Tutkimuksen, yliopistojen ja tutkimuslaitosten valtiolta tulevaa perusrahoitusta tulee tuntuvasti nostaa, sillä nämä ovat ne perusta, jolle muu TKI-toimintaa pohjautuu.
Kansainvälisyys on keskeistä niin tutkimukselle kuin osaajien liikkuvuudelle ja innovaatiotoiminnalle. Politiikassa pitäisi pystyä lisäämään Suomen kansainvälistymistä ja osaajien houkuttelua Suomeen. Samoin kansainvälisten osaajien ja heidän perheidensä palvelut ja oleskelulupiin liittyvä hallinto pitää saada toimimaan nykyistä paremmin.

Sallivaa ja joustavaa lähestymistapaa erilaisten rahoituslähteiden hyödyntämiseen ja yhdistämiseen toimivien sosiaalisten innovaatioiden kehittämiseksi. Politiikkatoimien suuntaamista yhteiseen maaliin hallinnonalojen kesken - sosiaalisissa innovaatioissa yhdistyy lähes aina useamman toimialan osaaminen Rohkeaa oppimista muilta mailta esim. EU:n sisällä ja rahallista tukea vertaiskehittämiselle. Innovaatiokehittäjien tukirakenteita ja yhteiskehittämisen verkostoja, joilla on selkeä vastuutaho ja vetäjä, esimerkkinä sosiaalisten innovaatioiden osaamiskeskus.

Politiikkatoimia on tarkasteltava kokonaisuutena ja tarvittaessa tehtävä myös sellaisia toimia, joita T&K-rahoituslaki ei kata. Tällaisia toimia ovat muun muassa koulutustason noston edellyttämä koulutuskapasiteetin vahvistaminen sekä maahanmuuttopolitiikka ja datan hyödyntämistä edistävä sääntely. Ensimmäistä lukuun ottamatta toimet eivät edellytä rahoitusta.

Rahoitusta on suunnattava korkeimman TKI-potentiaalin toimintaan ja koottava vaikuttaviksi kokonaisuuksiksi sen sijaan, että sitä ripoteltaisiin kaikille toimijoille mahdollisimman tasaisesti. On edistettävä toimijoiden ja rahoituksen kasautumista ja sitä kautta tiedon läikkymisvaikutuksia laajasti yhteiskuntaan.

Politiikkatoimien tärkeimpänä päämääränä tulee olla sellaisen toimintaympäristön luominen, jossa korkeasti koulutettua työvoimaa on saatavilla, tutkimustietoa ja -dataa hyödynnetään laajasti, tutkimusinfrastruktuureja rahoitetaan riittävästi sekä tutkimusorganisaatioiden ja yritysten yhteistutkimusta tuetaan rakenteilla. Nämä toimet ovat edellytys menestyksekkäälle TKI-toiminnalle ja siihen pohjautuvalle tuottavuuden kasvulle.

Tieteen toimintaedellytykset on avain järjestelmän korkealle laadulle. Yliopistojen perusrahoitus on nostettava vähintään pohjoismaiselle tasolle suhteessa koulutusmääriin, pelkkä tohtorikoulutuspilotin rahoittaminen ei riitä. Perusrahoituksen turvin yliopistot voivat profiloitua siten, että innovaatiojärjestelmään saadaan kansainvälisesti houkuttelevia ja merkittäviä keskittymiä. Tutkimus ja koulutus kietoutuvat yhteen eikä järjestelmää voi kehittää tasapainoisesti vain toisen jalan varassa.

Suomen Akatemian rahoituksen kasvattaminen, mukaan lukien viraston toimintamäärärahat, on tärkeä tieteellisen laadun tae. Rahoituksella on mahdollistettava jo muodostettujen lippulaivojen jatko ja niiden tutkimustulosten soveltaminen laajasti yhteiskunnassa. Samalla on huolehdittava TKI-järjestelmän pitkän aikavälin kestävyydestä rahoittamalla Suomen Akatemian perusohjelmia. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota tohtorikoulutuspiloteista valmistuvien tohtoreiden jatkouriin vuosina 2027–2029.

Business Finlandin rahoitusehtoja on korjattava siten, että kannusteet yliopistojen ja yritysten tutkimuslähtöiselle yhteistyölle vahvistuvat. Samalla on ohjattava Business Finlandin lisääntyvää valtuutta tällaiseen toimintaan. Liian kireät vaatimukset hankkeiden tulosten vientipotentiaalista ovat hankaloittaneet yritysten osallistumista hankkeisiin, joissa niiden panos olisi tärkeä mutta vientipotentiaalin arvioiminen liian varhaista. Markkinoista kauempana olevan tutkimuksen rahoittaminen on innovaatiotaloustieteessä todettu optimaaliseksi julkisten varojen käytöksi. Vientipotentiaalin vaatiminen on tämän tavoitteen kanssa ristiriidassa.

EU-vastinrahoituksen kehittäminen ja kasvattaminen on tärkeää jatkossakin, jotta omarahoitusosuudet eivät muodostu pullonkaulaksi EU-rahoituksen hakemiselle. EU-vastinrahoituksella on merkittävä rooli T&K-rahoituslain ulkopuolisen rahoituksen vivuttamisessa, koska sillä voidaan suoraan parantaa mahdollisuuksia kotiuttaa tutkimusrahoitusta Suomen ulkopuolelta. Vastinrahoituksen suuntaaminen EU-puiteohjelmasaantoon (matching funding) lisää korkealaatuisinta ja aidosti uutta luovaa tutkimusta Suomessa. Nyt esitetty 35 miljoonan euron satsaus on tärkeä ja rahoitusta voisi tulevina vuosina jopa lisätä. Lisäksi on syytä kohdentaa myös yhteisrahoitusta (co-funding) haettavaksi esimerkiksi Suomen Akatemian tai Business Finlandin kautta hankkeisiin, joissa EU-rahoitusinstrumentti edellyttää kansallisen rahoittajan strategista päätöstä.

Tarvitaan T&K-politiikan tavoitteiden kirkastamista läpi koko valtioneuvoston. Nyt on esim. selvää, että TEM:n vastuulla oleva tutkijaoleskelulupatilanne hankaloittaa T&K-henkilöstön osaamistason nostoa. T&K-politiikkaa pitää tehdä koherentisti, eikä siiloissa. Kiireellisimpiä politiikkatoimia on jatkaa tutkijanuran vetovoiman kehittämistä esim. nykyistä pitkäjänteisemmällä rahoituksella.

Pitkäjänteistä, hallituskausien ylittävää parlamentaarista yhteisymmärrystä - jota toki aiheen piirissä jo onkin.

Jo linjattujen toimenpiteiden lisäksi TKI-politiikkaa tulisi ainakin jossain määrin kehittää yhdessä teollisuuspolitiikan kanssa. Molemmilla pitäisi pyrkiä taloutta uudistavaan toimintaan.

Sosiaali- ja terveysministeriön edustus tulisi ottaa osaksi T&K koordinaatiota ja sen alaisia lakisääteisiin toimintoihin meneviä kulueriä voisi uusilla kannusteilla suunnata tehokkaammin T&K toimintaa tukeviksi. Panostukset mm. hyvinvointialueiden innovaatioekosysteemin kehittämiseksi auttaisi hyödyntämään tavanomaisen palvelutoiminnan mukanaan tuomaa potentiaalia.

Mahdollistavaa lainsäädäntöä on edelleen kehitettävä. Esim. toisiolaki on lisännyt kaupallisia mahdollisuuksia mutta on samalla erittäin huolestuttavalla tavalla sulkemassa kansainvälistä yhteistyötä kaiken perustana olevalta lääketieteelliseltä perustutkimukselta. Lisäksi esim. kaikkein tehokkain tiedonkäsittelykapasiteetti ei ole täysin käytettävissä terveydenhuollon tutkimukseen.

Ilman riittävää määrää osaajia kasvua ei voi syntyä. Tutkimustyö on monitieteellistä, hankkeet vaativat tyypillisesti erilaisia osaajia. Suomi ei pysty kouluttamaan itse kaikkia erialojen osaajia, osaaminen on myös pääoma joka kertyy kokemuksen kautta. Esimerkiksi huippututkimukseen tarvitaan osaajia myös ulkomailta. Nyt tarvitaan toimia, jolla osaajat varmistetaan myös tuleville vuosille eikä nykyisiä kansainvälisiä osaajia menetetä.

Lisäksi tarvitaan pitkäjänteistä sitoutumista niin koulutuksen kuin tutkimustyön rahoittamiseen. Rahaa tulee ohjata Suomen Akatemialle, Business Finlandille mutta myös tutkimusinfrastruktuurin ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Lisäksi on luotava kannusteet akatemia-yritysyhteistyölle.

Kansainvälisesti kilpailukykyinen osaamiskeskus ei voi olla pelkän projektirahoituksen varassa, vaan tarvitaan budjettipäätös vuosittaisesta valtion budjetista. Teknologiateollisuus ry:n ja Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiön juuri tekemä yli 13 miljoonan euron investointi tekoälytutkimukseen ja sen soveltamiseen yrityksissä on tärkeä avaus ja ennen kaikkea katalyytti muulle satsaukselle. Tarvitaan laajasti eri rahoittajatahot mukaan ja valtion rahoitusta tarvitaan pysyvyyden takaamiseen.

Koulutus- ja tiedepolitiikan sekä alue – ja rakennepolitiikan vahvempi kytkeminen innovaatiopolitiikkaan toisi synergiaa rahoitusinstrumenteille ja toimenpiteille.