Valintakokeiden yhdistäminen on erinomainen asia opiskelemaan pyrkivän nuoren kannalta.
Myös monivalitatehäviä voidaan oikeasti käyttää osaamisen mittaamiseen, mutta niiden käyttäminen edellyttää osaamista.

Valintakokeet tulevat jatkossakin tarjoamaan tärkeän väylän opiskelijavalinnassa erityisesti niille, jotka eivät ole menestyneet ylioppilaskirjoituksissa tai ole ylioppilaita. Riittävän huolellinen ja laadukas opiskelijavalinta on välttämätön ehto sille, että oppiaineissa on motivoituneita opiskelijoita, jotka kykenevät suorittamaan tutkinnon tavoiteajassa. Yliopistolla on oltava valmius antaa riittävät henkilöresurssit myös valintakokeisiin. Valintakokeen tekemisen ja tarkastamisen vaivattomuus ei voi olla kriteeri, jota pyritään toteuttamaan opiskelijavalinnan laadun kustannuksella.
Yliopistossa ensisijainen vastuu opiskelusta on opiskelijalla. Sitoutuminen viiden vuoden pituiseen tutkinto-opiskeluun edellyttää myös jatkossa huolellista tutustumista oppialaan, jota opiskelija on menossa opiskelemaan. Hakemisen ja valituksi tulemisen vaivattomuus ei ole hakijan etu, jos sen seurauksena vain päätyy opiskelemaan alaa, jota ei ole motivoitunut pitkäjänteisesti opiskelemaan.
Monivalinnoilla toteutettu valintakoe antaisi alemmille koulutusasteille myös sen viestin, että akateeminen kirjoittaminen ei ole tärkeää. Eri humanististen opiskelualojen valinnoissa painottuisi ainoastaan helppous, ei huolellinen paneutuminen siihen, mitä jonkin tutkinnon opiskelu käytännössä opiskelijalta vaatii.
Näiden syiden takia uudistus on liian kiireellisesti valmistelu ja laadukas opiskelijavalinta edellyttää huolellisempaa ennakkovalmistelua ja uudistuksen lykkäämistä vähintään vuoteen 2026.

Muutos on liian laaja nykyiseen verrattuna ja mallissa on liikaa avoimia kysymyksiä, jotta sen voisi hakijoiden oikeusturvan huomioiden ottaa käyttöön kaikilla aloilla jo keväällä 2025. Sellaisilla aloilla, joissa on ollut hakukohdekohtaiset valintakokeet, joissa esseevastauksilla mitataan esitietojen, ennakkomateriaalin tai -oppimäärän hallintaa, riittävä muutos tässä vaiheessa olisi saada alakohtaiset valtakunnalliset yhteisvalinnat. Käytännössä GHI-alojen kokeet kannattaa jakaa kukin useammaksi samanaikaisesti toteutettavaksi kokeeksi niin, että esimerkiksi historiassa ja filosofiassa testataan eri asioita, vaikka kokelaat istuvat samassa salissa. Uudistusta ei kannata toteuttaa keväällä 2025 vaan käyttää valmisteluhankkeen resurssit vuoden 2025 loppuun asti ja valmistella siihen mennesäs kunnon kokeet kevääksi 2026 niin, että vuoden 2024 valintakoeyhteistyön kokemukset otetaan huomioon - saattaa hyvin olla, että niissä onnistutaan tavalla, joka on säilyttämisen arvoinen. Opiskelijaksi valitseminen on hakijoiden elämän ratkaisevimpia valintoja eikä siihen tule suhtautua kevyesti. Uudistus synnyttäisi tilanteen, jossa valintakokeisiin voi valmistautua vain opiskelemalla yleisiä valintakoeongelmanratkaisutekniikoita, mikä uhkaisi laajentaa valmennuskoulutusbisneksen nykyistä laajemmille aloille aiheuttaen eriarvoisuutta. Jos valintakoemalliin liittyy enemmän huonoja kuin hyviä puolia, tulee kysyä säästetäänkö siinä rahaa, resursseja ja vaivaa niin paljon että se kannattaa. Tietojärjestelmän kehittäminen tulee todella kalliiksi, ja opiskelijoiden ennakkoperehtymisen jäädessä pois, opettajat joutuvat tekemään lisääntyneen työn opiskelujen kestäessä. Se, että opiskelijat joutuvat näkemään vaivaa (esimerkiksi lukemaan pääsykoekirjan) ei ole hukkaan heitettyä työtä, vaan kertoo millaista opiskelu tulee olemaan, ja kyseisessä kirjassa olevat asiat voivat olla perehtymisen arvoisia.

Kun yhteisiä osioita laaditaan, olisi tärkeää muistaa, että joukossa on myös kasvava joukko hakijoita, joiden äidinkieli ei ole suomi. Olisi tärkeää, että yhteisten osioidn tehtävänannot olisivat hyvin selkeitä ja yksitulkintaisia. Tehtävänannoissa tulisi välttää vaikeita lauserakenteista kuten partisiippeja ja lauseenvastikkeita sekä idiomaattisia ilmaisuja. Olen myös sitä mieltä, että jokin ennakkoon luettava materiaali helpottaisi ei-äidinkielisiä. Heille lukeminen kuitenkin on hitaampaa.

Ennakkomateriaali myös antaisi hakijoille muutenkin vähän esimakua siitä, minkä tyyppisiä tekstejä yliopistossa luetaan. Joku saattaa vasta ennakkomateriaaliin tutustuessaan huomata, että ala onkin aivan erilainen kuin hän on kuvitellut.

On erittäin huono asia, jos pitkät esseevastaukset tai esseet jäävät kokonaan pois (esimerkiksi humanistisilla aloilla). Onhan ylioppilaskirjoituksiakin lukemassa joukko sensoreita. Miksei siis tämäntapainen systeemi voisi toimia myös valintakokeissa? Peruskirjoitustaito on monella alalla aivan ehdoton edellytys opinnoissa onnistumiseen. Yliopistossa sitä ei enää harjoitella vaan keskitytään akateemisiin tekstilajeihin ja niiden tuottamiseen,

Tämä uudistus etenee aivan liian nopeasti. Eikö olisi järkevää kokeilla ensin vähän pienemmässä mittakaavassa ensin? Miksi moinen kiire? Voisi esimerkiksi ensin kokeilla ihan vain yhden opintosuunnan (esim. englannin kielen) eri yliopistojen valintakokeiden yhdistämistä ja katsoa ensin, miten se toimii?

Kehitystyössä on ilahduttavasti pidetty mukana jatkuvan kehittämisen ajatusta, mikä voi toimia osallisten kuuntelua ja mahdollisten ongelmakohtien havaitsemista vahvistavana toimintamallina. Uudistusten edessä on hyvä olla nöyrä mahdollisten korjaustarpeiden edessä. Koska kuitenkin jo yksittäisellä valintakokeella on hakijoiden elämään mahdollisesti suurestikin vaikuttava merkitys, on valintakoeuudistus oltava silti erittäin hyvin harkittu sen astuessa voimaan. Ihmisten elämänsuunnitelmien vaikeuttaminen ja mahdollisesti myös muunlaisten vaikeuksien aiheuttaminen kiireen nojalla ei luonnollisestikaan ole eettisesti hyväksyttävää. Suunnittelutyössä tämä varmasti tiedostetaan, mutta joka tapauksessa valintakoeuudistuksen voimaanastumisen myöhentäminen kestävän ratkaisun varmistamiseksi vähentäisi riskiä kypsymättömän uudistuksen aiheuttamista haitoista.
Puollan SYL:n suositusta harkita uudelleen ensikertalaisten saamaa painotusta opiskelijavalinnoissa. Ensikertalaisten painotus ei onnistu vastaamaan tarpeeseen vähentää ylioppilaskirjoitusten ja niiden jälkeiseen aikaan kuuluvaa kuormitusta, sillä se tuottaa ”kerrasta poikki” -tunnelmaa. Lisäksi, jos tutkitaan ihmisen kasvua ja kehittymistä, huomataan, ettei kehitys ole suoraviivaista eikä ajoitu tiettyyn ajanhetkeen. Siksi on ihmisen kehityksen kannalta järkevää luoda yliopistoon pääsyyn reittejä, joita voi hyödyntää eri elämänvaiheissa ja eri ikävaiheissa. Siitä hyötyvät kaikki.
Ennakkomateriaaleihin painottuvien valintakokeiden suhteen on uudistustyössä nostettu esiin maksullisten valmennuskurssien tuottama eriarvoisuus, mikä onkin yksi nykyjärjestelmän suurista ongelmista. Koulutuksen segregaatio on tutkitusti Suomessa viime vuosina lisääntynyt, mihin valintakoeuudistuksen on hyvä osaltaan puuttua. Ennakkomateriaalien käytössä on kuitenkin hyötynsä, kuten hakijan motivaation mittaaminen ja hakijan tutustuttaminen oppialaan. Kohtuuttoman laajoja ennakkomateriaaleja on kuitenkin syytä välttää etenkin silloin, kun ei ole perusteltua testata hakijan kykyä isojen tekstimassojen ulkoa oppimiseen.
Ajatellen näitä tekijöitä opiskelijavalinnassa, on hämmentävää, että yliopistojen opiskelijavalinnoissa vain 5 % valittavista valittiin muun kuin todistusvalinnan tai valintakoevalinnan kautta. Avoimen yliopiston opinnot pystyvät varmuudella mittaamaan sitä osaamista, mikä tieteenalalla ja sen opinnoissa on keskeistä. Lisäksi ne kertovat hakijan motivaatiosta. Tällä hetkellä avoimen yliopiston kurssit ovat kuitenkin kohtuuttoman kalliita, joten niiden saavutettavuutta ja maksuttomuutta tulisi pohtia uudelleen, kuten myös SYL on esittänyt.
Kiitän uudistusta monipuolisesta eri tahojen kuuntelusta sekä valmiudesta tehdä muutoksia suunnitelmiin. Maltilla, eri näkökulmien huomioon ottamisella ja harkinnalla tästä tulee hyvä uudistus!

Uudistukselle aikalisä. Valmistellaan kokeet perusteellisesti vuodeksi 2026 ja alkamaan samaan aikaan kuin uudistunut todistusvalinta. Tällöin on mahdollista kerätä myös kokemuksia ensimmäistä kertaa vuonna 2024 toteutettavasta historian ja yhteiskuntatieteellisten alojen valintakoeyhteistyöstä.

Valintakokeen kirjallinen aineisto tulisi saada pyydättäessä paperisena. Tätä ei ole mahdollista saada amk-valintakokeessa, ja se hankaloittaa tiedon omaksumista ja vastauksia täyttämistä erilaisella oppijalle. Olisi syytä ottaa paperisen materiaalin myöntäminen koetilanteessa huomioon, kun yliopiston valintakokeeseen muutoksia.

Isojen tekstimassojen ymmärtäminen ja merkintöjen teko papereihin auttaa tiedon omaksumisessa, jota tarvitaan esimerkiksi monivalintatehtävien ratkaisemiseen. Kun aineistoa joutuu lukemaan pitkään näytöltä se on hankalaa ja vaivalloista, varsinkin kun sivua pitää ns. skrollata ylös-alas.

Tällä hetkellä yleisin tarjottu myönnetty yksilöllinen järjestely valintakokeissa on lisäaika, mutta lisäaikaa tarkoittaa yksilölle myös kuormittavaa koetilanne kauemmin aikaa. Yksilö joutuu siis olemaan kauemmin näyttöpäätteellä. Näyttöpäättellä tehty ylimääräinen tunti ei ole kaikissa tapauksissa paras tapa parantaa yksilön koesuoritumista. Siksi olisi tärkeää, että hakija voisi käyttää ajan materiaalin lukemiseen paperisesta materiaalista.

Nykyisissa yliopiston valintakokeissa paperisten koemateriaalinen on myönnetty yksilöllisissä järjestelyissä esimerkiksi lukivaikeuksisille hakijoille.

Näkisin yhdenvertaisuuden kannalta tämän paperisen aineiston saannin tärkeänä mahdollisuutena edistää kaikkien mahdollisuutta eri taustoista osallistua valintakokeeseen. Paperisen materiaalin käyttö voi yksilöllisissa järjestelyissä voi myös tukea ihmisten lukemista, joille on neurologisia haasteita lukea sisältöä näyttöpäätteltä, ihmisiä, jotka tekevänä valintakokeen vieraskielisestä aineistosta sekä ihmisillä jolla on lukemisen ja kirjoittamisen haasteita.

Valintakoeuudistusta tehtäessä on tärkeää huomioida yliopistojen järjestelyt koetilaisuuksia varten, jota ei vielä tässä vaiheessa ole otettu isoon käsittelyyn. Auttamatta osalle yliopistoista muodostuu suurempi maksutaakka, vaikka ne hyötyvät tästä vähiten. Jo tähän liittyen on haaste kokeen etenemisen aikataulussa, mikäli valintakoeuudistus on ensi keväälle tulossa.

Monivalinnat koetehtävissä ei tule olla ainoa tehtävämuoto erityisesti aloilla, joilla tekstin tuottaminen on keskeinen osaamisalue. Valmiudet yliopistoon on tärkeää mitata tekstin tuottamisella näillä (GHI-valintakokeiden) tietyillä aloilla.

Kokonaisuudessaan koemme, että uudistusta ei pidä kehittää määrä, vaan laatu edellä. Ei siis ole syytä mielestämme pakottaa hyvinkin erilaisia aloja samaan kokeeseen. Esimerkiksi kahdelle tai kolmelle viikolle jakautuva valintakoeurakka ei ole mahdoton opiskelijalle osallistua.

Mallin lähtökohdat valintakokeiden yhteistyöstä ja valinta-aikataulun tiivistämisestä ovat erinomaista kehitystä nykytilanteeseen. Valtakunnallisen yhteistyön kehittämisen lisäksi on tärkeää huomioida alojen erityispiirteet.

Monissa ehdotetuissa koekokonaisuuksissa on hyvät lähtökohdat lähteä toimimaan mallin mukaisesti. Kuitenkin mallissa on osioita, joiden toimivuuden takaaminen nykyisellä aikataululla huolettaa. Näemmekin, että ei ole syytä tuijottaa tiukasti kokeiden määrää, vaan aidosti suunnitella kokeet laatu ja alojen tarpeet edellä. Tämä pätee myös kokeiden digitalisaatioon ja erityisesti automatisaatioon: eli toivomme, että kokeet suunnitellaan aidosti pedagogiikka edellä, eikä esimerkiksi automatisaatio edellä. Esimerkiksi monivalintatehtävät eivät ole kaikille aloille paras mahdollinen tapa mitata osaamista.

Kokeissa vaadittavien ennakkotietojen osalta on tärkeää huomioida, etteivät ne aseta korkeakouluun hakeutuvia eriarvoiseen asemaan riippuen hakijan aikaisemmasta koulutuspolusta. Kokeiden tehtävät tulee laatia siten, että ne mittaavat alalle oleellisia pohjatietoja.

Suhtaudun uudistukseen varovaisen myönteisesti tekniikan alan näkökulmasta katsottuna. Vaikka nykyinen DIA-yhteisvalinta toimii hyvin, yhteinen valintakoe on tekniikan alan ja matemaattis-luonnontieteellisten alojen kesken mahdollinen. Nykymuotoinen Koe A sisältää sangen paljon samoja elementtejä kuin nykyinen DIA-koe ja uskon, että sen pohjalta voidaan kehittää valintakoe, joka täyttää tekniikan alan tarpeet.

Kokeita B-I en tässä yhteydessä kommentoi johtuen siitä, että minulla on sangen rajallinen osaaminen liittyen näiden kokeiden edustamien alojen tarpeisiin.