olisi hakijanäkökulmasta suotavaa.
Rahoituksessa tulisi huomioida alueiden tasapuolinen kehittäminen, jotta rahoitusta tutkimus- ja kehittämistoimintaan olisi mahdollista hakea myös esim. hyvinvointialueella tehtävään tutkimukseen, ilman selkeää sidonnaisuutta yliopistoon.
Hyvinvointialueet olisi nähtävä myös rahoituksen näkökulmasta alueellisen kehitystyön moottoreina yhteistyössä alueen oppilaitosten ja yritysten kanssa.
Tutkimusperustaisen kehittämisen vahvistamiselle sosiaali- ja terveydenhuollossa ja sote-palveluintegraatiossa (mm. moniammatillisen työn, tiedolla johtamisen ja vaikuttavuuden tutkimus ja kehittäminen) on kasvava tarve hyvinvointialue- ja yhteistyöalueuudistuksessa.