Pidämme ohjeistuksen määrittelyä epäterveellisten elintarvikkeiden osalta epärealistisena. Toivomme myös selkeää perustelua sille miksi Suomessa tarvittaisiin WHO:n määrittelyä tiukempaa määrittelyä. Mielestämme epäterveellisten elintarvikkeiden määritelmän tulisi meillä perustua kuitenkin harmonisoituun EU tasoiseen määritelmään. Näemme myös Sydänmerkki-kriteerien käytön tässä jokseenkin ongelmallisena, sillä Sydänmerkkihän määrittelee elintarvikkeen tuoteryhmässään ravitsemuksellisesti paremmaksi vaihtoehdoksi, eikä luokittele tuotteita epäterveellisiksi tai terveellisiksi. Ohjeessa myös asetetaan tuoteryhmiä epätasa-arvoiseen asemaan, kieltämällä toisten tuoteryhmien markkinointi kokonaan, riippumatta siitä mikä tuotteiden ravintosisältö on. Tämän ohjeistuksen ei myöskään tulisi kyseenalaistaa EU:n elintarvikeviranomaisen tekemään työtä ja antamaa lainsäädäntöä. Tällä hetkellä ohjeistus kuitenkin määrittelee makeutusaineet kaikissa tuoteryhmissä epäterveellisiksi huolimatta siitä, että kaikkien elintarvikekäyttöön hyväksyttyjen makeutusaineiden turvallisuus on EU:ssa asianmukaisesti tutkittu ja varmistettu.
Tässä ohjeistuksessa epäselväksi jää koskeeko tämä epäterveellisten elintarvikkeiden määritelmä ja kriteeristö nyt vain lapsikohderyhmää? Onko mahdollista, että sama kriteeristö ja määritelmä epäterveellisistä elintarvikkeista koskisi myös tulevaisuudessa koko väestöä.
Epäterveellisten elintarvikkeiden markkinoinnin kieltäminen lapsille tuskin kuitenkaan lopettaa niiden käyttöä. Kieltäminen myös usein tekee kielletystä vain kiinnostavampaa. Eikö olisi parempi edistää ja ohjeistaa kohtuullista annoskokoa ja käyttömääriä? Tanskan ravitsemussuositusten lanseerauksen yhteydessä otettiin käyttöön esimerkilliset kämmenmallit sattumien (makeisten, snacksien ja virvoitusjuomien) sopivasta annoskoosta eri ikäryhmissä. Ravitsemussuosituksetkin sanovat, että terveelliseen ruokavalioon mahtuvat myös sattumat.

Selkeyden ja toimivuuden kannalta olisi tärkeä, että kansallisesti ei olisi eriäviä ohjeita, jotka koskevat elintarvikkeiden kriteereitä. Olisi tärkeämpää saada kansallisesti toimivat ja yrityksiä sitouttavat ohjeet ja kriteerit käyttöön kuin se, että kriteerit ovat yhtenevät kaikilta osin WHO:n tai muiden tahojen kanssa.

Sydänmerkki on EU:ssa rekisteröity ravitsemusväite ja se on ainoa symboli Suomessa, joka kertoo tuotteen ravitsemuksellisesta laadusta. Sydänmerkki-kriteereissä on tällä hetkellä noin 50 tuoteryhmää johtuen siitä, että eri tuoteryhmät ovat ravitsemuksellisesti ja teknologisesti erilaisia. Eri Sydänmerkki-tuotteita on markkinoilla tällä hetkellä noin 2 500 kappaletta, joista noin 2 000 löytyy vähittäiskaupasta. Sydänmerkki-tuotteita on Suomessa yli 170 yrityksellä ja toimijalla. Uusissa julkaistuissa ravitsemussuosituksissa Sydänmerkki on nostettu myös esille ohjaavana työkaluna ruokavalintoja tehtäessä.

Kommentoitavissa ohjeistusluonnoksen kriteereissä on yhdistetty WHO:n ja Norjan mallia sekä Sydänmerkki-kriteereitä. Yritysten kannalta on hankalaa, että käyttöön tulisi kahdet erilaiset tuoteryhmät ja ravitsemuskriteerit, joita tulisi seurata ja noudattaa.

Kaikkia Sydänmerkki-tuoteryhmiä ei mielestämme tarvitse voida markkinoida lapsille, mutta niiden tuoteryhmien osalta, joita voitaisiin markkinoida lapsille, mielestämme parempi vaihtoehto olisi hyödyntää Sydänmerkki-kriteereitä sellaisenaan Sydänmerkin tuoteryhmiä noudattaen. Tarkastellessamme ohjeistusluonnoksen kriteereitä havaitsimme, että Sydänmerkki-kriteerien tuoteryhmiä ja kriteereitä on yhdistelty ohjeistusluonnokseen, jolloin osassa tuoteryhmiä Sydänmerkillä varustetut tuotteet eivät täytä ohjeistusluonnoksen kriteereitä tai muodostetut kriteerit rajaavat pois osan tuotevalikoimasta pois esimerkiksi suurimman osan runsaskuituisista, täysjyväviljaa sisältävistä Sydänmerkki-välipalakekseistä.

Rasvan laatu maitotuotteissa:
Maitotuotteiden kohdalla olevassa kriteerissä on käytetty pientä a-kirjainta tarkentamaan rasvan laatua. Selkeämpää olisi avata maitotuotteiden rasvanlaatua koskeva kriteeri suoraan taulukossa. Yläindeksissä oleva pieni a-kirjain voi jäädä kiireessä kokonaan huomaamatta, koska se on hyvin huomaamaton. Taulukkoa lukiessa on myös hankalaa, että selitys a-kirjaimelle löytyy pisimmillään kolme sivun päästä taulukon lopusta.
Rasvan laatua tarkentava a-kohta on muotoilultaan melko hankalasti ymmärrettävä irrallisena kohtana.
a Maitotuotteille ja vastaaville tuotteille on asetettu markkinointikiellon kriteeri perustuen rasvan kokonaismäärään. Mikäli rasvan kokonaismäärän kriteeri ei ylity, tuotteita saa markkinoida rasvan laadusta riippumatta. Mikäli rasvan kokonaismäärän kriteeri ylittyy, tuotteita saa markkinoida vain, jos tyydyttyneen rasvan osuus ei ylitä 30 % rasvan kokonaismäärästä.

Sokeri:
Sokeria koskevat kohdat tulisi olla johdonmukaisesti ilmaistuna, milloin tarkoitetaan kokonaissokeria ja milloin lisättyä sokeria.

Ohjeistuksen taustaselvityksessä on kohta sokereista: ”Pääasiassa sokerin raja-arvot on annettu tuotteen sisältämälle sokerin kokonaismäärälle (kaikki mono- ja disakkaridit). Osassa tuoteryhmistä käytetään kriteeriä lisätylle sokerille. Tuoteryhmissä, joissa käytetään lisätyn sokerin kriteeriä, määrä on asetettu nollaksi ja kriteerin täyttyminen voidaan tarkistaa ainesosaluettelosta.”

Varsinaisen ohjeistusluonnoksen kriteeritaulukossa ei ole eritelty sitä, mitä sokerilla tarkoitetaan. Kriteeritaulukko lukiessa jää epäselväksi, että tarkoitetaanko esimerkiksi tuoteryhmässä ”6. Mehut, virvoitusjuomat, pullovedet ja muut juomat”, että näissä ei saa olla lainkaan sokereita vai sitä, että lisättyä sokeria ei saa olla lainkaan.

Sokeria koskevat kriteerit eivät tule olemaan käytössä kovinkaan selvät, jos ne edellyttävät ainesosaluettelon tulkintaa siitä, että onko tuotteessa käytetty lisättyä sokeria. Markkinointia tekevillä henkilöillä ei välttämättä ole syvällistä osaamista tuotteissa käytetyistä ainesosista tai ainesosien tulkinnasta sokereiksi.

Usealle tuoteryhmälle raja-arvot epäterveelliseksi katsotulle elintarvikkeelle ovat kohtuuttoman tiukat ja sydänmerkkikriteereitä huomattavasti tiukemmat. Tämä on täysin epäjohdonmukaista. Esimerkiksi tuoretta lihaa, edes maustamatonta hyvin vähärasvaista nautaa tai possua, ei luonnoksen asettamilla kriteereillä saisi markkinoida ollenkaan. Sama koskee lihajalosteita ja valmisruokaa.
Jos halutaan vetää näin tiukka raja, niin silloin tuoteryhmiä pitäisi kohdella tasavertaisesti ja käyttää sydänmerkin kriteereitä kaikissa ryhmissä.

Kansallisten määrittelyn tekeminen on ajan hukkaa. Epäterveellisten elintarvikkeiden määritelmä tulisi tehdä EU-tasolla.

Määrittely oli kattava, tosin joissain kohdin oli ristiriitaisuuksia ravitsemussuosituksiin verrattuna, esim. vapaan sokerin / lisätyn sokerin määritelmä. Pohdimme olisiko joissain kohdissa riittävää, että ohjeistuksessa olisi mukana vain tuotteet, joiden markkinointi voitaisiin kokonaan kieltää lapsilta ja nuorilta, esim. energiajuomat, karkit, limut, sipsit jne. Nyt ohjeistuksessa rinnastuu matalakuituinen leipä ja energiajuoma, vaikka haitallisuusaste on eri.

Koen erikoiseksi sen, että yksittäisiä elintarvikkeita luokitellaan terveellisiksi ja epäterveellisiksi. Suomen uusissa ravitsemussuosituksissakin kaikki on sallittua, ja vuosikaudet on opetettu, että esim. herkutkin sopivat terveelliseen ruokavalioon, mutta eivät päivittäin. Luokittelu terveellisiin ja epäterveellisiin voi helposti johtaa vääristyneisiin käsityksiin ruokavalion kokonaisuudesta.
* Millä perusteella jokaisessa tuoteryhmässä on oltava nk. epäterveellisiä vaihtoehtoja?
* Eikö epäterveellisyys ole yhteydessä myös siihen, kuinka usein ja minkälaisia määriä eri tuotteita käytetään?
* On hämmästyttävää, että kokonaan markkinointikiellon piirissä olevien tuotteiden listalla ovat myös leivonnassa ja ruoanvalmistuksessa käytettävät sokerit ja sokerituotteet eli ne rinnastetaan sellaisenaan käytettäviin tuotteisiin, sekä esim. alkoholijuomiin. Tämän perusteella nuoria ei voi markkinoinnissa innostaa, kannustaa ja opettaa kokkailuun - johon myös leivonta olennaisesti kuuluu. Valmiita leivontatuotteita saisi kuitenkin markkinoida - kriteereiden rajoissa. Kasvatuksen näkökulmasta tämä ei ole toivottava suuntaus.
* Ryhmässä 8 on erikoista, että ruoanvalmistustuotteet ja sellaisenaan syötävät välipalatuotteet on ryhmitelty samaan ryhmään? Ruoanvalmistustuotteita käyttämällä voi valmistaa monia näidenkin kriteereiden mukaisia ruokia. Tässäkin herää kysymys, rajoittaako tämä reseptiikan käyttöä markkinoinnissa - reseptiikka on yksi keino esim. innostaa teini-ikäisiä terveelliseenkin ruoanlaittoon.
* Olisiko kriteereissä syytä olla sokerin sijaan vapaa sokeri - ravitsemussuosituksissakin suositus on annettu vapaan sokerin osuudeksi energiansaannista.
* Miksi ryhmässä 3 ei ole hyödynnetty Sydänmerkki-kriteereitä? Markkinointikielto ei kannusta tuotteiden ravitsemuslaadun parantamiseen tai annoskokojen pienentämiseen.
* Miksi energiamäärä ei ole kriteerinä, kun ohjeistuksen johdannossa kuitenkin vahvasti viitataan lihavuusongelmaan?
* Ryhmä 15 - olisiko helpompi määritellä, mitä maustamatonta lihaa saa markkinoida, koska suurimmassa osassa lihoja tyydyttymättömien rasvahappojen osuus rasvahappojen kokonaismäärästä on yli 30 %.
* Elintarvikelainsäädännön alle kuuluvat ravintolisät pitäisi myös huomioida ohjeistuksessa - niiden markkinointi varsinkin teini-ikäisille olisi tämän perusteella ilmeisesti sallittua

Mars Finland believe that all foods should be assessed on overall healthiness according to a balanced assessment of ‘nutrients to limit’ and ‘nutrients to encourage’.
As such, manufacturers producing foods in restricted groups should also be incentivised to renovate existing products and introduce healthier innovations in line with strict nutrient limit values, as opposed to a blanket restriction for all food products in those categories in the existing guidelines proposal, regardless of nutritional profile. In doing so, people can be nudged towards healthier choices in all product groups, ensuring a more positive overall public health outcome.

We also believe sugar-free options like for example chewing gum, which all has a validated public health benefit, should not be included in the scope of the proposed guidelines. Sugar-free chewing gum is universally recognized for dental health benefits, in supporting the maintenance of tooth mineralization or neutralizing plaque acids, therefore reducing the risk factors that lead to dental caries. It also applies to products with a mix of sweeteners and not only the ones with 100% xylitol.
See EU Register of Permitted Dental Health Claims related to Sugar Free Chewing Gum at https://ec.europa.eu/food/food-feed-portal/screen/health-claims/eu-register
Sugar-free chewing gum helps neutralise plaque acid. Sugar-free chewing gum helps reduce tooth demineralisation. In Commission Regulation (EU) 665/2011
Sugar-free chewing gum contributes to the maintenance of tooth mineralization. Sugar-free chewing gum contributes to the neutralisation of plaque acids. Sugar-free chewing gum contributes to the reduction of oral dryness. Sugar-free chewing gum with carbamide neutralises plaque acids more effectively than sugar-free chewing gums without carbamide. Commission Regulation (EU) 432/2012

Virvoitusjuomien kategorisointi
Suosituksissa mainitut “energiajuomat” on erotettu muusta juomakategoriasta keinotekoisin kriteerein. Juomien kategorisointi niiden turvallisiksi ja terveellisiksi todettujen valmistusaineiden perusteella rajoittaa vapaata ja tervettä kilpaillua eri tuoteryhmien ja valmistajien välillä. Suositusten puuttuminen elinkeinovapauteen pitää tehdä erittäin, erittäin korkealla kynnyksellä.

Jos rajoittavana tekijäna on yksi tai kaksi valmistusainetta, joiden perusteella suosituksia halutaan antaa, pitäisi niiden käytön haitallisista seurauksista olla tutkimusnäyttöä.

Ongelmallinen on erityisesti kofeiini, joka on todettu turvalliseksi ruoka-aineeksi ja sitä käytetään elintarvikelainsäädännön mukaisesti myös aromiaineena – ei pelkästään piristeenä. Rajoituksia ei siis pidä keksiä.

Niin kutsuttuja energiajuomia on nautittu turvallisesti jo 35 vuoden ajan. Niiden valmistusaineiden turvallisuus on vuosien saatossa todettu moneen kertaan Euroopan elintarvikeviranomaisen toimesta. Juomat eivät myöskään muodosta merkittävää osaa kofeiinin- eikä sokerinsaannista missään ikäryhmässä.

Kategorisointia ei pidä tehdä mielikuviin perustuen. Elintarvikealan kilpailu tuottaa kansalaisille alempina hintoina sekä hyvinvointia että vaurautta. Jos suosituksilla asetetaan tuotteita mielivaltaisesti eri asemaan, rajoitetaan kilpailun edellytyksiä, ja siitä kärsii viime kädessä suomalainen kuluttaja.

Sokeri ja makeutusaineet
Sokerin runsaalla kulutuksella on voitu todeta olevan yhteys ylipainon kehittymiseen, siksi sen maltillinen käyttö on suositeltavaa.

Suosituksia laadittaessa on kuitenkin hyvä kunnioittaa yksilön valinnanvapautta ja muistaa, että kenenkään ei pidä sanella, millaisen juoman ihminen saa itse valita ja minkälaista tietoa juomasta mediassa saa välittää.

Makeutusaineet on ehdotuksessa yhdistetty porttiateoriaan ja sokeririippuvuuteen. Vailla näyttöä. Turvallisilla makeutusaineilla makeutettuja elintarvikkeita pitää käsitellä samassa kategoriassa vähäsokeristen tuotteiden kanssa. Aistinvaraiseen makeudentunteeseen ei suosituksilla pidä puuttua.

Alkoholi- ja virvoitusjuomateollisuuden kiristyvä toimintaympäristö
Suosituksia laadittaessa on hyvä samalla olla tietoinen siitä, minkälaisia muita keinoja julkisella vallalla on käytössään kulutustottumusten ohjaamiseksi.

Ikävä kyllä sekä alkoholi- että virvoitusjuomien osaksi on ollut jäädä yhdeksi valtiontalouden alijäämän paikkausvälineeksi.

Kaikki tämä on perusteltu heikoin terveydenedistämisen keinoin. Alkoholi on Suomessa EU:n korkeimmin verotettua, vaikka olemme kokonaiskuluttajina keskiarvon alapuolella. Nuorten kuluttamisen laskusta puhumattakaan.

Virvoitusjuomia verotetaan jo nyt kaksiportaisesti ja uusi kuusiportainen järjestelmä odottaa tuloaan. Kaiken maksaa viimekädessä kuluttaja. Sama kuluttaja, jonka silmiä nyt pyritään ummistamaan mainonnalta.

Yhteen toimialaan ja sen toimijoihin ei saa kohdistua kohtuutonta säätely- ja kustannustaakkaa. Ei edes ehdotusten muodossa.

Ohjeluonnoksessa on rajattu epäterveellisiksi elintarvikkeiksi kaikki, mitkä eivät ole Sydänmerkki-kriteerien mukaisia. Suhtaudumme tähän kansallisesti tehtävään ja WHO:n kriteerejä tiukempaan rajaukseen epäilevästi. Saavutetaanko sillä paras mahdollinen lopputulos – onko tutkimusdataa, onko totaalikielto vai paremmat valinnat tuotekategorian sisällä parempi eteneminen?

Suomalaiset syövät luultavasti jatkossakin kesäisin jäätelöä, mutta tuoteryhmän sisällä löytyy tuotteita, jotka ovat terveellisimpiä vaihtoehtoja kuin toiset. Ravitsemussuositusten mukaan kannattaa valita esimerkiksi keinomakeutettu virvoitusjuoma silloin, kun juo sellaisia. Vastaavia esimerkkejä löytyy muistakin tuoteryhmistä, esim. riisit, jossa on olemassa täysjyväriisivaihtoehtoa, mutta jotka jäävät kuitupitoisuudeltaan alle 6 g. Nämä ovat silti parempia vaihtoehtoja kuin täysin vaalea riisi, mutta rajautuvat pois markkinoitavista.

Aliarvioidaanko ohjeessa hieman lasten ja nuorten medialukutaitoa toisin sanoen sitä, että he osaavat kyllä erottaa (mainostetut) brändit toisistaan. Jäätelö ei ole vain jäätelö, vaan lapsellekin yleensä jokin jäätelötuote, jolla on tuotenimi ja brändi – varsinkin, jos sitä on mainostettu.

Näemme, että kohtuullisesti käytettynä moni tuoteryhmä ei ole epäterveellinen ja ruokavalio on aina kokonaisuus. Lapsi, jolla energian saanti kulutukseen nähden jää hyvin alhaiseksi, voi jopa hyötyä merkittävästi myös epäterveellisten elintarvikkeiden syönnistä. Tai hyvin alhainen raudansaanti taas puoltaa vaikka leikkeleiden kulutusta. Ruokavalion kokonaisuus ratkaisee.

Taulukko 1:
4. Energiajuomien määritelmä pitäisi olla sama kuin Ruokaviraston pakkausmerkintäoppaassa määritelmä: Energiajuomalla tarkoitetaan kofeiinipitoista virvoitusjuomaa, johon on lisätty myös muita aineita, esimerkiksi tauriinia ja glukuronolaktonia, guaranaa ja B-ryhmän vitamiineja. Eli tarkemmassa kuvauksessa pitäisi olla …sisältävät kofeiinia JA muita…

6. Maustamattomat pullovedet tulisi poistaa selvyyden vuoksi tuoteryhmästä, koska ne sisältävät vain vettä eivätkä sokeria tai makeutusaineita.

7. ja 8. Samankaltaiset tuotteet tulisi luokitella samoin perustein esim. jogurtti vs. juotava jogurtti tai kaakaojuoma vs. kaakaolla maustettu välipalamaitotaloustuote.

9. Raejuusto pois listalta kokonaan selvyyden vuoksi, koska markkinointikiellon kriteerit eivät kuitenkaan täyty.

12. Näkkileivät ja hapankorput: Markkinointikiellon kriteereissä tyydyttyneiden rasvojen raja 20 % on liian alhainen ja rajaa pois täysjyvärukiista valmistettuja näkkileipiä. —> Pitäisi lisätä Sydänmerkki-kriteerien 5g/100g rajaksi rasvoille.

13. Sokerin rajaa tulisi nostaa esim. 18-20 grammaan, jolloin esim. granola-tuotteita olisi mahdollista saada mukaan.

14. Pois rajauksesta pitäisi saada täysjyväriisit, jolloin riisien osalta kuidun kriteeri tulisi olla 4g/100g, jolloin kannustaisi terveellisempiin riisituotteisiin kategorian sisällä.

15. Pitäisi voida sisältää vähäisen määrän suolaa esim. <0,8g, jolloin ei rajaisi miedosti suolattuja tuotteita pois. Nämä tuotteet ruokapöydässä tarjoiltuna sisältänevät vähemmän suolaa kuin kotona itse suolapurkista suolattuna.

16. Suolan raja 1,0g on turhan alhainen varsinkin kasvisproteiinituotteiden osalta, joihin siirtymistä kannattaisi muutoin edistää.

Ohje on ristiriitainen Sydänmerkin kriteereihin nähden kieltäen jäätelöiden, sorbettien ja mehujäiden markkinoinnin. Sydänmerkki on myös mahdollista saada nykyään markkinoilla oleviin tiettyihin jäätelöihin, sorbetteihin ja mehujäihin.

Onko tarkoituksenmukaista, että ohjeella suljettaisiin kokonaan pois lapsille suunnatut snack- ja välipalatuotteet (esim 1,2,3)? Mikä on työryhmän näkemys välipalatuotteiden ja toisaalta satunnaisesta herkuttelusta osana lapsen terveellistä ruokavaliota?

Jos tätä noudatetaan vain kansallisesti, onko uhkana markkinoiden vääristymä esim. Suomessa valmistetut hyvän ravitsemuksellisen profiilin omaavat lapsille suunnatut välipalat vs. EU:ssa tuotetut vastaavat tuotteet, joissa ei välttämättä huomioitu ihan yhtä tarkkaan lapsille suunnatun tuotteen ravitsemuksellista profiilia?

Mietityttää tässä valittu metodi rajata epäterveellisiksi kaikki, mikä ei ole Sydänmerkki-kriteerien mukaisia. Saavutetaanko sillä paras mahdollinen lopputulos – onko olemassa tutkimusdataa, onko täydellinen kielto vai paremmat valinnat tuotekategorian sisällä parempi eteneminen? Mikä on yksittäisten herkuttelutuotteiden merkityksellisyys lasten ravitsemuksessa?

Yksittäisinä esimerkkeinä suomalaiset syövät jatkossakin erityisesti kesäisin jäätelöä, mutta tuoteryhmän sisällä löytyy tuotteita, jotka ovat terveellisimpiä vaihtoehtoja kuin toiset. Lisäksi ravitsemustieteilijöiden mukaan kannattaa valita esimerkiksi keinomakeutettu virvoitusjuoma silloin, kun juo sellaisia. Vastaavia esimerkkejä löytyy muistakin tuoteryhmistä, esim. riisit, jossa on olemassa täysjyväriisivaihtoehtoa, mutta jotka jäävät kuitupitoisuudeltaan alle 6g. Nämä ovat silti parempia vaihtoehtoja kuin täysin vaalea riisi, mutta rajautuisivat nyt pois markkinoitavista.

Kohtuullisesti käytettynä moni tuoteryhmä ei ole epäterveellinen ja ruokavalio on aina kokonaisuus. Joillekin paljon energiaa kuluttaville vs. saanti lapsille jopa suositellaan enemmän energia sisältäviä tuotteita. Toisaalta nuorten liikunnan lisääminen olisi tärkeää, muttei se ratkea tällä ohjeistuksella. Yleisesti ruokavalion kokonaisuuden tulisi ratkaista eikä WHO:n kriteerejä tiukemmalle tasolle pitäisi mennä.

Yksityiskohtaisia kommentteja:
3. Tässä kohtaa ohjeen pitäisi mahdollistaa vähintäänkin Sydänmerkin kriteereihin mukaisten jäätelöiden, sorbettien ja mehujäiden markkinointi. Täyskiellon sijaan tässäkin tulisi nimenomaan pohtia, miten voidaan markkinoida terveellisempiä vaihtoehtoja tuoteryhmän sisällä. Jäätelötuotteiden hinta (per kg) on monesti sen verran korkea, että sekin maltillistaa kulutusta.
4. Energiajuomien määritelmä pitäisi olla sama kuin Ruokaviraston määritelmä: "Energiajuomalla tarkoitetaan kofeiinipitoista virvoitusjuomaa, johon on lisätty myös muita aineita, esimerkiksi tauriinia ja glukuronolaktonia, guaranaa ja B-ryhmän vitamiineja." --> Tarkemmassa kuvauksessa pitäisi olla …sisältävät kofeiinia JA muita…
6. Maustamattomat pullovedet poistamista tulisi poistaa selvyyden vuoksi tuoteryhmästä, koska ne sisältävät vain vettä eivätkä muita aineita ja ovat ravitsemuksen kannalta siten suositeltavia juomia.
7. ja 8. Samankaltaisia tuotteet tulisi luokitella samoilla perusteilla kuten esimerkiksi jogurtti vs. juotava jogurtti tai kaakaojuoma vs. kaakaolla maustettu välipalamaitotaloustuote.
9. Raejuusto pois listalta kokonaan selvyyden vuoksi, koska markkinointikiellon kriteerit eivät kuitenkaan täyty.
12. Näkkileivät ja hapankorput: Markkinointikiellon kriteereissä Tyydyttyneiden rasvojen raja 20 %:ia on liian alhainen ja rajaa pois täysjyvärukiista valmistettuja näkkileipiä!—> Pitäisi lisätä Sydänmerkki-kriteerien 5g/100g rajaksi rasvoille.
13. Sokerin rajaa tulisi nostaa esimerkiksi 18-20 grammaan, jolloin uusia terveellisempiä aamiaistuotteita esim. granola-tuotteita olisi mahdollista saada mukaan.
14. Pois rajauksesta pitäisi ottaa täysjyväriisit ja riisien osalta kuidun kriteeri tulisi olla 4g/100g, mikä kannustaisi terveellisempiin valintoihin riisi-tuoteryhmän sisällä.
15. Kannattaisiko sallia vähäinen määrä suolaa esimerkiksi max 0,8g, jolloin ei rajaisi miedosti suolattuja tuotteita pois. Kotien ruokapöydissä tällaiset miedosti suolatut lihatuotteet voivat olla lopulta vähemmän suolaa sisältäviä kuin kotona suolattuna vastaavat tuotteet.
16. Suolan raja 1,0g on turhan alhainen varsinkin kasvisproteiinituotteiden osalta, joihin siirtymistä kannattaisi muutoin edistää.

Onko tarkoituksenmukaista sulkea ohjeella kokonaan pois lapsille suunnatut snack- ja välipalatuotteet (esim. 1,2,3)? Mikä on työryhmän näkemys välipalatuotteiden ja toisaalta satunnaisesta herkuttelusta osana lapsen terveellistä ruokavaliota?

Jos tätä noudatetaan vain kansallisesti, onko uhkana markkinoiden vääristymä esim. Suomessa valmistetut hyvän ravitsemuksellisen profiilin omaavat lapsille suunnatut välipalat vs. EU:ssa tuotetut vastaavat tuotteet, joissa ei välttämättä huomioitu ihan yhtä tarkkaan lapsille suunnatun tuotteen ravitsemuksellista profiilia?