Luotettavia aikuisia, joilla on aikaa. Taloudellista tukea, jotta perheen aikuisten voimavarat ei mene vain sen miettimiseen, miten pärjätään.

Matalan kynnyksen tukea, tukea kotiin arkeen mutta myös vanhemmuuteen.

Terapiaa/ vastaanottoaikoja.

Aikuisen tukea arjessa, kuraattorin/terveydenhoitajan yms. apua mahdollisimman pian tarpeen tullen. Riittävästi tukea oppimiseen (erityisopettajat, koulunkäynnin ohjaajat, sopivat ryhmäkoot). Harrastuksia ja nuorille sopivia paikkoja vapaa-ajan viettoon. Vanhemmille tukea ja opastusta lasten ja nuorten kasvattamiseen. Perheille riittävä toimeentulo, jotta aikaa jää muuhunkin kuin rahan miettimiseen.

Sukupuolen moninaisuuteen liittyvissä asioissa. Murrosikään liittyvistä hormoneiden vaikutuksesta mielialaan ja sen vaihteluun. Keinoja lievittää koettua ahdistusta.

Matalan kynnyksen varhaisen tuen palveluita. Ensisijaista on raskaudenaikainen työskentely, positiivisen vuorovaikutussuhteen luomiseksi. Lapsen synnyttyä tärkeimpänä näen neuvolan kautta tarjotut palvelut ja neuvolassa omahoitajamalli, mikä mahdollistaa pitkäaikaisen luottamussuhteen perheen, lapsen ja terveydenhuollon välillä. Varhaiskasvatuksessa olennaista on positiivinen kasvatus, itsetunnon ja minäkuvan sekä minäpystyvyyden tukeminen. Kouluiässä tärkeää on koulun moniammatillinen tuki, erityisesti ryhmäyttäminen, sekä itsetuntoa, minäkuvaa ja sosiaalisia taitoja vahvistavat sisällöt opetuksessa. Perheille on tärkeää olla tarjolla vanhemmuusryhmiä, perhevalmennuksia ja positiivisen vuorovaikutuksen tukea. Hyvin suuri osa lasten ja nuorten ongelmista lähtee perhesuhteiden ja vanhemman jaksamisen ongelmista, mikä luo negatiivista koti-ilmapiiriä ja negatiivista vuorovaikutuskehää, jolloin lapsi alkaa oireilla. Liian myöhässä ollaan, kun aletaan selvittämään lapsen oireilua ja pieleen mennään jos aletaan hoitamaan vain lapsen oireilua, eikä sen juurisyytä.

Lapset ja nuoret tarvitsevat palveluihinsa vakautta ja pysyvyyttä. Kontaktissa tehtävää asiakastyötä ja intensiivijaksoja perheen tai muiden turvallisten lähisuhteiden kanssa. Tukea tarvitsevat myös mielenterveydellä oireilevien lasten ja nuorten läheiset. Heille työkaluja siihen miten tukea sairastavaa lasta/nuorta.

Perheiden hyvinvointiin ja tukemiseen pitää kiinnittää enemmän huomiota. Eri palveluissa, joissa kohdataan perheen jäseniä tulisi kiinnittää enempi huomioita perheen tilanteisiin ja mahdollisiin tuen tarpeisiin. Ennaltaehkäisevää tukea tulisi tarjota herkemmin ja kysyä miten perheen eri jäsenet voivat.
Perheille, joiden lapsilla on mm. erilaisia neuropsykiatrisia tai käytösongelmia tulisi saada tukea. Vanhemmat tarvitsevat tukea ja neuvoja lapsen ohjaamiseen ja kasvattamiseen.

Yhteisöjä, joihin kuulua, ja joista saada tukea ja apua, kun sitä tarvitsee (harrastusyhteisöt, nuorisotilat ym., järjestöjen matalankynnyksen kohtaamispaikat, perhekeskukset, ohjaamot jne.). Taloudellista apua vaatteisiin, harrastusmaksuihin, digilaitteisiin ym., kun taloudellisesti vaikeaa.

Netissä pitäisi olla selkeästi Mielenterveystalon ja muiden virallisten tahojen tietoa jaettavana, ne pitäisi pystyä erottamaan ei-ammattilaisten sivustoilta, ja pitäisi olla helpommin löydettävissä kuin kaupallisten toimijoiden sivustot.
Perhekeskustoiminnan saaminen helposti lähestyttäväksi auttaisi, mutta näyttää hyvin epätodennäköiseltä näin säästöjen aikakaudella. Oppilashuollon ja muiden toimijoiden järjestämät infot, podcastit, vanhempainillat voisivat myös tukea, jos ne saataisiin hyvin markkinoitua. näitä sekä vanhemmille että nuorille itselleen.