Hoitajapula pahenee. Alalle lähtemisen kynnys kasvaa. Luottamus koko sote- palvelujärjestelmään heikkenee.

Uuraistenkaltaisten syntyvyysvoittoisten kuntien veto- ja pitovoima heikkenee merkittävästi.

Hoitoalalla työskentelee paljon ihmisiä, myös niillä pienillä paikkakunnilla, joista ei haluta muuttaa pois, eikä haluta kulkea pitkiä työmatkoja. Kunnat kuolee kun ei saada verotuloja.

Pienten kuntien kuolema. Erityisesti heikoimmassa asemassa olevat, ikäihmiset, lapsiperheet ja runsaasti sairastavat väestönosat kärsivät.

Pienet kunnat autioituvat pikkuhiljaa ja nykyisetkään asukkaat eivät viitsi enää hakeutua hoitoon ennenkuin on monen kohdalla liian myöhäistä.

Täystyrmäys maaseudun elinvoimaisuudelle ja sen asukkaille, myös monille sote-alan työntekijöille.

Ihmisiä muuttaa pois pienistä kunnista. Jäljelle jäävät vain ne jotka eivät enää itse pysty lähtemään, tai he joilla on aikaa ja rahaa liikkua kauempanakin hoidettavana. Jäljelle jäävien terveyskeskusten/sairaaloiden kapasiteetti ei riitä hoitamaan äkillisesti kasvanutta väestömäärää kaupungeissa. Hoitaja-/lääkäripula ei tule helpottamaan, koska työn kuormitus lisääntyy entisestään. Yksityiset lääkäriasemat vetävät työvoimaa, ja ne joilla on rahaa, saavat itsensä hoidettua.

Yksityisautoilu lisääntyy ja joukkoliikenteen käyttäminen vähenee.
Apteekkien määrä vähenee, samoin lääkkeiden käyttö. Sen myötä erikoissairaanhoidon kaaos vain pahenee.
Maalaismaiset kunnat kääntyvät muuttotappioiksi, ja lopulta kuolevat pois.

Jos joudun itse käymään vastaanotolla tai viemään lapsiani vastaanotolle pitkän matkan päähän, niin joudun olemaan töistä pois palkattomasti. Jos käyntejä on useita, niin kyllä se näkyy tilipussissa ja jos katsoo isoa kuvaa, niin myös ostovoimassa ja kansantaloudessa.

Yhä suurempi osa kuntia autioituu. Eipä saa enää mökkiläisetkään jatkossa loistavia palveluita mökkikunnissaan, kun niitä ei ole harvoille henkiin jääneille vakiasukkaillekkaan jäljellä. Erot rikkaiden ja köyhien välillä suurenevat entisestään.