Helsingin yliopisto katsoo, että yksi parlamentaarisen TKI-suunnitelman harvoista puutteista oli yliopistojen innovaatiotoiminnan näkymättömyys. Suomalaisissa tutkimusyliopistoissa tehdään huippuluokan tutkimusta ja opetusta, mutta niiden mahdollistamasta talouskasvun potentiaalista hyödynnetään vain pieni osa. Innovaatiotoiminta (tai laajempi elinkeinopolitiikka) ei tällä hetkellä kuulu yliopistojen perus- tai tulosperustaiseen rahoitukseen, päinvastoin kuin useissa eurooppalaisissa huippuekosysteemeissä. Tämän seurauksena innovaatiopalveluita ei ole tai ne ovat kasvupotentiaalin nähden liian vähäiset. Toiminta on riippuvaista hankerahoituksesta, sirpaleista ja lyhytjänteistä.
Yliopistojen innovaatiotoiminnan tueksi tulisi luoda uusia rahoitusratkaisuja. Rahoitussuunnitelman osana on tuettava yliopistojen omaa, niiden erilaisiin profiileihin ja omiin tieteenaloihin sopivaa strategista TKI-kehittämistyötä sekä innovaatiotoiminnan edellytyksiä. Yliopistoille ohjattava innovaatiotoimintojen pitkäjänteinen, perusrahoitustyyppinen rahoitus mahdollistaisi vaikuttavamman yritysyhteistyön ja paremmat mahdollisuudet kiinnittyä Euroopan parhaisiin tutkimus- ja innovaatioekosysteemeihin. Tuloksia voitaisiin saada aikaan jo suhteellisen pienin panoksin verrattuna TKI-rahoituksen kokonaismäärään, kunhan se olisi muutamia vuosia pitkäkestoisempaa. Tällainen rahoitus mahdollistaisi pysyvien laadukkaiden ja kansainvälisesti verkostoituneiden hautomo-, kiihdyttämö- ja kaupallistamispalveluiden rakentamisen, joiden vaikutuksesta syntyy tutkimuslähtöisiä, kaupallistettuja innovaatioita (lisensoidut patentit ja spin-out yritykset) sekä runsaasti uusia, kasvukykyisiä ja työllistäviä yrityksiä.
Lisäksi tarvitaan yliopistojen yhteyteen rakentuvia avoimia ja elinvoimaisia innovaatioympäristöjä, nk. yliopistovetureita. Kilpailijamaamme rakentavat systemaattisesti ja julkisrahoitteisesti TKI-järjestelmäänsä kansainvälisen mittaluokan keskittymiä. Suomeen tarvitaankin pitkäjänteinen julkinen rahoitusmuoto, jolla tuetaan yliopistojen ja yritysten yhteistoimintana syntyviä kansainvälisesti merkittäviä ekosysteemi- ja kärkihankkeita, joissa yhdistyy perus- ja soveltava tutkimus, hautomotoiminta ja avoimet infrastruktuurit.
Millennium-teknologiapalkinto on oleellinen osa Suomen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiojärjestelmää (TKI) ja maakuvaamme ja osaltaan lisää maamme houkuttavuutta kansainvälisten osaajien keskuudessa. Palkintosumma, miljoona euroa, on maksettu työ- ja elinkeinoministeriön budjetista. Millennium-teknologiapalkinnon kansainvälinen tunnettuus ja asema ovat nousussa. Syksyllä 2023 päättyneellä palkinnon nimeämiskaudella ehdokkaita saatiin globaalisti laajemmin kuin koskaan aiemmin. Palkinnon saajaksi nimettyjen naisten määrää on myös onnistuttu viime vuosina kasvattamaan merkittävästi.
Millennium-teknologiapalkinnosta vastaavan Tekniikan Akatemia -säätiön (TAF) toiminnan tarkoituksena on tehdä tunnetuksi ihmisten elämänlaatua ja planeetan elinolosuhteita parantavia innovaatioita, herättää keskustelua TKI-toiminnan merkityksestä kansantaloudelle sekä kannustaa erityisesti nuoria ja naisia tekniikan ja luonnontieteiden pariin.
Tekniikan Akatemia -säätiön lokakuussa 2023 Pohjoisranta BCW:llä teettämän kansalaiskyselyn (n=1000) perusteella suomalaisten enemmistö on puoluekannasta riippumatta täysin tai melko samaa mieltä tämän väitteen kanssa: ”Kansainvälisille tutkimusryhmille ja innovaatioille osoitetut palkinnot ja kunnianosoitukset ovat hyvä keino houkutella huippuosaajia Suomeen”.
Petteri Orpon hallitusohjelmaan on kirjattu, että valtio luopuu palkintosumman rahoittamisesta. TAF:n hallitus on päättänyt kesällä 2023, että palkinto jaetaan 30.10.2024 siitä huolimatta muun rahoituksen varassa.
Palkinnon arvostuksen ylläpito ja tunnettuuden kehittäminen vaativat kuitenkin jatkuvaa rahoitusta, ja siksi säätiö on vahvistamassa pääomaansa. Esimerkiksi Teknologiateollisuus ry:n hallitus on päättänyt sijoittaa Tekniikan Akatemia -säätiöön 2,5 miljoonan euron lisäpääoman edellyttäen, että valtio ja muut tahot sijoittavat vähintään 5 miljoonan euron vastinrahan. Lisäksi pyrimme siihen, että valtionavustus parillisina vuosina miljoonan euron palkintosummaa varten palautetaan talousarvioihin.
Kansainvälisentason kärkitutkimuksen priorisointia olisi syytä korostaa enemmän.
a) tarkastelu siitä, voisiko TEM:n julkaisemat eri alojen kasvusopimukset ja niiden pitkäjänteisen toteutuksen kytkeä T&K-rahoitukseen,
b) arvoketjujen pidentämiseen ja vahvistamiseen tähtäävä T&K korkean lisäarvon takaamiseksi, sekä
c) brändiliiketoiminnan näkökulma: korkein arvonlisä tapahtuu usein brändivaiheessa. Tämän huomioiminen T&K-toimissa olisi toimialojen uudistumisen ja monipuolistumisen kannalta tärkeää.
Suomen tiedekustantajien liitto pitää merkittävänä puutteena sitä, että (kotimaista) tieteellistä kustannus- ja julkaisutoimintaa ei edelleenkään tunnisteta keskeiseksi tieteelliseksi infrastruktuuriksi, vaikka sen rooli tieteen tulosten levittämisessä on kriittinen. Tämä toiminta on keskeisessä roolissa tieteen laadun riippumattomassa varmistamisessa ja tutkijakoulutuksessa, ja osa sen potentiaalista on käyttämättä.
Vastikkeettoman avoimen (Open Access) tiedekustannus- ja julkaisutoiminnan rahoitusvaje kotimaassa ja ohjauspoliittiset ristiriidat sitä koskien jäävät huomioon ottamatta. Huomattakoon, että internetaikana syntyneen talousahdingon taustalla vaikuttavat OKM:n edistämät kansainväliset lisenssisuositukset, jotka ajavat tarkoituksenmukaisuuden ja tutkimuksen vapauden edelle.
Parlamentaarisen TKI-työryhmän työ on antaa sellaisenaan erinomaisen perustan jatkotyölle. Erityisesti siinä määritellyt T&K-järjestelmän kehittämisen periaatteet tulisi ottaa suoraan uuden monivuotisen T&K-rahoitussuunnitelman perustaksi.
Parlamentaarisen TKI-työryhmän linjauksista puuttuu T&K-rahoituslain perusteella määräytyvien lisäresurssien kohdentamista koskevat määrälliset suuntaviivat. Lisärahoituksen käyttökohteita on lueteltu suuri määrä, mutta niiden joukosta ei ole valittu selkeitä prioriteetteja.
Uudessa monivuotisessa suunnitelmassa on harkittava jopa lisärahoituksen käyttökohteiden karsimista, mutta ennen kaikkea on kyettävä tekemään selkeitä ja pitkäjänteisiä euromääräisiä linjauksia eri käyttökohteisiin kohdennettavasta rahoituksesta. Muuten ei synny yritysten T&K-päätöksiä liikkeelle vivuttavaa ennustettavuutta ja luottamusta kannusteympäristön tulevaa kehitystä kohtaan.
Ensimmäinen parlamentaarinen TKI-työryhmän T&K-rahoitusta koskeva suunnitelma ja hallitusohjelma kattavat varsin laajasti erilaiset TKI-toiminnan kehittämiseen liittyvät tavoitteet ja linjaukset. Ammattikorkeakoulujen näkökulmasta suunnitelma ja hallitusohjelma ovat kuitenkin niin laajoja, että niiden pohjalta ei ole mahdollista erottaa selkeästi sitä, miten eri toimia tullaan priorisoimaan ja millä aikataululla. Nyt suunnitelma ja hallitusohjelma ovat luonteeltaan toiveiden tynnyreitä, joiden osalta ei voida lainkaan arvioida toimenpiteiden ja rahoituksen reaalista kohdentumista.
Arene katsoo, että hallituksen vuoden 2024 talousarviossa tehdyt ratkaisut T&K-rahoituksen kohdentamisen osalta eivät ole linjassa T&K-suunnitelman ja hallitusohjelman kanssa. Erityisesti rahoituksen kohdennukset korkeakoulujen TKI-kyvykkyyden vahvistamiseen puuttuvat talousarvioesityksen kokonaan ja korkeakoulujen reaalista rahoitusta ollaan pikemminkin supistamassa talousarviossa. Talousarvoesityksessä ei myöskään esitetä uskottavia rahoituksellisia toimia osaamistason nostamiseksi tulevina vuosina.
Parlamentaarisen TKI-työryhmän loppuraportin luonnoksessa mainittiin julkaisutoiminnan merkitys TKI-toiminnassa, mutta se syystä tai toisesta jätettiin ulos lopullisesta raportista. Kotimainen tieteellinen julkaisutoiminta, josta yli puolet on pitkälti vapaaehtoistoimintaan perustuvien tieteellisten seurojen julkaisutoimintaa, olisi lopultakin aiheellista tunnustaa osaksi kansallista tutkimusinfrastruktuuria. Tieteen tulokset, niiden yleistajuistaminen ja tutkitun tiedon avoin saatavuus ja käyttö yhteiskunnallisessa päätöksenteossa tarvitsee julkaisu- ja julkisuuskanavia, joita ylläpidetään ja kehitetään kustannustehokkaasti ja esimerkiksi Journal.fi-alustan avulla koordinoidusti. Luotettava julkaisutoiminta vahvistaa myös kansalaisten luottamusta tieteeseen ja tutkittuun tietoon, mikä taas vahvistaa sekä kansalaisyhteiskunnan merkitystä että päätöksentekijöihin kohdistuvaa arvostusta. Kotimaisen tieteellisen julkaisutoiminnan tukeminen on kirjattu hallitusohjelmaan, joten julkaisutoimintaa tukevia toimenpiteitä tarvitaan myös suunnitelmaan.
Yli 50% kotimaisesta tieteellisestä julkaisutoiminnasta perustuu vapaaehtoistoimintaan tai OTO-työhön ja nimelliskorvauksiin tieteellisten seurojen kautta, se on jatkuvasti resurssiensa ylärajoilla ja vaikka se vastaa merkittävästä määrästä julkaisuja, se jää aina korkeakoulukirjastojen ym. rahoituksissa jälkeen. Luotettava kotimainen ja kotikielinen julkaisutyö, varsinkin jos se pystyy toimimaan vakiintuneesti. vahvistaa kansalaisten luottamusta tieteeseen. Kotikielinen tiedejulkaiseminen on pitkäjänteistä työtä, joka vahvistaa sekä kansalaisyhteiskunnan merkitystä ja tukee päätöksentekijöiden ja yhteiskunnan arvostusta. Tämä tärkeä työ tieteen ja tutkimuksen kehittämiseksi pitäisi viimeinkin tunnistaa ja kirjata osaksi kansallista tutkimusinfrastruktuuria. Tieteen tulokset, niiden yleistajuistaminen ja tutkitun tiedon avoin saatavuus ja käyttö yhteiskunnallisessa päätöksenteossa tarvitsee julkaisu- ja julkisuuskanavia, joita ylläpidetään ja kehitetään kustannustehokkaasti ja esimerkiksi Journal.fi-alustan avulla koordinoidusti (journal.fi -alustan pysyvä rahoitus tulisi taata, jotta aineistot eivät katoa bittiavaruuteen).
Parlamentaarisen TKI-työryhmän suunnitelmassa on käsitelty hyvin Suomen TKI-järjestelmän kehitystä ja tilaa. Yritysten t&k -toimintaa on myös käsitelty kattavasti eri toimialoilla. Olisi myös tarpeellista tarkastella TKI-järjestelmän suhdetta elinkeinorakenteessa ja taloudessa tapahtuviin muutokseen. Muun muassa talouden palveluvaltaistuminen ja valmistavan teollisuuden suhteellinen pienentyminen tulevat todennäköisesti vaikuttamaan Suomen TKI-ympäristöön merkittävällä tavalla jatkossa.