Mikä ehdotettujen vaihtoehtojen vaikutus ensihoitoon on? Soitetaanko jatkossa ambulanssi joka vaivaan, kun päivystys on kaukana? Samaa on harrastettu jo nyt - kotihoito soittaa ambulanssin aivan turhaan, kun siellä ei ole itsellään pätevää henkilökuntaa hoitamaan asiaa. Tällainen varmasti pahentuu jatkossa - josta kärsii oikeasti vakavasti sairastuneet, kun ambulanssit käyvät hoitamassa asioita, jotka hoituisivat perinteisesti päivystyksessä tai jopa tavallisella vastaanotolla, jos sinne pääsisi.
Vaihtoehtojen vertailu nykytilaan tuntuu mahdottomalle - kerrotaan, mitä leikataan ja viedään pois. Mutta mitä tuodaan tilalle? Liikkuvia palveluita ja digipalveluita, mutta mitä ne on? Tuleeko liikkuva palvelu kerran vuodessa, vuosineljänneksessä, kuukaudessa, viikossa vai päivässä? Sillä on todella iso ero.
Toteutuuko ehdotetuissa vaihtoehdoissa se, että potilasta hoitaa tuttu henkilökunta? Esim. jos sama lääkäri on hoitanut potilasta yli 18v, hoito sujuu helpommin kuin aina eri lääkärin vastaanotolla. Hän tietää vaivat ja kokonaisuuden.
Monella alueella on totuttu jo nyt siihen, ettei kaikkia palveluita ole omalla paikkakunnalla, vaan niitä on lähikunnissa ja erikoisemmat kauempana. Eikä toisaalta kaikkea ole joka päivänä. Ehdotukset unohtavat inhimillisyyden ja ihmisarvoisen kohtelun esimerkiksi vähävaraisen, autottoman vanhuksen kohdalta, jonka pitäisi käydä viikottaisissa labroissa kaukana taksilla. Kuinka saa taksin, kauanko sitä joutuu odottamaan, onko vara maksaa aina omavastuut? Varmasti hoitoa jää toteuttamatta, joka voi pahentaa vaivoja ja lisätä kustannuksia, kun jäljet korjataan erikoissairaanhoidossa. Ja taas potilas kärsii.
Vaihtoehtojen ainoa hyvä puoli on digipalvelut, jotka varmasti auttavat nuoria ja työikäistä väkeä - eli heitä, joilta sen käyttäminen onnistuu. Mutta se ei onnistu kaikilta eikä toisaalta kaikki vaivat hoidu diginä.
Kiitos, kun ajatte yhteisiä asioitamme
Tämähän pitäisi rakentaa ihan toisin päin ja selvittää mitä lähipalveluja voitaisiin viedä Novasta / Jkl maakuntiin. Enkä nyt tarkoita mitää sähköista "härpäke" yhteyden ottoa vaan lääkäreitä, lääkäreitä ja erikoislääkäripalveluja hyvin toimiviin terveyskeskuksiin. Matka ei ole este.
Kumpikaan vaihtoehto ei ole toteuttamiskelpoinen, vaan viranhaltijavalmistelu on mennyt täysin väärille raiteille. Kun hyvinvointialueet muodostettiin, tavoitteena oli parantaa yhdenvertaisuutta, kehittää uusia palveluja ja tehostaa kustannusten hallintaa. Myös Keski-Suomen hyvinvointialueen oma strategia sisältää nämä tavoitteet. Mikään näistä ei ole kuitenkaan toteutumassa.
Perusterveydenhuollon keskittäminen ja karsiminen tulisi ruuhkauttamaan enisestään sairaala Novan toimintaa. Vuodeosastojen sulkeminen/keskittäminen ei ole perustuslain mukaista yhdenvertaisuutta. Liikkuvien ja korvaavien terveyspalvelujen toteuttamistapaa ei ole esitetty lainkaan, vaikka on olemassa suunitelmat nykyisten palveluiden lopettamisesta. Myöskään kustannuksia ei ole kummassakaan vaihtoehdossa esitetty lainkaan, vaikka ne ovat todennäköisesti miljoonaluokkaa. Hyväkuntoisten kiinteistöjen hylkääminen on kestävän kehityksen vastaista. Keskeisten terveyspalveluiden näkökulmasta kummassakaan suunnitelmassa ei ole mitään hyvää eikä lainkaan uudenlaista ajttelua.
Me keskisuomalaiset ansaitsemme parempaa. Keski-Suomen hyvinvointialueesta on mahdollista tehdä Suomen paras, meillä on siihen osaamista ja kansalaisten tahtoa, mutta onko päättäjillä siihen taitoa. Palveluverkkosuunnitelmista puuttuu kunnianhimo tarjota laadukkaat ja yhdenvertaiset palvelut kaikille kustannustehokkaasti. Niissä on tyydytty vanhanaikaisiin ratkaisuihin leikkaamalla ja keskittämällä palveluita. Poliittisten päättäjien on otettava asiat käsiinsä ja vaadittava parempaa valmistelua. Kyse on koko maakunnan asiasta ja tulevaisuudesta.
Kiireellä ei saa tehdä ratkaisuja, joiden peruminen on vaikeata. Palveluveron karsimisesta on laskettu ja arioitu säästöjä, mutta keskittämisen aiheuttamia kustannuksia ei uskottavasti ole arvioitu esim. mitä maksavat liikkuvat palvelut ja digi-palvelukeskukset.
Pitää ottaa laskelmiin mukaan myös tyhjilleen tai vajaakäytölle kunnissa jäävät sote-tilat. Kustannukset kunnille lienevät em. tiloista yhtä kuin säästöt hyvinvointialueelle. Kuntien "huonokuntoiset tilat" pitää arvioittaa ulkopuolisella taholla.
Uuden Hyvaksin talouteen ja toimintaan pitää tehdä valtiontarkastuslaitoksen tarkastus, miksi hyvinvointialueilla kuluu palvelutuotantoon niin paljon rahaa ja enemmän kuin kuntien/kuntayhtymien järjestämänä.
Joukkoliikenne (saavutettavuus)
Lähestyn tätä Jyväskylän kaupungin lausunto s. 8/46 (esityslista) mukaan, joka kiteyttää asian hyvin:
"Palveluverkon supistaminen hankaloittanee etenkin paljon
palveluja käyttävien autottomien, vähävaraisten, ikääntyneiden ja lapsiperheiden asemaa. Liikkumisen haasteet, kuten taksien saatavuus ja julkisen liikenteen yhteydet oli nostettu esityksessä esiin. Nämä haasteet ovat todellisia. Hyvinvointialueen tuottaman palveluliikenteen kehittäminen olisi tärkeää, jotta palveluihin
pääsy olisi kaikille turvattua. On selvää, että tässä ehdotuksessa palvelun saavutettavuus tulee joillakin alueilla muuttumaan huomattavasti".
Lisäksi samaisessa lausunnossa (esityslista) s.11 kerrotaan, että:
"Terveyspalveluiden saavutettavuudella on keskeinen vaikutus ihmisten hyvinvoinnin ja
terveyden edistämisessä. Välimatkojen kasvaessa terveyspalveluiden fyysinen
saavutettavuus heikkenee tuoden mukanaan myös kasvavia matkakustannuksia ja
heikentäen näin myös terveyspalveluiden taloudellista saavutettavuutta erityisesti
heikommassa asemassa oleville. Huono saavutettavuus voi johtaa terveyspalveluiden
alikäyttöön, joka puolestaan voi johtaa myöhemmin kasvaviin kustannuksiin, mikäli
ennaltaehkäisevä hoito vähenee."
Palveluun pääseminen saattaa edellyttää ensinnäkin kävelyä, sitten siirtymistä alue tai kuntakeskukseen vaihtelevillä tai hyvin vähäisillä yhteyksillä, siirtymistä toiseen kuntaan, jossa on terveyskeskus ja mahdollisesti sieltä saadulla lähetteellä siirtymistä edelleen toiseen terveyskeskuksen toimipaikkaan jossa varsinainen työ suoritetaan.
Ei voida lähteä oletuksesta että kaikilla HyväKS alueen asukkailla on käytössä oma auto tai tutun järjestämä kyyditysmahdollisuus välittömästi kun hoidon tarve on akuutti. Linkin toiminta laajenee mutta silläkin on omat määritellyt maarajansa. Lisäksi yksi tai useampi vaihto lisää helposti matka-aikaa alueen sisälläkin. Esimerkiksi Muuramen keskustasta matka Palokan terveyskeskukseen kestää noin tunnin + kävelyn Muuramen pysäkille.
On huomattava, että nämä suunnitelmat ovat olleet hyvinvointialueemme virkahenkilöiden tiedossa ja työpöydällä jo HVA:n ensimmäisenäkin toimintavuotena. Hyvinvointialue on siis heittänyt hanskat tiskiin lähes heti aloitettuaan. Se ei ole edes yrittänyt parantaa palveluja, ei varsinkaan perusterveydenhuoltoa, jota parantaa piti. Hyvinvointialue käytännössä romuttaa hyvän perusterveydenhuollon sielläkin, missä se on ollut erityisen hyvää (Muuramea lukuunottamatta!). - Olisiko koko HVA syytä purkaa, koska rahaa on kulunut enemmän tai vähintäänkin yht paljon kuin aikaisemmin - ja silti päätetään peruspalveluita loettaa laajasti?!
Hyvää hoitoa ja siten terveyttä edistävää on aito kohtaaminen, vuorovaikutus. Terveyden/sairaanhoito ei ole pelkästään toimenpiteitä ja neuvoja. Perustason terveyspalveluihin on tärkeää päästä helposti. Isot yksiöt eivät tuo automaattisesti lisäarvoa, sillä pienemmissä henkilökunnan yhteistyö ja asiakas/potilaskunnan tuntemus toimii. Tarvittaessa sieltä osataan kyllä konsultoida muita ja tarvittaessa lähettää jatkohoitoon muualle. Monisairailla (myös työikäisiä!!! eikä kaikki ole työterveyshuollon piirissä) on tärkeää olla joku ns. omalääkäri, joka ottaa huomioon eri erikoisalojen sairaudet ja lääkitykset ja hoidot, kohtaa potilaan kokonaisena yksilönä. Vai onko sairaanhoitajilla tähän osaamista niin että poimisi eri osa-alueiden tiedot yhdessä lääkärin kanssa katsottaviksi?
Puhutaan sotekeskuksista, mutta sisällöltään analyysi on terveyskeskusten toimintaa! Kelakyydit eivät kata sosiaalipalveluiden matkoja. Monet vähäosaiset, mielenterveys- ja/tai päihdeongelmaiset eivät hae tarvitsemiaan palveluita, mikäli ne sijaitsevat pitkien matkojen takana. Ilman luottotietoja ja usein myös ilman pankkitunnuksia jää monien sähköisten palveluiden ulkopuolelle. Kirjasto tai muu julkinen tila, missä voisi tietokonetta käyttää, ei myöskään aina ole ulottuvilla, ja ilman tunnuksia ei asiat hoidu sielläkään. Onko sosiaalipalveluiden sosiaalityöntekijöillä ja ohjaajilla riittävästi aikaa viedä palveluita näiden asiakkaiden luo? Ilman rinnallakulkijaa moni jää vaille yhteiskunnan palveluita ja toimeentuloa kohentavia etuisuuksia, ellei joku heille niistä kerro ja auta hakemisessa. Syrjäytyneitä tulee palveluita karsittaessa helposti lisää.
Palveluiden tarve ei yhtään vähene kokonaisuudessaan!
Joitakin palveluja voisi tuottaa vaikka kylätaloilla tai kouluilla kylien asukkaille ilmoitettuina päivinä. Muuten liiikkuvat palvelut ovat tehottomia, kun matkoihin menee iso osa tehokkaasta työajasta. Klinikka-autoja ajamaan tarvitaan erillinen kuski, ei liene järkevää. henkilöautolla pitää päästä liikkumaan, ei siinä niin paljoa tavaraa tarvita. Hammashoidossa ehkä.
Arviointi on osittain tehty huolella, mutta osittain siitä kuultaa läpi se, että ei ymmärretä paikallisuuden merkitystä. En voi ymmärtää, miksi arvioinnissa väitetään, että ei ole tasa-arvoista, jos palvelut eivät ole yhtä monipuoliset kuin isommissa yksiköissä. Ei se haittaa!
Paikallisuus on tasa-arvoa! Lähipalvelut on tasa-arvoa! Ihmisillä ei kerta kaikkiaan ole mahdollisuutta käydä kymmenien kilometrien päässä labrassa tai katsomassa läheistään palvelutalossa. Mutta kyllä erityisemmissä asioissa voidaan käydä. Niinhän on myös nykytilassa.
Rakennusalan ammattilaisena voin sanoa, että uudisrakentaminen ei aina ole ilmastoteko. Tuleva Rakentamislaki (voimaan 2025) suosittaa rakennusten korjaamista. Olemassa olevien rakennusten monipuolinen käyttö on ilmastoteko! Se myös on kaikista tasa-arvoisinta ja taloudellisinta. Jos palvelutalossa oleva sairaanhoitaja voi jonakin päivänä palvella samoissa tiloissa myös muita kylän asukkaita. Ottaa verikokeita ja kenties pitää vastaanottoa, niin sehän olisi ihan mahtavaa. Ja jonakin toisena päivänä voi samoissa tiloissa sosiaaliohjaaja ohjata vanhuksia käyttämään nettiä tai pitää tuolijumppaa. Varmasti tällainen olisi todellakin tulevaisuuden palvelua ja tasa-arvoa.
Lähellä kotia sijaitseva yksikkö koetaan tärkeäksi ja se on sekä henkilökunnan että läheisten kannalta hyvinvointia lisäävää. Tuttu paikallinen hoitaja voi olla jonkin muistisairaan pelastus.
Mennään omalääkärimalliin ja lähipalveluihin. Kyllä siihen löytyy sopivia ratkaisuja. Ei palveluita tarvitse olla joka päivä saatavilla. Maalla tulevat tapahtumat merkataan jo ajoissa kalenteriin! Se on totuttu tapa ja hyväksi koettu
Arvioinnissa sanotaan, että vaikutukset kohdistuvat erityisesti ikääntyneisiin, joiden voi olla haastavaa liikkua sekä omaksua uusi toimintatapoja. Toivotaan, että tämä erityisesti otetaan huomioon! Vanhukset ovat paikallisrakkaita
Päästöttömät autot on kyllä ylikorostetusti otettu arvioinnissa huomioon. Valmistamiseen menee niin paljon energiaa ja materiaaleihin, että niitä ei kukaan saa ajamalla kompensoitua. Ja menee vielä erittäin kauan, että kaikilla on "päästöttömät" autot. Ei minulla mitään niitä vastaan ole, mutta arviointi on epäuskottava näiltä osin.
Lisäksi on huomioitava turvallisuus! Vanhus auton ratissa nykyisen 5 km sijaan 60 km, on riskitekijä huonolla kelillä.
Identiteettiasia ja aivan eri asia on saada viettää päivänsä omalla paikkakunnalla. Käydä oman taajaman kaupassa, apteekissa, labrassa/lääkärillä. Myös lääkärillä on varmasti ihana palvella oman paikkakunnan ihmisiä. Edesmennyt appeni oli ns. kylälääkäri.
Palveluverkkotyössä ei ole ymmärretty paikallisen identiteetin ja esim. henkilökunnan oman arjen sujuvuuden merkitystä. Myös sote-henkilökunnalla on lapsia, joiden terveyskäyntien vuoksi pitäisi ajella ensin itse töihin, hakemaan lapsi, viemään lapsi takaisin kouluun, itse takaisin töihin ja joskus illalla takaisin kotiin. esim. 180 km päivässä, josta 120 km enemmän verrattuna nykytilanteeseen. Tai otat palkatonta tai korvaat työajan.
Palveluverkkoa tulee tarkastella taajamien mukaan, ei pelkästään kuntakeskusten mukaan. Muutama harkittu palvelu antaa toivoa ja näköaloja ja lisää tasavertaisuuden tunnetta.
Seniorikeskus Pylkönmäen palvelutalo Iltaruskon yhteyteen olisi aivan liikuttavan ihana asia. Vaikka kerran viikossa. Tai kerran kahdessa viikossa. Voin oikein mielessäni nähdä kuinka onnellisia olisivat paikalliset vanhukset siitä!
Mikäli labrapalvelut ja apteekki siirtyvät, niin terveys voi jäädä hoitamatta liikkumisen mahdottomuuden tai merkittävän hankaloitumisen vuoksi. Huomioitava, että ei ole julkista liikennettä kohtuullisesti saatavilla. Osan vuotta ei ollenkaan. Jos viikottaiseen verikoekontrollin käyntiin menee yksi päivä viikossa, niin verikoe jää ottamatta. Nykytilassa siihen menee kävellen puoli tuntia.
Palveluverkkoa on kehitetty selvästi hyvää tarkoittavasti ja asiantuntevastikin. Arviointia on tehty monessa suhteessa monipuolisesti. Suurin puute liittyy tähän tavoitteeseen: "Keski-Suomen palveluverkon tavoitteena on tarjota mahdollisimman yhdenvertaisesti saatavia ja saavutettavia sosiaali- ja terveyspalveluja koko hyvinvointialueen asukkaille." Tulee vielä kertaalleen katsoa Keski-Suomen palveluita siitä näkökulmasta, että nykyisten rakennusten käyttöä monipuolistetaan. Suunnitelmassa on erittäin hienosti ja aivan oikein painotettu sitä, että perheiden palveluita ja vanhusten palveluita tulee lisätä. Ja toisaalta sanotaan, että rakennuksia on vajaakäytöllä. Nämä kaksi asiaa kun liittää tavoitteeksi ja tekee vaihtoehdon 3, jossa enemmän paikallisia palveluita voidaan tarjota ja samalla rakennusten käyttöastetta lisätä. Voisiko siitä löytyä ratkaisu? Osa sote-työntekijöistä voisi kenties tykätä ns. kiertävästä työstä. Jollakin saattaa oma asuinpaikka olla eri toimipisteiden keskellä. Esim. jos Karstulassa asuva sosiaalityöntekijä pitäisi vanhuksille senioritoimintaa Kyyjärvellä, Pylkönmäellä ja Kivijärvellä. Olisi hänellä jokaiselle paikkakunnalle kotoaan aika lailla sama matka.
Työntekijöiden jaksaminen on tärkeää! Kiitos heille kaikille tärkeästä työstä. Myös ja erityisesti heitä täytyy tässä projektissa kuulla.
Kyllä tästä hyvä tulee, kun otetaan vielä yksi kierros, jossa katsotaan asioita luovasti ja lähipalveluiden näkökulmasta. Säästöt eivät aina tule sieltä, mistä luulee niiden tulevan. Kyllä, olen sen omassa työssäni huomannut.